Expon idea on siis se, että jokainen maa pystyttää tönön ja sit ihmiset jonottaa katsomaan tönöä. Isäntämaa saa vapaat kädet, joten tönöjen sijainnista yms. saa hyvän kuvan maan ulkopoliittisista suhteista. Esimerkiksi P-Korea, Irak ja sensellaiset olivat pieniä tönöjä ihanihan nurkassa. Hämmästyttävää kyllä Taiwanilla oli oma ständi (joka oli pieni hökkeli paaaaljon isomman Kiinan ständin vieressä).
Suomalaiset pääsivät jonon ohi Suomen paviljonkiin (ylläri). Raati arvosti pannukakkua, joka ei maistunut suomalaiselta ja Laitilan Kukkoa. Oli pieni wtf-hetki kun Suomesta demottiin Gollan ja Marimekon laukkuja ja totesimme että mulla on Gollan ja Nooralla Marimekon laukku. Olin valmistautunut näkemään jotain paljon hirveämpää. Lopulta Suomen paviljonki oli ihan siedettävä. Illemmalla pääsimme kiertämään vippikerroksessa, mistä tietty plussaa.
Suomen paviljongin ympärillä oli matala vesiallas, jossa oli suomalaisia kiviä ja läpinäkyvää, puhdasta vettä. Tämä laukaisi mielettömän kaipuun (vs. ikävä) kotiin. Kiinalainen käsitys vedestä on "se märkä juttu jonka läpi ei näe", mikä tekee välillä aika pahaa katsoa.
Suomalaiset pääsivät passia vilauttamalla muihinkin pohjoismaiden paviljonkeihin jonon ohi. Lisäksi venäläinen puhui meidät Venäjän ja Kazakstanin paviljonkeihin jonon ohi. Ensimmäinen meni sanomalla "olemme diplomaatteja lähetystöstä" ja toinen heittämällä jotain klassikkoreploja neuvostoelokuvista. En saanut selvää mitä heitti, kuitenkin jotain "Lukasz, I am your father" -settiä.
Muuten kuljimme hyvin opportunistisesti siellä, missä jonoja ei oikeastaan ollut. Mongolin kansa kierrettiin Aasian ei-kuuluisien maiden osasto joka oli aika lol. Noora ei ymmärtänyt kun fiilistelin iPod kädessä Vietnamin paviljongissa (viiden pisteen vihje biisistä: "Ho-Ho..."). P-Korean paviljonki oli ihan paras. Ostin sieltä krääsää, postikortteja ja vaikka mitä. Myös jostain pitäis löytyä hienoja kuvia musta seisomassa 8 metriä korkean Juche-aatteen pylvään edessä.
Kaikki maat toivat tietysti kulttuuriaan myyntiin expoon. Turkin dönerin joutui jättämään väliin koska 6e pienestä pitakebabista on aika paljon. Sensijaan Belgian pommes frites piti kokeilla ja Saksalta ostaa sinappia mukaan. Vasta jälkikäteen tuli mieleen et täällä ei oo mitään ruokaa mihin sinappi sopis.
Expoalueella oli myös The Porter House, Irlannin lahja maailman pienpanimoteollisuudelle. Siellä oli aivan pakko käydä ja Plain Porter iski Irlanti-ikävän päälle ensimmäistä kertaa. Pitää varmaan joskus palata sille saarelle.
Varsinaisten paviljonkien lisäksi kävimme pyörimässä Afrikka-talossa, jossa oli abt. kaikki köyhemmät Afrikan maat kynä&karkkimessumaisesti. Kyniä ja karkkia en saanut, mutta expon parhaan maan palkinnon vei Namibia. Kun kävelin sisään Namibian ständille, iskettiin mulle ensimmäiseksi käteen yksi Windhoek-olut. Teekkarit on joissain asioissa aika helppoja.
Käydyt maat järjestyksessä (piilotettu koska kaikkia ei ehkä kiinnosta)
Jännästi kaikki sivistysvaltiot eli Suomi, Kazakstan ja joku Afrikan maa, jonka nimi ei jääny mieleen hehkuttivat ja demosivat Augmented Realitya ihan kybällä. Kummillakin oli puolitoimiva ja söpöhkö demo aiheesta.
Voisin loppukaneetiksi sanoa, että maailmannäyttely kannattaa tsiigata jos semmoinen kohdalle sattuu. Jos on utelias niin ehkä jopa matkustaa paikan päälle. Itse kuitenkin suosin vielä Disneylandia, koska olen yhteydessä sisäiseen lapseeni enemmän kuin sisäiseen maantiedenörttiini.
Kuvia
Suomen vesijuitsu.
Venäjän paviljonki ja sienet. Oikeesti wtf Venäjä?
Sergei, Noora ja Vietnam.
Porter Housen suklaastoutti <3.
Oisko ollu Kirgisian ständillä historiallinen Kirgiisipatsas. Wtf? Lukekaa historiaa ihmiset!
Hollannin ständi yöllä.
Oho, päihititte AoT:n pukumiehet päivässä käytyjen paviljonkien määrässä.
ReplyDeleteSaattoi olla tavoitteena... Mitä? Kilpailuhenkisiä? Mekö? Ei suinkaan.
ReplyDelete