Yksi isäni lempisanontoja on "Oppirahat on maksettava". Oppirahoja voi kuitenkin maksaa enemmän tai vähemmän. Hyvässä tapauksessa voi jopa valita.
Katselin tässä itselleni sopivaa kurssia suur-Helsingin alueelta. Aalto-hilpeästö tarjoaa vain Kiina II:sta, joka on suunnattu opiskelijoille, jotka ovat lukeneet syyskuusta lähtien 4 lähiopetustuntia kiinaa viikossa. Itse kun olen lukenut samanmittaisen ajanjakson mutta 20 lähiopetustuntia viikossa niin pelkään että ihan hippasen turhautuisin. Noh, onneksi hippiyliopiston Konfutse-instituutti tarjoaa ilmaista opetusta. Kirjat on tosin hankittava itse.
Opetuksessa käytetty kirja on New Practical Chinese Reader vol.3. Kirjaa saa esimerkiksi täältä paikanpäältä tai Internetistä. Tekstikirja, harjoituskirja + CD:t Kiinassa 124 RMB, jenkkilässä Amazonin "huipputarjouksella" edukkaat $59.
En olisi ees yllättynyt vaikka jenkkikirjojen hintaa ois nostettu jotta jenkit ei pitäis kirjaa huonona.
Olen yrittänyt katsella tietotekniikan alan oppikirjoja täältä. Ei löydy mistään samoja kirjoja kuin mitä meillä käytetään. Ei niinkun ees Kerningham&Ritchietä, ei sit missään. On jotain eeppisiä nevarikirjoittajien kirjasarjoja ja parit O'Reillyn perusteokset (ei Perliä, oisin ostanut jos ois löytynyt). Jännästi nevarikirjoittajien kirjat on on usein sanasta sanaan samannimisiä kuin tunnetumpien. Hinta ois kohdallaan kyllä niissäkin.
En ole ihan varma miksi tietotekniikan kirjat on erilaisia. Voi johtua siitä et täkäläiset tykkää enemmän kirjoista jotka voi päntätä ulkoa. Voi johtua myös siitä, että jenkki- ja eurokustantamot ei oo havahtunut siihen et enemmän halvemmalla voi olla hyvää bisnestä.
Showing posts with label nörttijuttu. Show all posts
Showing posts with label nörttijuttu. Show all posts
Monday, January 10, 2011
Friday, December 17, 2010
Voihan tikki
En ole tainnut kertoa huutokujasta. Matkalla lounaalle isoon ruokalaan (se nelikerroksinen) joutuu kulkemaan 10-15 metriä pyöräparkista ovelle tiettyä reittiä. Tämän reitin varrella on usein sen tai tämän eturyhmän edustajat tyrkyttämässä kaikkea harrastuksista englanninkursseihin ja verenluovutukseen. Tapana on ottaa 5-25 tyyppiä jotka huutaa yhteen ääneen jotain hokemaa. Kiinalaiset ovat erittäin, erittäin hyviä huutamaan juttuja synkronoidusti.
Tänään mua odotti tällainen näky.
Menin kyseleen et "WTF kiinalaiset?". Ilmeisesti nää oli paikallisia tikkiläisiä ja mut pyydettiin niiden "talvikimaraan" sunnuntaina. Luvassa kuulemma teatteria, esityksiä jne.
En kuitenkaan päässyt pois ennen kuin mun kouraan tyrkättiin IPv6-läystäke. Ihanat kiina-tikkiläiset markkinoi IPv6:a kanssaopiskelijoilleen. Voihan Tietokilta sentään ja miksei meillä? Voisin valmistella ponnen aiheesta. IPv6:n ilosanomaa Täffän lipan alla joku keskiviikko.
Ilmeisesti kaikille IPv6:n ilosanoma ei kelvannut. Oma läystäke on tietty tallessa.
Buddy tiesi kertoa et joka lafkalla on oma kimara, jossa jokaisen kandiopiskelijan on pakko esittää jotain jossain ryhmässä. Mainitsin jännittäväni itse esiintymistä ja mulle kerrottiin, että "jos haluaa tulevaisuuden johtajaksi, pitää osata esiintyä sujuvasti". Voihan sitä noinkin. Puheviestinnän kurssin vois kyllä palauttaa
Tänään mua odotti tällainen näky.
Menin kyseleen et "WTF kiinalaiset?". Ilmeisesti nää oli paikallisia tikkiläisiä ja mut pyydettiin niiden "talvikimaraan" sunnuntaina. Luvassa kuulemma teatteria, esityksiä jne.
En kuitenkaan päässyt pois ennen kuin mun kouraan tyrkättiin IPv6-läystäke. Ihanat kiina-tikkiläiset markkinoi IPv6:a kanssaopiskelijoilleen. Voihan Tietokilta sentään ja miksei meillä? Voisin valmistella ponnen aiheesta. IPv6:n ilosanomaa Täffän lipan alla joku keskiviikko.
Ilmeisesti kaikille IPv6:n ilosanoma ei kelvannut. Oma läystäke on tietty tallessa.
Buddy tiesi kertoa et joka lafkalla on oma kimara, jossa jokaisen kandiopiskelijan on pakko esittää jotain jossain ryhmässä. Mainitsin jännittäväni itse esiintymistä ja mulle kerrottiin, että "jos haluaa tulevaisuuden johtajaksi, pitää osata esiintyä sujuvasti". Voihan sitä noinkin. Puheviestinnän kurssin vois kyllä palauttaa
Friday, December 3, 2010
Kävisit Koreassa
Jos Zhang-laoshia on uskominen niin kiinalaiset käyttää Koreassa käymistä plastiikkakirurgian kiertoilmauksena. Näin tänään bussissa ekaa kertaa varman miespuolisen tapauksen. Ihmettelin länkkärisilmiä aasialaisissa kasvoissa, mutta herra oli ilmeisesti käynyt epikantoplastiassa ja/tai blepharoplastiassa. Silmien iho oli epätavallisen sileää (suhteessa muihin kasvojen ihoon), olettaenkin jonkun korjaus- tai peittotoimenpiteen jäljiltä.
Aasialaisten silmien fiksaus kuuluu olevan suosituin kauneusleikkaus täälläpäin. Sit ilmeisesti kaikkilla on fiksaatio suuriin neniin kuten ihmisillä vulkaanien suippokorviin.
Innostuin lukemaan asiasta ja ilmeisesti pienijalkaisuuden tavoittelussa mennään aika äärimmäisyyksiin. Pohkeiden pitää olla ohuet vaikka mikä ois. Toisin kuin länkkäreillä, kiinalaisilla naisilla ei kuitenkaan yksinkertaisesti oo rasvaa pohkeissa, vaan kaikki on lihasta. Ratkaisu tästä on katkoa sopivasti ääreishermostoa jotta osat lihaksesta surkastuu ja pohje kapenee. Victory \o/.
Lisäksi kiinalaisnaisten on kuulemma vaikea ymmärtää säärikarvojen ajelun käsitettä. "Miks ajella jotain missä ei karvat kasva?". Vastaavasti joka viidennellä vastaantulevalla naisella on viikset.
Outo maailma, oudot kauneusihanteet.
Aasialaisten silmien fiksaus kuuluu olevan suosituin kauneusleikkaus täälläpäin. Sit ilmeisesti kaikkilla on fiksaatio suuriin neniin kuten ihmisillä vulkaanien suippokorviin.
Innostuin lukemaan asiasta ja ilmeisesti pienijalkaisuuden tavoittelussa mennään aika äärimmäisyyksiin. Pohkeiden pitää olla ohuet vaikka mikä ois. Toisin kuin länkkäreillä, kiinalaisilla naisilla ei kuitenkaan yksinkertaisesti oo rasvaa pohkeissa, vaan kaikki on lihasta. Ratkaisu tästä on katkoa sopivasti ääreishermostoa jotta osat lihaksesta surkastuu ja pohje kapenee. Victory \o/.
Lisäksi kiinalaisnaisten on kuulemma vaikea ymmärtää säärikarvojen ajelun käsitettä. "Miks ajella jotain missä ei karvat kasva?". Vastaavasti joka viidennellä vastaantulevalla naisella on viikset.
Outo maailma, oudot kauneusihanteet.
Sunday, November 28, 2010
Sunday, November 14, 2010
Epic hanzi
Epic hanzi is epic. Xi'anissa vastaantullut merkki lausutaan ilmeisesti biang. Toonista ei ole tähän hätään hajua. Biang Biang Mian on kuuluisa Xi'anilainen nuudeliruoka.
Biangin merkki on siitä hauska, että Wikitravel-artikkeli mainitsee että sitä ei voi syöttää tietokoneeseen. Kiinalaiset ovat tunnetusti nihkeitä ottamaan uusia merkkejä kieleensä. Sanat tehdään yhdistämällä olemassaolevia merkkejä: sähkövarjo on elokuva, sähköaivo tietokone jne. Ei auta se, että Unicode-koodiavaruduessa on tilaa vaikka hevoset ja lampaat söis, jollei löydy virallista tahoa lisäämään sinne näitä merkkilöitä. Tässä asiassa sanakirjoitus on selkeästi tavu- tai merkkikirjoitusta huonompi.
Jos ajatellaan kieltä koodina, voidaan miettiä, että merkki- ja tavukirjoituksessa on joukko alkeissymboleita ja sääntöjä, joilla niitä voidaan yhdistää. Tämän lähestymisen huono puoli on se, että kaikki säännöillä tuotetut sanat eivät ole kielen valideja sanoja. On helpohkoa keksiä sanayhdistelmiä, jotka voisivat olla Suomen kielen sanoja ja kuulostavat valideilta, vaikka eivät tarkoitakaan mitään. Vaikkapa puupu ja kekkä. En ainakaan tiedosta että merkitsisivät mitään. Sanakirjoituksessa taas jokainen sana (merkki tai yhdistelmä) valitaan käsin joukkoon, joka on kielen validit sanat. Tällä on mielenkiintoisia implikaatioita kieliteknologian kannalta. Niistä ehkä joskus myöhemmin.
Sanakirjoitus ei todennäköisesti kehity, koska prosessi sanan virallistamiseksi on vaikea. Merkki- ja tavukirjoituksesssa prosessi tapahtuu itse käyttöönoton jälkeen. Suomessa kielitoimisto säännöllisesti kertoo, että jonkin sanan käyttö on yleistynyt siinä määrin, että sen voidaan katsoa olevan validia kieltä. Kiinassa biang on tuskin ihan äkkiä tulossa viralliseen sanastoon.
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat ylläolevassa klassisen kirjoitusasun hevos-radikaalin. Alla on ns. "simplified" -muoto samasta merkistä.
Wednesday, October 27, 2010
Muistikäsitys ja oppiminen
Muisti on keskimäärin tosi jännä juttu, ja Frances Yatesin The Art of Memory (Amazon) on Ajan lyhyen historian kanssa parhaita ei-fiktiivisiä kirjoja, joita lukioikäisenä kahlasin läpi. Kirja kertoo erilaisten muistiinpainamisjärjestelmien historiasta antiikin Kreikasta uuden ajan kynnykselle.
Aalto-yliopiston SS-tiedekunnassa moisia jippoja ei hirveästi tarvitse, eikä suomalaisessa koulujärjestelmässä noin yleensäkään. Mekan itäpuolella kuitenkin oppimiskäsitys muuttuu radikaalisti, ja ulkoaoppiminen korostuu selvästi. Tämä on helppo huomata esimerkiksi siinä, että alussa meidän oletettiin opettelevan pitkiä (yksinkertaisehkoja) dialogeja ulkomuistista. Itselläni ei ole ollut mainittavia ongelmia ääneen luvun kanssa, mitä nyt tietty välillä takeltelee uusien sanojen kanssa. Koin kuitenkin erittäin vaikeaksi muistaa asioiden keskinäistä järjestystä.
Kiinalaisilla on ilmeisesti monta kertaa parempi episodinen muisti (mikä tulee minkäkin jälkeen) kuin länkkäreillä, koska sitä harjoitellaan läpi koko peruskoulun. Yksi opettaja pitää kaikki tingxiet (kuullun kirjoittamiset) aina järjestyksessä, jotta sanoja ei vahingossakaan tarvitse osata, vaan vain muistaa jokaisen sanan yhteydessä joko seuraava, tai vaikeina päivinä edellinen sana listassa.
Itseasiassa lista-analogia laajenee aika hyvin. Yleensä miellän oman muistini, maailmankuvani ja osaamiseni verkkona, jossa oppimista on solmujen lisääminen tai kaarien muodostaminen jo olemassaolevien solmujen välille. Aasialainen oppimiskäsitys tuntuisi olevan paljon lähempänä listaa.
Tämä johtaa ongelmiin, koska esimerkiksi itse tenttejä laatiessani yleensä otan joukon solmuja, jotka ovat joku kurssilla käsitelty aihe (vaikkapa TCP/IP) ja arvioin, millaisia kaaria solmujen välille olisi pitänyt muodostua jos asia on sisäistetty ja opittu. Esimerkissä TCP:n ja IP:n välillä pitäisi olla nippu kaaria. IP:n ominaisuuksien (epäluotettavuus, best effort, tilattomuus) ja TCP:n kenttien ja käytänteiden (sekvenssinumero, kuittaus) välillä pitäisi olla jonkunnäköinen yhteys. Tehtävä rakennetaan siten, että siihen oikein vastatakseen joutuu kaivamaan mielestään ilman referenssiä nämä kaaret ja niiden luonteen ja muodostamaan koherentin vastauksen paperille.
Tämä johtaa ongelmiin sellaisten ulkkariopiskelijoiden kanssa, jotka tulevat tenttiin osaten toistaa pitkiä pätkiä kurssikirjasta ulkoa. Olen kerran verta itkien korjannut Kiravuon tekemän tenttikyssärin, jossa kysyttiin soveltava kysymys asymmetrisestä kryptosta ("Mitä avaimia tarvitaan pitkän PGP-viestin salaamiseen ja allekirjoittamiseen ja mistä ne tulevat?") ja jonka mallivastauksessa oli listattuna tismalleen kysytty, eli yhteensä alle 15 sanaa. Pisin vastaus oli 4 sivua, keskipituus ja mediaani siinä 2 sivun paikkeilla. Propsit niille 3 opiskelijalle, jotka olivat ymmärtäneet, että tehtävänanossa ei pyydetty kirjoittamaan kaikkea, mitä tietää PGP:stä ja asymmetrisestä kryptosta (ainakin yksi saataa lukea tätä blogia). A priori oletus oli, että tehtävä on tentin nopein korjata. Oletus osoittautui karvaan virheelliseksi.
Täällä taas sekvenssioppiminen on ihan normia ja sitä suorastaan oletetaan ja vaaditaan opiskelijoilta. Lisäksi vaaditaan oppimaan asioita palanen kerrallaan ilman, että palaset ovat mitenkään yhteyksissä toisiinsa. Kirjoissa tämä näkyy siten, että sana ja siihen liittyvät sanat tulevat eri aikaan. Esimerkiksi kurssikirjassa nopea tulee kuukauta ennen hidasta (tjsp), ilmansuunnat kolmessa eri kappaleessa jne. Onneksi sentään osa opettajista auttaa antamalla sanoille vastakohtia tai muita liittyviä sanoja. Totuttautumista on jonkin verran, mutta onneksi arte della memoria auttaa keksimään toimivia musitisääntöjä. Palaan aiheeseen joku toinen päivä konkreettisten mielikuvien ja muistisääntöjen kanssa.
Aalto-yliopiston SS-tiedekunnassa moisia jippoja ei hirveästi tarvitse, eikä suomalaisessa koulujärjestelmässä noin yleensäkään. Mekan itäpuolella kuitenkin oppimiskäsitys muuttuu radikaalisti, ja ulkoaoppiminen korostuu selvästi. Tämä on helppo huomata esimerkiksi siinä, että alussa meidän oletettiin opettelevan pitkiä (yksinkertaisehkoja) dialogeja ulkomuistista. Itselläni ei ole ollut mainittavia ongelmia ääneen luvun kanssa, mitä nyt tietty välillä takeltelee uusien sanojen kanssa. Koin kuitenkin erittäin vaikeaksi muistaa asioiden keskinäistä järjestystä.
Kiinalaisilla on ilmeisesti monta kertaa parempi episodinen muisti (mikä tulee minkäkin jälkeen) kuin länkkäreillä, koska sitä harjoitellaan läpi koko peruskoulun. Yksi opettaja pitää kaikki tingxiet (kuullun kirjoittamiset) aina järjestyksessä, jotta sanoja ei vahingossakaan tarvitse osata, vaan vain muistaa jokaisen sanan yhteydessä joko seuraava, tai vaikeina päivinä edellinen sana listassa.
Itseasiassa lista-analogia laajenee aika hyvin. Yleensä miellän oman muistini, maailmankuvani ja osaamiseni verkkona, jossa oppimista on solmujen lisääminen tai kaarien muodostaminen jo olemassaolevien solmujen välille. Aasialainen oppimiskäsitys tuntuisi olevan paljon lähempänä listaa.
Tämä johtaa ongelmiin, koska esimerkiksi itse tenttejä laatiessani yleensä otan joukon solmuja, jotka ovat joku kurssilla käsitelty aihe (vaikkapa TCP/IP) ja arvioin, millaisia kaaria solmujen välille olisi pitänyt muodostua jos asia on sisäistetty ja opittu. Esimerkissä TCP:n ja IP:n välillä pitäisi olla nippu kaaria. IP:n ominaisuuksien (epäluotettavuus, best effort, tilattomuus) ja TCP:n kenttien ja käytänteiden (sekvenssinumero, kuittaus) välillä pitäisi olla jonkunnäköinen yhteys. Tehtävä rakennetaan siten, että siihen oikein vastatakseen joutuu kaivamaan mielestään ilman referenssiä nämä kaaret ja niiden luonteen ja muodostamaan koherentin vastauksen paperille.
Tämä johtaa ongelmiin sellaisten ulkkariopiskelijoiden kanssa, jotka tulevat tenttiin osaten toistaa pitkiä pätkiä kurssikirjasta ulkoa. Olen kerran verta itkien korjannut Kiravuon tekemän tenttikyssärin, jossa kysyttiin soveltava kysymys asymmetrisestä kryptosta ("Mitä avaimia tarvitaan pitkän PGP-viestin salaamiseen ja allekirjoittamiseen ja mistä ne tulevat?") ja jonka mallivastauksessa oli listattuna tismalleen kysytty, eli yhteensä alle 15 sanaa. Pisin vastaus oli 4 sivua, keskipituus ja mediaani siinä 2 sivun paikkeilla. Propsit niille 3 opiskelijalle, jotka olivat ymmärtäneet, että tehtävänanossa ei pyydetty kirjoittamaan kaikkea, mitä tietää PGP:stä ja asymmetrisestä kryptosta (ainakin yksi saataa lukea tätä blogia). A priori oletus oli, että tehtävä on tentin nopein korjata. Oletus osoittautui karvaan virheelliseksi.
Täällä taas sekvenssioppiminen on ihan normia ja sitä suorastaan oletetaan ja vaaditaan opiskelijoilta. Lisäksi vaaditaan oppimaan asioita palanen kerrallaan ilman, että palaset ovat mitenkään yhteyksissä toisiinsa. Kirjoissa tämä näkyy siten, että sana ja siihen liittyvät sanat tulevat eri aikaan. Esimerkiksi kurssikirjassa nopea tulee kuukauta ennen hidasta (tjsp), ilmansuunnat kolmessa eri kappaleessa jne. Onneksi sentään osa opettajista auttaa antamalla sanoille vastakohtia tai muita liittyviä sanoja. Totuttautumista on jonkin verran, mutta onneksi arte della memoria auttaa keksimään toimivia musitisääntöjä. Palaan aiheeseen joku toinen päivä konkreettisten mielikuvien ja muistisääntöjen kanssa.
Monday, October 18, 2010
Nörtit ja pinkot
Ruukinmatruuna puhuu usein nörteistä ja hikipingoista. Kärjistäen maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka tuntevat tarvetta lokeroida ihmisiä pistevieraisin joukkoihin ja niitä, jotka eivät. Vaikka sattuisi kuulumaan jälkimmäiseen ryhmään, on arkkityypit hyvä tunnistaa.
Tiivistäen nörtti on voimakkaan itsenäinen, laiska ja älykäs omien teidensä kulkija, jonka ensisijainen motivaatio on aina sisäistä. Nörtille rahalla ja arvosanoilla on välinearvoa jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteet pitää pyrkiä aina saavuttamaan mahdollisimman vähällä vaivalla, koska siten energiaa jää muuhun kivaan.
Hikipinko taas on laumasielu ja kiltti oppilas, joka opiskelee ja menestyy, koska hänen oletetaan menestyvän. Hikipinkolle arvosanat ovat itseisarvo ja koulun jälkeen myös raha tai valta saattavat olla itseisarvoja.
Itse törmään kyseisiin stereotyyppeihin joka päivä. Olin itse ala-asteella ja alkupuolella vahvasti pinko, mutta sittemmin jokin naksahti päässä ja kävin lukion korostetun nörtisti. Yliopistossa uskon löytäneeni paremman tasapainopisteen ääripäiden välillä, mutta olen silti vahvasti nörtin puolella keskipistettä.
Ainakin yhdessä koulukirjassamme kyseistä kahtiajakoa viljellään: kanadalainen 马克 (ma ke, Mark), joka on aina myöhässä, ei tee läksyjään ja käyttää illat juomalla kaljaa on selkeä nörtti. Nemesiksenä Markilla on ranskalainen 马兰 (ma lan, ei hajua ranskankielisestä nimestä)， joka pingottaa ja on sitä mieltä, että kiltin opiskelijan kuuluu pitää kuullunkirjoituskokeista (听写, tingxie). Typottaisin toonit noihin pinyineihin, mutta en ole vielä keksinyt mistä hitosta ykkös- ja kolmostoonin merkit saa Steven bootcamp-näppiksestä (en mistään muustakan for that matter).
Kirjassa Mark tekee aimo virheen menemällä möläyttämään ääneen pitävänsä itseään fiksumpana, koska oppii pingottamatta. Vuosien kokemus kertoo, että näin ei ikipäivänä pidä mennä sanomaan hikipingolle. Toiselle nörtille näin voi sanoa hyvin mielin, minkä jälkeen voidaan yhdessä naureskella kuinka jotkut näkevät paljon enemmän vaivaa saavuttaakseen minimaalisesti parempia tuloksia.
Kaksi nörttiä voivat olla hyviä ja fiksuja samassa asiassa ja tämä ei ole kummaltakaan pois. Jotta pinko voisi näyttää hyvältä, pitää aina olla joku, jonka rinnalla voi näyttää hyvältä.
Tiivistäen nörtti on voimakkaan itsenäinen, laiska ja älykäs omien teidensä kulkija, jonka ensisijainen motivaatio on aina sisäistä. Nörtille rahalla ja arvosanoilla on välinearvoa jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteet pitää pyrkiä aina saavuttamaan mahdollisimman vähällä vaivalla, koska siten energiaa jää muuhun kivaan.
Hikipinko taas on laumasielu ja kiltti oppilas, joka opiskelee ja menestyy, koska hänen oletetaan menestyvän. Hikipinkolle arvosanat ovat itseisarvo ja koulun jälkeen myös raha tai valta saattavat olla itseisarvoja.
Itse törmään kyseisiin stereotyyppeihin joka päivä. Olin itse ala-asteella ja alkupuolella vahvasti pinko, mutta sittemmin jokin naksahti päässä ja kävin lukion korostetun nörtisti. Yliopistossa uskon löytäneeni paremman tasapainopisteen ääripäiden välillä, mutta olen silti vahvasti nörtin puolella keskipistettä.
Ainakin yhdessä koulukirjassamme kyseistä kahtiajakoa viljellään: kanadalainen 马克 (ma ke, Mark), joka on aina myöhässä, ei tee läksyjään ja käyttää illat juomalla kaljaa on selkeä nörtti. Nemesiksenä Markilla on ranskalainen 马兰 (ma lan, ei hajua ranskankielisestä nimestä)， joka pingottaa ja on sitä mieltä, että kiltin opiskelijan kuuluu pitää kuullunkirjoituskokeista (听写, tingxie). Typottaisin toonit noihin pinyineihin, mutta en ole vielä keksinyt mistä hitosta ykkös- ja kolmostoonin merkit saa Steven bootcamp-näppiksestä (en mistään muustakan for that matter).
Kirjassa Mark tekee aimo virheen menemällä möläyttämään ääneen pitävänsä itseään fiksumpana, koska oppii pingottamatta. Vuosien kokemus kertoo, että näin ei ikipäivänä pidä mennä sanomaan hikipingolle. Toiselle nörtille näin voi sanoa hyvin mielin, minkä jälkeen voidaan yhdessä naureskella kuinka jotkut näkevät paljon enemmän vaivaa saavuttaakseen minimaalisesti parempia tuloksia.
Kaksi nörttiä voivat olla hyviä ja fiksuja samassa asiassa ja tämä ei ole kummaltakaan pois. Jotta pinko voisi näyttää hyvältä, pitää aina olla joku, jonka rinnalla voi näyttää hyvältä.
Sunday, October 17, 2010
Thursday, September 30, 2010
Bittiesirippu
Blogin nimi tulee varsin ilmiselvästi Great Firewall of China:sta.
Tulimuuri ei sinänsä ole suuri ongelma tikkiläiselle, eikä sen pitäisi muutenkaan olla tekniikkaa nauttineelle tai rahakkaalle ongelma.
Blokattuja ovat ainakin
- Youtube
- osat Wikipediaa
- Blogger
- Google docs
- osa Google-hauista
Ulkkareiden keskuudessa on varsin yleinen kysymys "do you have VPN?". Itse hätkähdin ekat pari kertaa kun humanistit ynnä muut ottavat puheeksi jutun, joka on teknisesti epätriviaali. Onneksi nopeasti tajusin, että VPN on "the service you need to buy so you can access facebook", eli tikkiläistä pohdintaa erilaisten proxyratkaisujen, tunnelointien ja kokonaisten vpn-ratkaisujen välillä ei siis kysytty, vaan vain sitä, pääsenkö naamakirjaan.
Laiskana en ole jaksanut lähteä selittämään että käytän usein vain ssh-klienttiä SOCKS-proxyna ja vastaan yksinkertaisesti "yes". Foxyproxy on muuten varsin käytettävä pluggari FF:lle. Raati pitää. Ihka oikea VPN ois virityksen alla, mutta halpa saksalainen virtuaalipalvelimeni on OpenVZ-purkki ja niille VPN:n virittäminen on... noh, astetta tuskallisempaa. Ostakaa lapset Xen jos ostatte. Ette tule katumaan.
Netti on noin pullollaan palveluja, jotka myyvät VPN:ää for dummies. En ole tarkastanut hinnoitteluja, mutta voivat olla fiksujakin. Euroopan kautta proxyttamisen ongelma on se, että sätuubi -videot tulevat aika tuskallisen hitaasti matalimmallakin laatuasetuksella. GeoIP+DNS-pohjaisessa load balancingissa on vinha perä. Siinä on tulevaisuutta.
Palomuuri aiheuttaa mielenkiintoisia lieveilmiöitä. Aikaisemmat vaihtarit raportoivat, että "Mun huoneessa toimii facebook" saa aikaan paljon kavereita. Itse tiedän ainakin yhden parin soidinmenoihin kuuluneen sen, että mies esittelee alfaominaisuuksiaan demonstroimalla naiselle kuinka sen feisbuukin saa toimimaan täällä. Tyttö ei tosiaankaan ollut sieltä tyhmemmästä päästä mutta ilmeisesti tajusi olla silmät sopivan ammollaan ja kehua miestä. Ihan söpöksi pariksi ovat kehkeytymässä.
Ajattelin antaa kuulua ainakin suodatuksen tekniikasta ja suodatuksen toiminnan psykologisista ja sosiaalisista aspekteista, jahka aika antaa myöten. Jos joku detalji kiinnostaa, vastaan mielelläni kysymyksiin.
Subscribe to:
Posts (Atom)