Yksi isäni lempisanontoja on "Oppirahat on maksettava". Oppirahoja voi kuitenkin maksaa enemmän tai vähemmän. Hyvässä tapauksessa voi jopa valita.
Katselin tässä itselleni sopivaa kurssia suur-Helsingin alueelta. Aalto-hilpeästö tarjoaa vain Kiina II:sta, joka on suunnattu opiskelijoille, jotka ovat lukeneet syyskuusta lähtien 4 lähiopetustuntia kiinaa viikossa. Itse kun olen lukenut samanmittaisen ajanjakson mutta 20 lähiopetustuntia viikossa niin pelkään että ihan hippasen turhautuisin. Noh, onneksi hippiyliopiston Konfutse-instituutti tarjoaa ilmaista opetusta. Kirjat on tosin hankittava itse.
Opetuksessa käytetty kirja on New Practical Chinese Reader vol.3. Kirjaa saa esimerkiksi täältä paikanpäältä tai Internetistä. Tekstikirja, harjoituskirja + CD:t Kiinassa 124 RMB, jenkkilässä Amazonin "huipputarjouksella" edukkaat $59.
En olisi ees yllättynyt vaikka jenkkikirjojen hintaa ois nostettu jotta jenkit ei pitäis kirjaa huonona.
Olen yrittänyt katsella tietotekniikan alan oppikirjoja täältä. Ei löydy mistään samoja kirjoja kuin mitä meillä käytetään. Ei niinkun ees Kerningham&Ritchietä, ei sit missään. On jotain eeppisiä nevarikirjoittajien kirjasarjoja ja parit O'Reillyn perusteokset (ei Perliä, oisin ostanut jos ois löytynyt). Jännästi nevarikirjoittajien kirjat on on usein sanasta sanaan samannimisiä kuin tunnetumpien. Hinta ois kohdallaan kyllä niissäkin.
En ole ihan varma miksi tietotekniikan kirjat on erilaisia. Voi johtua siitä et täkäläiset tykkää enemmän kirjoista jotka voi päntätä ulkoa. Voi johtua myös siitä, että jenkki- ja eurokustantamot ei oo havahtunut siihen et enemmän halvemmalla voi olla hyvää bisnestä.
Showing posts with label nörttiläppä. Show all posts
Showing posts with label nörttiläppä. Show all posts
Monday, January 10, 2011
Friday, December 17, 2010
Voihan tikki
En ole tainnut kertoa huutokujasta. Matkalla lounaalle isoon ruokalaan (se nelikerroksinen) joutuu kulkemaan 10-15 metriä pyöräparkista ovelle tiettyä reittiä. Tämän reitin varrella on usein sen tai tämän eturyhmän edustajat tyrkyttämässä kaikkea harrastuksista englanninkursseihin ja verenluovutukseen. Tapana on ottaa 5-25 tyyppiä jotka huutaa yhteen ääneen jotain hokemaa. Kiinalaiset ovat erittäin, erittäin hyviä huutamaan juttuja synkronoidusti.
Tänään mua odotti tällainen näky.
Menin kyseleen et "WTF kiinalaiset?". Ilmeisesti nää oli paikallisia tikkiläisiä ja mut pyydettiin niiden "talvikimaraan" sunnuntaina. Luvassa kuulemma teatteria, esityksiä jne.
En kuitenkaan päässyt pois ennen kuin mun kouraan tyrkättiin IPv6-läystäke. Ihanat kiina-tikkiläiset markkinoi IPv6:a kanssaopiskelijoilleen. Voihan Tietokilta sentään ja miksei meillä? Voisin valmistella ponnen aiheesta. IPv6:n ilosanomaa Täffän lipan alla joku keskiviikko.
Ilmeisesti kaikille IPv6:n ilosanoma ei kelvannut. Oma läystäke on tietty tallessa.
Buddy tiesi kertoa et joka lafkalla on oma kimara, jossa jokaisen kandiopiskelijan on pakko esittää jotain jossain ryhmässä. Mainitsin jännittäväni itse esiintymistä ja mulle kerrottiin, että "jos haluaa tulevaisuuden johtajaksi, pitää osata esiintyä sujuvasti". Voihan sitä noinkin. Puheviestinnän kurssin vois kyllä palauttaa
Tänään mua odotti tällainen näky.
Menin kyseleen et "WTF kiinalaiset?". Ilmeisesti nää oli paikallisia tikkiläisiä ja mut pyydettiin niiden "talvikimaraan" sunnuntaina. Luvassa kuulemma teatteria, esityksiä jne.
En kuitenkaan päässyt pois ennen kuin mun kouraan tyrkättiin IPv6-läystäke. Ihanat kiina-tikkiläiset markkinoi IPv6:a kanssaopiskelijoilleen. Voihan Tietokilta sentään ja miksei meillä? Voisin valmistella ponnen aiheesta. IPv6:n ilosanomaa Täffän lipan alla joku keskiviikko.
Ilmeisesti kaikille IPv6:n ilosanoma ei kelvannut. Oma läystäke on tietty tallessa.
Buddy tiesi kertoa et joka lafkalla on oma kimara, jossa jokaisen kandiopiskelijan on pakko esittää jotain jossain ryhmässä. Mainitsin jännittäväni itse esiintymistä ja mulle kerrottiin, että "jos haluaa tulevaisuuden johtajaksi, pitää osata esiintyä sujuvasti". Voihan sitä noinkin. Puheviestinnän kurssin vois kyllä palauttaa
Sunday, November 28, 2010
Sunday, November 14, 2010
Epic hanzi
Epic hanzi is epic. Xi'anissa vastaantullut merkki lausutaan ilmeisesti biang. Toonista ei ole tähän hätään hajua. Biang Biang Mian on kuuluisa Xi'anilainen nuudeliruoka.
Biangin merkki on siitä hauska, että Wikitravel-artikkeli mainitsee että sitä ei voi syöttää tietokoneeseen. Kiinalaiset ovat tunnetusti nihkeitä ottamaan uusia merkkejä kieleensä. Sanat tehdään yhdistämällä olemassaolevia merkkejä: sähkövarjo on elokuva, sähköaivo tietokone jne. Ei auta se, että Unicode-koodiavaruduessa on tilaa vaikka hevoset ja lampaat söis, jollei löydy virallista tahoa lisäämään sinne näitä merkkilöitä. Tässä asiassa sanakirjoitus on selkeästi tavu- tai merkkikirjoitusta huonompi.
Jos ajatellaan kieltä koodina, voidaan miettiä, että merkki- ja tavukirjoituksessa on joukko alkeissymboleita ja sääntöjä, joilla niitä voidaan yhdistää. Tämän lähestymisen huono puoli on se, että kaikki säännöillä tuotetut sanat eivät ole kielen valideja sanoja. On helpohkoa keksiä sanayhdistelmiä, jotka voisivat olla Suomen kielen sanoja ja kuulostavat valideilta, vaikka eivät tarkoitakaan mitään. Vaikkapa puupu ja kekkä. En ainakaan tiedosta että merkitsisivät mitään. Sanakirjoituksessa taas jokainen sana (merkki tai yhdistelmä) valitaan käsin joukkoon, joka on kielen validit sanat. Tällä on mielenkiintoisia implikaatioita kieliteknologian kannalta. Niistä ehkä joskus myöhemmin.
Sanakirjoitus ei todennäköisesti kehity, koska prosessi sanan virallistamiseksi on vaikea. Merkki- ja tavukirjoituksesssa prosessi tapahtuu itse käyttöönoton jälkeen. Suomessa kielitoimisto säännöllisesti kertoo, että jonkin sanan käyttö on yleistynyt siinä määrin, että sen voidaan katsoa olevan validia kieltä. Kiinassa biang on tuskin ihan äkkiä tulossa viralliseen sanastoon.
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat ylläolevassa klassisen kirjoitusasun hevos-radikaalin. Alla on ns. "simplified" -muoto samasta merkistä.
Thursday, November 4, 2010
Kesäpalatsi syksyllä
Kävimme viime viikonloppuna kesäpalatsissa, koska se on syksyllä ruska-aikaan nätti. Joukkueessa minä, britti Connie, indoneesi Surya ja tyttiksensä Mei Fang, korealainen joka sanoi nimekseen Helen ja Noora.
Wushu oli ollut tuhma, joten se piti laittaa häkkiin.
Keisarillinen hobittiasumus.
Siistejä lasileikkauksia ikkunoissa.
Joku papparainen kirjoitti vedellä tiehen runoja. Oli ihan nätti. Jos ois ymmärtänyt runoja niin vielä nätimpi.
Wushu oli ollut tuhma, joten se piti laittaa häkkiin.
Keisarillinen hobittiasumus.
Siistejä lasileikkauksia ikkunoissa.
Joku papparainen kirjoitti vedellä tiehen runoja. Oli ihan nätti. Jos ois ymmärtänyt runoja niin vielä nätimpi.
Wednesday, October 27, 2010
Muistikäsitys ja oppiminen
Muisti on keskimäärin tosi jännä juttu, ja Frances Yatesin The Art of Memory (Amazon) on Ajan lyhyen historian kanssa parhaita ei-fiktiivisiä kirjoja, joita lukioikäisenä kahlasin läpi. Kirja kertoo erilaisten muistiinpainamisjärjestelmien historiasta antiikin Kreikasta uuden ajan kynnykselle.
Aalto-yliopiston SS-tiedekunnassa moisia jippoja ei hirveästi tarvitse, eikä suomalaisessa koulujärjestelmässä noin yleensäkään. Mekan itäpuolella kuitenkin oppimiskäsitys muuttuu radikaalisti, ja ulkoaoppiminen korostuu selvästi. Tämä on helppo huomata esimerkiksi siinä, että alussa meidän oletettiin opettelevan pitkiä (yksinkertaisehkoja) dialogeja ulkomuistista. Itselläni ei ole ollut mainittavia ongelmia ääneen luvun kanssa, mitä nyt tietty välillä takeltelee uusien sanojen kanssa. Koin kuitenkin erittäin vaikeaksi muistaa asioiden keskinäistä järjestystä.
Kiinalaisilla on ilmeisesti monta kertaa parempi episodinen muisti (mikä tulee minkäkin jälkeen) kuin länkkäreillä, koska sitä harjoitellaan läpi koko peruskoulun. Yksi opettaja pitää kaikki tingxiet (kuullun kirjoittamiset) aina järjestyksessä, jotta sanoja ei vahingossakaan tarvitse osata, vaan vain muistaa jokaisen sanan yhteydessä joko seuraava, tai vaikeina päivinä edellinen sana listassa.
Itseasiassa lista-analogia laajenee aika hyvin. Yleensä miellän oman muistini, maailmankuvani ja osaamiseni verkkona, jossa oppimista on solmujen lisääminen tai kaarien muodostaminen jo olemassaolevien solmujen välille. Aasialainen oppimiskäsitys tuntuisi olevan paljon lähempänä listaa.
Tämä johtaa ongelmiin, koska esimerkiksi itse tenttejä laatiessani yleensä otan joukon solmuja, jotka ovat joku kurssilla käsitelty aihe (vaikkapa TCP/IP) ja arvioin, millaisia kaaria solmujen välille olisi pitänyt muodostua jos asia on sisäistetty ja opittu. Esimerkissä TCP:n ja IP:n välillä pitäisi olla nippu kaaria. IP:n ominaisuuksien (epäluotettavuus, best effort, tilattomuus) ja TCP:n kenttien ja käytänteiden (sekvenssinumero, kuittaus) välillä pitäisi olla jonkunnäköinen yhteys. Tehtävä rakennetaan siten, että siihen oikein vastatakseen joutuu kaivamaan mielestään ilman referenssiä nämä kaaret ja niiden luonteen ja muodostamaan koherentin vastauksen paperille.
Tämä johtaa ongelmiin sellaisten ulkkariopiskelijoiden kanssa, jotka tulevat tenttiin osaten toistaa pitkiä pätkiä kurssikirjasta ulkoa. Olen kerran verta itkien korjannut Kiravuon tekemän tenttikyssärin, jossa kysyttiin soveltava kysymys asymmetrisestä kryptosta ("Mitä avaimia tarvitaan pitkän PGP-viestin salaamiseen ja allekirjoittamiseen ja mistä ne tulevat?") ja jonka mallivastauksessa oli listattuna tismalleen kysytty, eli yhteensä alle 15 sanaa. Pisin vastaus oli 4 sivua, keskipituus ja mediaani siinä 2 sivun paikkeilla. Propsit niille 3 opiskelijalle, jotka olivat ymmärtäneet, että tehtävänanossa ei pyydetty kirjoittamaan kaikkea, mitä tietää PGP:stä ja asymmetrisestä kryptosta (ainakin yksi saataa lukea tätä blogia). A priori oletus oli, että tehtävä on tentin nopein korjata. Oletus osoittautui karvaan virheelliseksi.
Täällä taas sekvenssioppiminen on ihan normia ja sitä suorastaan oletetaan ja vaaditaan opiskelijoilta. Lisäksi vaaditaan oppimaan asioita palanen kerrallaan ilman, että palaset ovat mitenkään yhteyksissä toisiinsa. Kirjoissa tämä näkyy siten, että sana ja siihen liittyvät sanat tulevat eri aikaan. Esimerkiksi kurssikirjassa nopea tulee kuukauta ennen hidasta (tjsp), ilmansuunnat kolmessa eri kappaleessa jne. Onneksi sentään osa opettajista auttaa antamalla sanoille vastakohtia tai muita liittyviä sanoja. Totuttautumista on jonkin verran, mutta onneksi arte della memoria auttaa keksimään toimivia musitisääntöjä. Palaan aiheeseen joku toinen päivä konkreettisten mielikuvien ja muistisääntöjen kanssa.
Aalto-yliopiston SS-tiedekunnassa moisia jippoja ei hirveästi tarvitse, eikä suomalaisessa koulujärjestelmässä noin yleensäkään. Mekan itäpuolella kuitenkin oppimiskäsitys muuttuu radikaalisti, ja ulkoaoppiminen korostuu selvästi. Tämä on helppo huomata esimerkiksi siinä, että alussa meidän oletettiin opettelevan pitkiä (yksinkertaisehkoja) dialogeja ulkomuistista. Itselläni ei ole ollut mainittavia ongelmia ääneen luvun kanssa, mitä nyt tietty välillä takeltelee uusien sanojen kanssa. Koin kuitenkin erittäin vaikeaksi muistaa asioiden keskinäistä järjestystä.
Kiinalaisilla on ilmeisesti monta kertaa parempi episodinen muisti (mikä tulee minkäkin jälkeen) kuin länkkäreillä, koska sitä harjoitellaan läpi koko peruskoulun. Yksi opettaja pitää kaikki tingxiet (kuullun kirjoittamiset) aina järjestyksessä, jotta sanoja ei vahingossakaan tarvitse osata, vaan vain muistaa jokaisen sanan yhteydessä joko seuraava, tai vaikeina päivinä edellinen sana listassa.
Itseasiassa lista-analogia laajenee aika hyvin. Yleensä miellän oman muistini, maailmankuvani ja osaamiseni verkkona, jossa oppimista on solmujen lisääminen tai kaarien muodostaminen jo olemassaolevien solmujen välille. Aasialainen oppimiskäsitys tuntuisi olevan paljon lähempänä listaa.
Tämä johtaa ongelmiin, koska esimerkiksi itse tenttejä laatiessani yleensä otan joukon solmuja, jotka ovat joku kurssilla käsitelty aihe (vaikkapa TCP/IP) ja arvioin, millaisia kaaria solmujen välille olisi pitänyt muodostua jos asia on sisäistetty ja opittu. Esimerkissä TCP:n ja IP:n välillä pitäisi olla nippu kaaria. IP:n ominaisuuksien (epäluotettavuus, best effort, tilattomuus) ja TCP:n kenttien ja käytänteiden (sekvenssinumero, kuittaus) välillä pitäisi olla jonkunnäköinen yhteys. Tehtävä rakennetaan siten, että siihen oikein vastatakseen joutuu kaivamaan mielestään ilman referenssiä nämä kaaret ja niiden luonteen ja muodostamaan koherentin vastauksen paperille.
Tämä johtaa ongelmiin sellaisten ulkkariopiskelijoiden kanssa, jotka tulevat tenttiin osaten toistaa pitkiä pätkiä kurssikirjasta ulkoa. Olen kerran verta itkien korjannut Kiravuon tekemän tenttikyssärin, jossa kysyttiin soveltava kysymys asymmetrisestä kryptosta ("Mitä avaimia tarvitaan pitkän PGP-viestin salaamiseen ja allekirjoittamiseen ja mistä ne tulevat?") ja jonka mallivastauksessa oli listattuna tismalleen kysytty, eli yhteensä alle 15 sanaa. Pisin vastaus oli 4 sivua, keskipituus ja mediaani siinä 2 sivun paikkeilla. Propsit niille 3 opiskelijalle, jotka olivat ymmärtäneet, että tehtävänanossa ei pyydetty kirjoittamaan kaikkea, mitä tietää PGP:stä ja asymmetrisestä kryptosta (ainakin yksi saataa lukea tätä blogia). A priori oletus oli, että tehtävä on tentin nopein korjata. Oletus osoittautui karvaan virheelliseksi.
Täällä taas sekvenssioppiminen on ihan normia ja sitä suorastaan oletetaan ja vaaditaan opiskelijoilta. Lisäksi vaaditaan oppimaan asioita palanen kerrallaan ilman, että palaset ovat mitenkään yhteyksissä toisiinsa. Kirjoissa tämä näkyy siten, että sana ja siihen liittyvät sanat tulevat eri aikaan. Esimerkiksi kurssikirjassa nopea tulee kuukauta ennen hidasta (tjsp), ilmansuunnat kolmessa eri kappaleessa jne. Onneksi sentään osa opettajista auttaa antamalla sanoille vastakohtia tai muita liittyviä sanoja. Totuttautumista on jonkin verran, mutta onneksi arte della memoria auttaa keksimään toimivia musitisääntöjä. Palaan aiheeseen joku toinen päivä konkreettisten mielikuvien ja muistisääntöjen kanssa.
Saturday, October 23, 2010
Shanghain valot
Pari viikkoa sitten tuli käytyä Shanghaissa. Matkaseurueena Noora, mongoli Tenuun ja venäläinen Sergei.
Ensimmäisenä Shanghaissa iski vastaan valot, eikä edes erityisesti ennakkohypetyksen johdosta. Tulimme junalla, josta olen jo kirjoitellut. Taksi Honqqiaon juna-asemalta kesti pitkään, varsinkin kun kuski ei tiennyt minne haluamme eikä oikeastaan puhunut putonghuaa, ainakaan niin paljon että olisi ymmärtänyt länkkärien huonosti puhumaa. Noh, soitto hostelliin, josta ohjattiin soveliaammalla murteella.
Voin suositella Shanghai Mingtown Youth Hiker Hostellia kaikille, joita hotellit eivät kiinnosta. Siisti, halpa ja aivan törkeän hyvällä paikalla. Ainoa miinus siitä, että lähimmälle metroasemalle on parisataa metriä. Miinusta kompensoi, että samalla kävelyllä pääsee oheisen maiseman ääreen paikalliselle kävelykadulle eli Bundille.
Ekana iltana emme ehtineet oikein muuta kuin käydä syömässä 10 tunnin junamatkan päälle. Havaitsin, että vanukastakin pystyy syömään puikoilla jos vain tahtoo tarpeeksi.
Ruuan jälkeen kävimme nopeasti Bundilla katselemassa valoja ennen kuin ne sammuivat (23.30), mutta en ottanut varsinaista kameraa mukaan.
Seuraavana päivänä kiersimme kliseisimmät paikat läpi. Paikallinen ökyshoppauskatu oli kävelymatkan päässä hostellilta. Sieltä mukaan tarttui jopa mun mielestä söpö versio virallisesta expo-pehmolelusta (virallisesta expo-kaupasta, tietenkin). Kadulla oli myös maailman siistein kaupan ikkuna. Vähän kävi sääliksi kilppariraukkoja, mutta selkeesti hakkaa Stockan karpit 100-0.
Kliseiseltä alueelta siirryimme seuraavalle: vanhalle ranskalaiselle alueelle. Siellä oli paljon pikkuliikkeitä halvasta kalliiseen ja kaikkea siltä väliltä. Alue oli kaunista ja siellä oli kiva shopata. Mukaan sattui muutamia kiinan kommunismi-aiheisia juttuja, jotka voisivat kelvata haalarimerkeiksi. Suosittelen lämpimästi kaikille Shanghai-matkaajille.
Törmäsimme sattumalta johonkin mestaan jossa Mao oli asunut joitain kuukausia. Sisäänpääsy oli ilmainen, joten menimme katsomaan. Meitä kierrätti 2 opiskelijaa, jotka ääni vapisten kertoivat kuinka puhemies Mao oli tosi hieno tyyppi. Venäläinen kyseli sinisilmäisenä vuosiluvuista, koska ei tiennyt Kiinan sisällissodasta, joka tapahtui osin II maailmansodan kanssa samaan aikaan. Noh, oppaat saivat jotenkin kakistettua asian.
Museosta poistumisen jälkeen meinasi tulla sanaharkkaa kun ilmaisin Jun Hallidayn kirjasta saamiani käsityksiä Maosta. Venäläinen ei uskonut, että Stalin voisi olla niin paha, että olisi kiristänyt Maoa tämän venäjällä opiskelevilla pojilla. Mongoli taas oli vakuuttunut siitä, että puhemies Mao oli henkeen ja vereen Aatteen(tm) mies ja puhdas marxisti. Ei kuulemma itsekästä solua koko miehen kropassa. Noh, historiaa kertoillaan eri tavoilla eri paikoissa.
Aurinkon madellessa alaspäin hakeuduimme Pearl of the Orient -torniin katselemaan maisemaa. Tarkoitus oli ehtiä auringonlaskuksi perille, mutta pari yllätysjonoa aiheuttivat laskun missauksen. Kannattaa varata aikaa. Näkymät olivat ihan jees, mutta hinta varsin suolainen. Muilta saatujen raporttien mukaan suosittelen kuvassa näkyvää sinireunaista rakennusta enemmän.
Kolmantena päivänä kävimme extrakliseisessä YuYuan Gardensissa shoppaamassa ja itse puutarhassa, joka oli semijees. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos ei meinaa muualla nähdä kiinalaista puutarhaa.
Alueen ympärillä oli maailman eeppisin ja kliseisin länkkärienryöstöalue, joka oli restauroitu näyttämään vanhalta kiinalaiselta. Yllättävää kyllä osa myyjistä oli epätoivoisia ja hintoja sai tingattua alaskin. Kiinaa ei todellakaan tarvinnut osata ja yritykset johtivat väistämättä kielen vaihtoon. Mäkkäreitä oli noin giljoona. Erosimme pienempiin ryhmiin ja sovimme tapaavamme Starbucksin edessä. Kävi ilmi että niitäkin on useampia.
Illemmalla tapasimme Aallon Fudan-vaihtarit, Emmin ja Joonaksen ja kävimme syömässä. Teki hyvää vaihtaa kokemuksia, juoruta Otaniemestä ja muutenkin jutella mukavia.
Neljäntenä päivänä kävimme expossa. Aiheesta erikseen.
Viidentenä päivänä mongoli lähti takaisin Pekingiin, koska pomon tapaaminen, tyttöystävän synttärit tai jotain. Venäläinen halusi santsata expoa ja Noora ja mä lähdimme uudelle shoppauskierrokselle. Ranskalaiselta sektorilta löytyi maailman söpöin lastenvaatekauppa:
Jahka Nooran lompakko oli väsynyt, siirryttiin Jyry-juttuun eli Maglev-junaan! Maglevissä olennaisinta on aikataulutus. Firman sivuilta löytyy ajat, jolloin juna kulkee maksiminopeudella 430km/h ja koska se ajaa demaria 300km/h vauhtia. Maglev on Shanghailaisille imagojuttu, joten se ei ole erityisen looginen osa julkista liikennettä. Se siis tuo lentokentältä osan matkaa metroasemalle. Metro kulkee lentoasemallekin, mutta lentokentällä työskentelevät saavat nipistettyä 30 min työmatkastaan kausilipulla. Munakas vehje on.
Illalla lähdimme Emmin, tämän siskon ja koulukaverien kanssa laulamaan karaokea. Kokemus oli... mielenkiintoinen. Mua dissattiin koska en tuntenut jotain 3 vuotta sit pinnalal ollutta teinityttöihqbändiä ja sen koko tuotantoa. Karaokesta jatkoimme yökerhoon, jonka nimi pakenee. Sisäänpääsy 60rmb sisältäen niin paljon kaljaa ja drinkkejä kuin haluaa juoda. Olisin kai joutunut maksamaan enemmän, mutta kun satuin tulemaan samalla taksilla kahden 180cm blondin suomalaistytön kanssa niin sain kova jätkä-alennuksen.
Viimeisenä päivänä kiertelimme vielä vähän huoneen luovuttamisen jälkeen. Meinasimme ottaa jokiristeilyn, mutta niiden hinnat olivat varsin suolaisia ja aikataulut eivät sopineet.
Vanhana POSIX-friikkinä yritin pitkään saada onnistuneesti valottunutta kuvaa oheisesta valomainoksesta. Tehtävää vaikeutti se, että kuva tuli n. 5 sekunniksi kerran 10 minuutissa.
T-106.1150:n kävijät: Miksi Jyrsa otti kuvan juuri tästä mainoksesta? Oletko samaa mieltä? Miksi (et)?(6p)
Ensimmäisenä Shanghaissa iski vastaan valot, eikä edes erityisesti ennakkohypetyksen johdosta. Tulimme junalla, josta olen jo kirjoitellut. Taksi Honqqiaon juna-asemalta kesti pitkään, varsinkin kun kuski ei tiennyt minne haluamme eikä oikeastaan puhunut putonghuaa, ainakaan niin paljon että olisi ymmärtänyt länkkärien huonosti puhumaa. Noh, soitto hostelliin, josta ohjattiin soveliaammalla murteella.
Voin suositella Shanghai Mingtown Youth Hiker Hostellia kaikille, joita hotellit eivät kiinnosta. Siisti, halpa ja aivan törkeän hyvällä paikalla. Ainoa miinus siitä, että lähimmälle metroasemalle on parisataa metriä. Miinusta kompensoi, että samalla kävelyllä pääsee oheisen maiseman ääreen paikalliselle kävelykadulle eli Bundille.
Eka päivä, maanantai
Ekana iltana emme ehtineet oikein muuta kuin käydä syömässä 10 tunnin junamatkan päälle. Havaitsin, että vanukastakin pystyy syömään puikoilla jos vain tahtoo tarpeeksi.
Ruuan jälkeen kävimme nopeasti Bundilla katselemassa valoja ennen kuin ne sammuivat (23.30), mutta en ottanut varsinaista kameraa mukaan.
Toinen päivä, tiistai
Seuraavana päivänä kiersimme kliseisimmät paikat läpi. Paikallinen ökyshoppauskatu oli kävelymatkan päässä hostellilta. Sieltä mukaan tarttui jopa mun mielestä söpö versio virallisesta expo-pehmolelusta (virallisesta expo-kaupasta, tietenkin). Kadulla oli myös maailman siistein kaupan ikkuna. Vähän kävi sääliksi kilppariraukkoja, mutta selkeesti hakkaa Stockan karpit 100-0.Kliseiseltä alueelta siirryimme seuraavalle: vanhalle ranskalaiselle alueelle. Siellä oli paljon pikkuliikkeitä halvasta kalliiseen ja kaikkea siltä väliltä. Alue oli kaunista ja siellä oli kiva shopata. Mukaan sattui muutamia kiinan kommunismi-aiheisia juttuja, jotka voisivat kelvata haalarimerkeiksi. Suosittelen lämpimästi kaikille Shanghai-matkaajille.
Törmäsimme sattumalta johonkin mestaan jossa Mao oli asunut joitain kuukausia. Sisäänpääsy oli ilmainen, joten menimme katsomaan. Meitä kierrätti 2 opiskelijaa, jotka ääni vapisten kertoivat kuinka puhemies Mao oli tosi hieno tyyppi. Venäläinen kyseli sinisilmäisenä vuosiluvuista, koska ei tiennyt Kiinan sisällissodasta, joka tapahtui osin II maailmansodan kanssa samaan aikaan. Noh, oppaat saivat jotenkin kakistettua asian.
Museosta poistumisen jälkeen meinasi tulla sanaharkkaa kun ilmaisin Jun Hallidayn kirjasta saamiani käsityksiä Maosta. Venäläinen ei uskonut, että Stalin voisi olla niin paha, että olisi kiristänyt Maoa tämän venäjällä opiskelevilla pojilla. Mongoli taas oli vakuuttunut siitä, että puhemies Mao oli henkeen ja vereen Aatteen(tm) mies ja puhdas marxisti. Ei kuulemma itsekästä solua koko miehen kropassa. Noh, historiaa kertoillaan eri tavoilla eri paikoissa.
Aurinkon madellessa alaspäin hakeuduimme Pearl of the Orient -torniin katselemaan maisemaa. Tarkoitus oli ehtiä auringonlaskuksi perille, mutta pari yllätysjonoa aiheuttivat laskun missauksen. Kannattaa varata aikaa. Näkymät olivat ihan jees, mutta hinta varsin suolainen. Muilta saatujen raporttien mukaan suosittelen kuvassa näkyvää sinireunaista rakennusta enemmän.
Kolmas päivä, keskiviikko
Kolmantena päivänä kävimme extrakliseisessä YuYuan Gardensissa shoppaamassa ja itse puutarhassa, joka oli semijees. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos ei meinaa muualla nähdä kiinalaista puutarhaa. Alueen ympärillä oli maailman eeppisin ja kliseisin länkkärienryöstöalue, joka oli restauroitu näyttämään vanhalta kiinalaiselta. Yllättävää kyllä osa myyjistä oli epätoivoisia ja hintoja sai tingattua alaskin. Kiinaa ei todellakaan tarvinnut osata ja yritykset johtivat väistämättä kielen vaihtoon. Mäkkäreitä oli noin giljoona. Erosimme pienempiin ryhmiin ja sovimme tapaavamme Starbucksin edessä. Kävi ilmi että niitäkin on useampia.
Illemmalla tapasimme Aallon Fudan-vaihtarit, Emmin ja Joonaksen ja kävimme syömässä. Teki hyvää vaihtaa kokemuksia, juoruta Otaniemestä ja muutenkin jutella mukavia.
Neljäs päivä, torstai
Neljäntenä päivänä kävimme expossa. Aiheesta erikseen.
Viides päivä, perjantai
Viidentenä päivänä mongoli lähti takaisin Pekingiin, koska pomon tapaaminen, tyttöystävän synttärit tai jotain. Venäläinen halusi santsata expoa ja Noora ja mä lähdimme uudelle shoppauskierrokselle. Ranskalaiselta sektorilta löytyi maailman söpöin lastenvaatekauppa:
Jahka Nooran lompakko oli väsynyt, siirryttiin Jyry-juttuun eli Maglev-junaan! Maglevissä olennaisinta on aikataulutus. Firman sivuilta löytyy ajat, jolloin juna kulkee maksiminopeudella 430km/h ja koska se ajaa demaria 300km/h vauhtia. Maglev on Shanghailaisille imagojuttu, joten se ei ole erityisen looginen osa julkista liikennettä. Se siis tuo lentokentältä osan matkaa metroasemalle. Metro kulkee lentoasemallekin, mutta lentokentällä työskentelevät saavat nipistettyä 30 min työmatkastaan kausilipulla. Munakas vehje on.
Illalla lähdimme Emmin, tämän siskon ja koulukaverien kanssa laulamaan karaokea. Kokemus oli... mielenkiintoinen. Mua dissattiin koska en tuntenut jotain 3 vuotta sit pinnalal ollutta teinityttöihqbändiä ja sen koko tuotantoa. Karaokesta jatkoimme yökerhoon, jonka nimi pakenee. Sisäänpääsy 60rmb sisältäen niin paljon kaljaa ja drinkkejä kuin haluaa juoda. Olisin kai joutunut maksamaan enemmän, mutta kun satuin tulemaan samalla taksilla kahden 180cm blondin suomalaistytön kanssa niin sain kova jätkä-alennuksen.
Kuudes päivä, lauantai
Viimeisenä päivänä kiertelimme vielä vähän huoneen luovuttamisen jälkeen. Meinasimme ottaa jokiristeilyn, mutta niiden hinnat olivat varsin suolaisia ja aikataulut eivät sopineet.
Vanhana POSIX-friikkinä yritin pitkään saada onnistuneesti valottunutta kuvaa oheisesta valomainoksesta. Tehtävää vaikeutti se, että kuva tuli n. 5 sekunniksi kerran 10 minuutissa.
T-106.1150:n kävijät: Miksi Jyrsa otti kuvan juuri tästä mainoksesta? Oletko samaa mieltä? Miksi (et)?(6p)
Sunday, October 17, 2010
Thursday, September 30, 2010
Bittiesirippu
Blogin nimi tulee varsin ilmiselvästi Great Firewall of China:sta.
Tulimuuri ei sinänsä ole suuri ongelma tikkiläiselle, eikä sen pitäisi muutenkaan olla tekniikkaa nauttineelle tai rahakkaalle ongelma.
Blokattuja ovat ainakin
- Youtube
- osat Wikipediaa
- Blogger
- Google docs
- osa Google-hauista
Ulkkareiden keskuudessa on varsin yleinen kysymys "do you have VPN?". Itse hätkähdin ekat pari kertaa kun humanistit ynnä muut ottavat puheeksi jutun, joka on teknisesti epätriviaali. Onneksi nopeasti tajusin, että VPN on "the service you need to buy so you can access facebook", eli tikkiläistä pohdintaa erilaisten proxyratkaisujen, tunnelointien ja kokonaisten vpn-ratkaisujen välillä ei siis kysytty, vaan vain sitä, pääsenkö naamakirjaan.
Laiskana en ole jaksanut lähteä selittämään että käytän usein vain ssh-klienttiä SOCKS-proxyna ja vastaan yksinkertaisesti "yes". Foxyproxy on muuten varsin käytettävä pluggari FF:lle. Raati pitää. Ihka oikea VPN ois virityksen alla, mutta halpa saksalainen virtuaalipalvelimeni on OpenVZ-purkki ja niille VPN:n virittäminen on... noh, astetta tuskallisempaa. Ostakaa lapset Xen jos ostatte. Ette tule katumaan.
Netti on noin pullollaan palveluja, jotka myyvät VPN:ää for dummies. En ole tarkastanut hinnoitteluja, mutta voivat olla fiksujakin. Euroopan kautta proxyttamisen ongelma on se, että sätuubi -videot tulevat aika tuskallisen hitaasti matalimmallakin laatuasetuksella. GeoIP+DNS-pohjaisessa load balancingissa on vinha perä. Siinä on tulevaisuutta.
Palomuuri aiheuttaa mielenkiintoisia lieveilmiöitä. Aikaisemmat vaihtarit raportoivat, että "Mun huoneessa toimii facebook" saa aikaan paljon kavereita. Itse tiedän ainakin yhden parin soidinmenoihin kuuluneen sen, että mies esittelee alfaominaisuuksiaan demonstroimalla naiselle kuinka sen feisbuukin saa toimimaan täällä. Tyttö ei tosiaankaan ollut sieltä tyhmemmästä päästä mutta ilmeisesti tajusi olla silmät sopivan ammollaan ja kehua miestä. Ihan söpöksi pariksi ovat kehkeytymässä.
Ajattelin antaa kuulua ainakin suodatuksen tekniikasta ja suodatuksen toiminnan psykologisista ja sosiaalisista aspekteista, jahka aika antaa myöten. Jos joku detalji kiinnostaa, vastaan mielelläni kysymyksiin.
Tuesday, September 28, 2010
Glory to the Klingon Empire
Katsoin tässä päivänä muutamana Star Trek Enterprisen ykköskautta. Yhdessä jaksossa tulkki, aseupseeri ja suippokorvainen alusvaatemalli eksyvät klingonialukselle. Jaksoa katsoessa minulle aukesi täysin uudella tavalla se, mistä klingonijutut on revitty.
Alus on likainen ja se haisee. Joka paikassa on savua. Ruokala on täynnä outoja ruokia, jotka korostavat tuoreen lihan makua. Kieli on tavukieltä ja sitä sujuvasti puhuva tulkki ei kuitenkaan osaa lukea sitä hyvin. Aivan oikein, klingonit ovat ryppyotsaisia kiinalaisia kaikki tyynni! Hieman ennakkoluuloista ja suvaitsematonta, mutta kaikki sopii täydellisesti. Kiinalainen ruoka on tottumattomalle shokki, Pekingin hajut ovat jotain ihan muuta, kieli on outoa jne. jne.
The Next Generationissa klingonit harrastavat lisäksi katamaisia kamppailulajeja ja klingonilainen ooppera (kuulemma kauheaa), mainitaan erikseen.
Virallisen totuuden mukaan klingonit keksittiin kuvastamaan kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua. Voi olla, että Enterpriseä tehtäessä neuvostoviittaukset eivät enää kiinnostaneet ja Kiina vaikutti jännemmältä prujauskohteelta.
Alus on likainen ja se haisee. Joka paikassa on savua. Ruokala on täynnä outoja ruokia, jotka korostavat tuoreen lihan makua. Kieli on tavukieltä ja sitä sujuvasti puhuva tulkki ei kuitenkaan osaa lukea sitä hyvin. Aivan oikein, klingonit ovat ryppyotsaisia kiinalaisia kaikki tyynni! Hieman ennakkoluuloista ja suvaitsematonta, mutta kaikki sopii täydellisesti. Kiinalainen ruoka on tottumattomalle shokki, Pekingin hajut ovat jotain ihan muuta, kieli on outoa jne. jne.
The Next Generationissa klingonit harrastavat lisäksi katamaisia kamppailulajeja ja klingonilainen ooppera (kuulemma kauheaa), mainitaan erikseen.
Virallisen totuuden mukaan klingonit keksittiin kuvastamaan kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua. Voi olla, että Enterpriseä tehtäessä neuvostoviittaukset eivät enää kiinnostaneet ja Kiina vaikutti jännemmältä prujauskohteelta.
Monday, September 27, 2010
Nomen est omen
Kun tulee Kiinaan on tärkeää saada kiinankielinen nimi.
Miksi nimi pitää olla? Virallista selitystä en ole kuullut, mutta veikkaanpa että tämä on Wanhojen Hywien aikojen peruja, kun tietokonejärjestelmissä vielä käytettiin erillisiä koodisivuja aasialaisille kielille. Pinyin hoitaa ongelman kätevästi toiseen suuntaan ja jokaisesta kiinalaisesta nimestä on mahdollista tehdä ASCII-yhteensopiva versio (no okei, ü-kirjainta saattaa tarvita). Toiseen suuntaan mäppäys onkin huomattavasti vaikeampaa.
Jokaista kiinankielen sanaa vastaa monta kirjoitusmerkkiä. Yksi puhutun kielen sana siis vastaa montaa kirjoitettua sanaa. Asiayhteys puhuttaessa erottaa, mistä puhutaan (esim. työnteosta vai jousipyssystä). Kiinalaisten keskuudessa suurinta hupia on kysyä, miten uusien tuttavuuksien nimet kirjoitetaan ja jotkut saattavat ilmoittaa nimensä yhteydessä kirjoitusasun tyyliin "Shì kuten 'kivi'". Nimi voi olla positiivinen, negatiivinen tai mitäänsanomaton.
Esimerkiksi Mannerheimille arvottiin kiinalaiseksi nimeksi 马 达汉 eli Ma-Da Han. Nimen kääntämistä on pohdittu jälkikäteen isolla vaivalla. Suoraan sanakirjan kanssa käännös on "Hevonen saapuu Kiinaan" mutta entinen Kiinan suurlähettiläs Suomessa käänsi päheähkösti "Taivaallinen hevonen nousee nelistäen pilville". Kuulemma nimellä sai rispektiä. Ainakin yksi syy kunnioittaa Mannerheimia siis.
Entäpä oma nimeni? Tullessa viimeistään läsnäolevaksi ilmoittautuessa nimi pitää olla. Jos ei ole, niin virkailija keksii jotain latteaa. Onneksi buddyni Chuan jeesasi ja heitti spontaanisti päästään mulle nimen 苏悠睿. Vaihtoehtojakin oli pari, mutta itse pidin tuosta.
Sanat tarkoittavat
Kiinalaiset sanovat sukunimen ensin, joten tiivistettynä ja paikat vaihtaen kiinankielinen nimeni on siis Erakkonero Su. I love it! Paikallisilta saa kommentteja että "great name" ja yhden kerran "terrible name" mutta epäilen että viimeksimainittu sekoitti sanat terrible ja terrific.
Sanotaan että nimi ei pahenna miestä, jollei mies nimeä. Ainakin tämän nimen arvoinen on helppo olla :). Pyytämättä tulee mieleen Gandalf, joka jossain välissä TSH:a kertoo millä nimillä on tunnettu eri kansojen keskuudessa. Voisin alkaa pikku hiljaa kasvattaa partaa ja hiuksia ja shopata harmaata kaapua.
Kaikki käännökset ovat peräisin Androidille olevasta maanmainiosta Hanping-ohjelmasta ja ne on käännetty englannin kautta. Miten lie sinne päätyneitä. Suosittelen softaa lämpimästi.
Miksi nimi pitää olla? Virallista selitystä en ole kuullut, mutta veikkaanpa että tämä on Wanhojen Hywien aikojen peruja, kun tietokonejärjestelmissä vielä käytettiin erillisiä koodisivuja aasialaisille kielille. Pinyin hoitaa ongelman kätevästi toiseen suuntaan ja jokaisesta kiinalaisesta nimestä on mahdollista tehdä ASCII-yhteensopiva versio (no okei, ü-kirjainta saattaa tarvita). Toiseen suuntaan mäppäys onkin huomattavasti vaikeampaa.
Jokaista kiinankielen sanaa vastaa monta kirjoitusmerkkiä. Yksi puhutun kielen sana siis vastaa montaa kirjoitettua sanaa. Asiayhteys puhuttaessa erottaa, mistä puhutaan (esim. työnteosta vai jousipyssystä). Kiinalaisten keskuudessa suurinta hupia on kysyä, miten uusien tuttavuuksien nimet kirjoitetaan ja jotkut saattavat ilmoittaa nimensä yhteydessä kirjoitusasun tyyliin "Shì kuten 'kivi'". Nimi voi olla positiivinen, negatiivinen tai mitäänsanomaton.
Esimerkiksi Mannerheimille arvottiin kiinalaiseksi nimeksi 马 达汉 eli Ma-Da Han. Nimen kääntämistä on pohdittu jälkikäteen isolla vaivalla. Suoraan sanakirjan kanssa käännös on "Hevonen saapuu Kiinaan" mutta entinen Kiinan suurlähettiläs Suomessa käänsi päheähkösti "Taivaallinen hevonen nousee nelistäen pilville". Kuulemma nimellä sai rispektiä. Ainakin yksi syy kunnioittaa Mannerheimia siis.
Entäpä oma nimeni? Tullessa viimeistään läsnäolevaksi ilmoittautuessa nimi pitää olla. Jos ei ole, niin virkailija keksii jotain latteaa. Onneksi buddyni Chuan jeesasi ja heitti spontaanisti päästään mulle nimen 苏悠睿. Vaihtoehtojakin oli pari, mutta itse pidin tuosta.
Sanat tarkoittavat
- 苏: Su1 on yleinen sukunimi joka ei tarkoita juuri mitään. Kirjoitusmerkki tarkoittaa punaista basilikaa ja uudelleen henkiin herättämistä/virkistämistä. Yllättävänä lisäbonuksena 苏-merkkiä käytettiin neuvostoliiton nimessä 苏联 eli Sūlián.
- 悠: You1 tarkoittaa mietteliästä, huolestunutta, etäistä, rauhallista tai pitkää ja venytettyä
- 苏悠睿 Rui4 on vikkelä-älyinen, kaukonäköinen tai terävä ajatuksistaan
Kiinalaiset sanovat sukunimen ensin, joten tiivistettynä ja paikat vaihtaen kiinankielinen nimeni on siis Erakkonero Su. I love it! Paikallisilta saa kommentteja että "great name" ja yhden kerran "terrible name" mutta epäilen että viimeksimainittu sekoitti sanat terrible ja terrific.
Sanotaan että nimi ei pahenna miestä, jollei mies nimeä. Ainakin tämän nimen arvoinen on helppo olla :). Pyytämättä tulee mieleen Gandalf, joka jossain välissä TSH:a kertoo millä nimillä on tunnettu eri kansojen keskuudessa. Voisin alkaa pikku hiljaa kasvattaa partaa ja hiuksia ja shopata harmaata kaapua.
Kaikki käännökset ovat peräisin Androidille olevasta maanmainiosta Hanping-ohjelmasta ja ne on käännetty englannin kautta. Miten lie sinne päätyneitä. Suosittelen softaa lämpimästi.
Sunday, September 26, 2010
Fyysikot
Fyysikot ovat samanlaisia ympäri maailman. Oheinen t-paitateksti havaittu paikallisessa ruokalajonossa.
Ei ollut kuitenkaan Cornellin versio paidasta. Joku lienee prujannut läpän jenkeistä.
Ei ollut kuitenkaan Cornellin versio paidasta. Joku lienee prujannut läpän jenkeistä.
Subscribe to:
Posts (Atom)