Nyt kun Juulia on turvallisesti poissa jaloista niin lienee hyvä vähän pohtia sitä, miltä tuntuu ottaa sukulainen pyörimään jalkoihin melkein kuukaudeksi.
Oon itseasiassa varsin positiivisesti yllättynyt, koska pelkäsin et Juulian hyysääminen ois ikävämpää. Raskastahan se oli, mutta vastapainona sit pääsin tulkkaileen siellä sun täällä. Koska Juulia ei tietenkään osaa varoa aihealueita joilla mun sanasto on heikkoa, jouduin pärjäämään improvisoimalla, mikä tuntui sujuvan varsin kivasti. Juulian tuloa edeltävät viikot oli vähän semmonen fiilis et kielitaidon edistys on jämähtänyt paikoilleen.
Noin muuten Juulian reissu oli siitä mukava, että kun oli kunnolla aikaa niin ei sit tarvinnu esim. nähdä joka päivä ja ehdin ees vähän opiskella. Kyllähän tää vähän opintoja tietty hidasti ja vaikeutti ja nyt pitää kerrata apinan raivolla finalseihin. Eipä sikäli, vissiinkin arvosanan tuominen mukanaan on aika vaikeeta.
Eniten harmittaa se, että siskon kanssa vietetty laatuaika useimmin söi urheiluaikaa. Ei nyt hirmu iso juttu, mutta vähän ees.
Showing posts with label juulia. Show all posts
Showing posts with label juulia. Show all posts
Wednesday, January 5, 2011
Sunday, January 2, 2011
Puuh
Olen ihan puhki. Palasimme Juulian Hainanilta torstain ja perjantain välisenä yönä. Noora oli palannut jo paria päivää aiemmin. Lennon piti olla perillä 23 mutta tietenkin sisämaan lennot "vähän myöhästy" ja sit odoteltiin slotteja joka välissä ja mä olin lopulta puoli kolmelta nukkumassa ja Juulia kolmelta. Viimeiset fiilikset Hainanista tulee erillisessä postauksessa.
Seuraavana päivänä eli perjantaina kävin vikoilla tunneilla ja sit lähdin viemään Juuliaa kalligrafiakadulle, josta löytyi itsellenikin kivoja koristeita kotiin. Kalligrafiakadulla oli ilmeisesti talviale, koska kaikki oli halvempaa kuin edellisellä käyntikerralla. Tai sit vaihtoehtoisesti olin vähemmän höynäytettävän oloinen. Allaoleva setä tekee mittatilaustyönä sistustusta JMT:n kämppään.
Perjantai-iltana oli tietysti uudenvuodenbileet. Intialainen ja britti luokkakaveri pitivät yhteisessä kämpässään (ei suhdetta, sattumaa) bileet. Ilokseni löysin C-rakennuksen kaupasta Marques du Monistrolia vain vähän Suomi-hintoja kalliimpana. Tuli sit semi seciä vaikka brutista pidänkin, mutta aika hyvin täällä puolen maailman päässä, jossa Mars- ja Twix-patukat on harvinaisuus ja pienten bileiden aihe (Snickersiä kyllä riittäis kaikkialla).
Lauantaina sit piti viedä Juulia nopeesti muurille. Muurilla oli eeppisen kylmää ja tuulista. Onneksi mun 5 kerrosta vaatteita yläruumiin peittona ja Juulian 7 pitivät kylmän ihan kohtuullisesti poissa. Lisäksi edellisen illan täsmäbileet onnistuivat siinä mielessä, että hutera olo oli sopivasti kadonnut muurille pääsyn aikoihin. Lisäksi Juulia selitti mulle vähän kuvauksen perusteita, joten kuvatkin lienee katottavampia tällä kertaa.
Illalla nopeasti vielä Juulia räätälille hakemaan paitoja ja sit juna-asemalla nauttimaan mun ja Katin joululahjasta eli parin päivän pikakeikasta Shanghaihin.
Edit: kuvat unohtuivat aluksi.
Seuraavana päivänä eli perjantaina kävin vikoilla tunneilla ja sit lähdin viemään Juuliaa kalligrafiakadulle, josta löytyi itsellenikin kivoja koristeita kotiin. Kalligrafiakadulla oli ilmeisesti talviale, koska kaikki oli halvempaa kuin edellisellä käyntikerralla. Tai sit vaihtoehtoisesti olin vähemmän höynäytettävän oloinen. Allaoleva setä tekee mittatilaustyönä sistustusta JMT:n kämppään.
Perjantai-iltana oli tietysti uudenvuodenbileet. Intialainen ja britti luokkakaveri pitivät yhteisessä kämpässään (ei suhdetta, sattumaa) bileet. Ilokseni löysin C-rakennuksen kaupasta Marques du Monistrolia vain vähän Suomi-hintoja kalliimpana. Tuli sit semi seciä vaikka brutista pidänkin, mutta aika hyvin täällä puolen maailman päässä, jossa Mars- ja Twix-patukat on harvinaisuus ja pienten bileiden aihe (Snickersiä kyllä riittäis kaikkialla).
Lauantaina sit piti viedä Juulia nopeesti muurille. Muurilla oli eeppisen kylmää ja tuulista. Onneksi mun 5 kerrosta vaatteita yläruumiin peittona ja Juulian 7 pitivät kylmän ihan kohtuullisesti poissa. Lisäksi edellisen illan täsmäbileet onnistuivat siinä mielessä, että hutera olo oli sopivasti kadonnut muurille pääsyn aikoihin. Lisäksi Juulia selitti mulle vähän kuvauksen perusteita, joten kuvatkin lienee katottavampia tällä kertaa.
Illalla nopeasti vielä Juulia räätälille hakemaan paitoja ja sit juna-asemalla nauttimaan mun ja Katin joululahjasta eli parin päivän pikakeikasta Shanghaihin.
Edit: kuvat unohtuivat aluksi.
Monday, December 27, 2010
Joulua kaikille
Myöhästynyttä joulua kaikille. Vietämme tosiaan Juulian ja Nooran kanssa joulua täällä lämpimässä Hainanin provinssissa, joka on saari etelä-Kiinan merellä. Kaupunki on saaren eteläosassa sijaitseva Sanya, joka on ikävästi venäläisiä täynnä. Kaikkialla on kyrillistä kirjoitusta ja hanzeja, vähän 50-50 et kumpien perusteella päättelee kyltin tarkoituksen paremmin.
Hostellin netti on hitaammanpuoleinen, joten en ole päässyt postaamaan mitään pikaistakaan. Jouluaatto meni biitsillä hengaillessa ja lahjoja vaihtaessa. Joulupäivänä kävimme eri biitsillä ja tapaninpäivänä Juulia hankki mulle joululahjaks surffaustunnin. En kyllä hirveesti oppinut mutta loppua kohden alko löytyä joku tasapaino ja melkein pystyin seisomaankin laudalla. Kivaa oli kumminkin.
Lämpöä on ollut sellainen 25-28 astetta päivällä ja sää on ollut enimmäkseen aurinkoinen.
Tänään mun laukku varastettiin. Olin onneksi poistanut kaiken arvokkaan ennen biitsille menoa koska asiasta varoiteltiin. Käytiin Nooran kanssa meressä uimassa ja mun laukku lähti alle puolen metrin päästä rannalle jääneen Juulian jalasta. Laukussa arvokkainta oli laukku itse ja toiseksi arvokkainta oli mulle kivasti sopineet lasit jotka olin ostanut täältä. Onneksi otin varalasit messiin tämän tai rikkoutumisen varalta. Lisäksi laukussa oli noin 20€ arvosta rahaa, koska en halunnut ottaa liikaa rannalle. Ei taida maksaa vaivaa yrittää tehdä vakuutukseen ilmoitusta, mutta ikävää tää on silti. Lisäksi jopa pidin mun Gollasta. Se oli ihan hyvä ja laadukas laukku ja varta vasten ostettu.
Laukun mukana lähti myös kopio passista. Mielummin tietysti kopio kuin itse passi, mutta teoriassa passin tiedoilla pystyy jo tekeen aika ikäviä identiteetinkaappausjuttuja. En kyllä usko, että rantavarkaat mitenkään kootusti siirtää henkilötietoja eteenpäin huijausketjussa, mutta en nyt pidä sitä mahdottomanakaan.
Niin, ja laukun mukana meni kanssa mun läksyt. Voi olla jännää selittää opettajille että mun läksyt varastettiin.
En tiedä voiko Sanyaa oikeastaan suositella lomakohteena. Sää on ihan jees, ilma tosin eurooppalaiseen makuun vähän saasteista. Jos puhuu kiinaa niin voi pärjätä tosi halvalla. Jos on venäläinen turisti niin kaikki puhuu venäjää ja erityisesti tässä meidän alueella Dadonghaissa kaikki kyltit on kaksikielisesti. Englantia ei hirveästi puhuta ja kaikki alueella olettaa et länkkärin näköisillä on liikaa rahaa ja niitä voi nyhtää. Vastaavasti esim. Pekingissä on kahdenlaisia länkkäreitä: turisteja ja ei-turisteja ja näille pätee eri säännöt.
Hostellin netti on hitaammanpuoleinen, joten en ole päässyt postaamaan mitään pikaistakaan. Jouluaatto meni biitsillä hengaillessa ja lahjoja vaihtaessa. Joulupäivänä kävimme eri biitsillä ja tapaninpäivänä Juulia hankki mulle joululahjaks surffaustunnin. En kyllä hirveesti oppinut mutta loppua kohden alko löytyä joku tasapaino ja melkein pystyin seisomaankin laudalla. Kivaa oli kumminkin.
Lämpöä on ollut sellainen 25-28 astetta päivällä ja sää on ollut enimmäkseen aurinkoinen.
Tänään mun laukku varastettiin. Olin onneksi poistanut kaiken arvokkaan ennen biitsille menoa koska asiasta varoiteltiin. Käytiin Nooran kanssa meressä uimassa ja mun laukku lähti alle puolen metrin päästä rannalle jääneen Juulian jalasta. Laukussa arvokkainta oli laukku itse ja toiseksi arvokkainta oli mulle kivasti sopineet lasit jotka olin ostanut täältä. Onneksi otin varalasit messiin tämän tai rikkoutumisen varalta. Lisäksi laukussa oli noin 20€ arvosta rahaa, koska en halunnut ottaa liikaa rannalle. Ei taida maksaa vaivaa yrittää tehdä vakuutukseen ilmoitusta, mutta ikävää tää on silti. Lisäksi jopa pidin mun Gollasta. Se oli ihan hyvä ja laadukas laukku ja varta vasten ostettu.
Laukun mukana lähti myös kopio passista. Mielummin tietysti kopio kuin itse passi, mutta teoriassa passin tiedoilla pystyy jo tekeen aika ikäviä identiteetinkaappausjuttuja. En kyllä usko, että rantavarkaat mitenkään kootusti siirtää henkilötietoja eteenpäin huijausketjussa, mutta en nyt pidä sitä mahdottomanakaan.
Niin, ja laukun mukana meni kanssa mun läksyt. Voi olla jännää selittää opettajille että mun läksyt varastettiin.
En tiedä voiko Sanyaa oikeastaan suositella lomakohteena. Sää on ihan jees, ilma tosin eurooppalaiseen makuun vähän saasteista. Jos puhuu kiinaa niin voi pärjätä tosi halvalla. Jos on venäläinen turisti niin kaikki puhuu venäjää ja erityisesti tässä meidän alueella Dadonghaissa kaikki kyltit on kaksikielisesti. Englantia ei hirveästi puhuta ja kaikki alueella olettaa et länkkärin näköisillä on liikaa rahaa ja niitä voi nyhtää. Vastaavasti esim. Pekingissä on kahdenlaisia länkkäreitä: turisteja ja ei-turisteja ja näille pätee eri säännöt.
Tuesday, December 21, 2010
2x Su-laoshi
Ohhoh, oonpas ollut paha ihminen ja pitkään bloggaamatta. Juulian kierrättäminen yhdistettynä normaaliin päivärytmiin vie aikaa aika tehokkaasti. Lisäksi oon urheillut ja paskarrellut joululahjoja. Noh, ehkä tästä taas pääsee vauhtiin.
Viime lauantaiksi olin sopinut, että menemme hippisiskoni kanssa opettamaan paikalliseen migrant workers' schooliin, joka siis nimestään huolimatta on tarkoitettu muuttotyöläisten lapsille. Tämä oli eri koulu kuin aikaisemmin, koska menimme eri kautta. Kouluja riittää, kuten myös muuttotyöläisiäkin. Parhaat arviot sanovat että työn perässä muuttavia kiinalaisia on noin Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian yhteenlasketun väkiluvun verran. Nämä eivät saa asua kaupungeissa, koska kaupunkiin muuttamiseen tarvitaan lupa ja lupaan pysyvä työpaikka. Vaikka käytännön eroa ei ihan aina näe ja järjestelmän merkitystä virallisesti väheksytään, on kiinalainen silti vieläkin jollain tasolla turpeeseen sidottu.
Meidän kanssa samana päivänä sattui eeppinen lauma internejä, jotka olivat maksaneet isot rahat siitä ilosta että joku oikein suostuu teetättään heillä pari kuukautta töitä Kiinassa. Nettisivujen mukaan sijoitus tulevaisuuteen. Internien johdosta opettaja-oppilassuhde oli noin 1-1 ja enemmistö opettajista keskittyi ottamaan kuvia ihan aidoista räkänokkaisista kiinalaislapsista.
Edellisessä koulussa kävin heittämässä ihan oppitunnin. Täällä oli enemmän askartelua ja hauskanpitoa. Joulun kunniaksi teimme joulukortit, joihin piirrettiin lahjatoiveet ja sit toiselle puolelle jouluisia juttuja kuten pukki ja kuusi. Lapset piirsivät lähinnä pehmoleluja, robotteja ja sensellaisia. Itse piirsin ponin (daa!) ja polkupyörän. Mun opettamat lapset selitti hyvin juurta jaksain että polkupyörä ei oo kiva juttu joten sitä ei kannata pukilta pyytää.
Lapsia oli kiva opettaa. Mulle sattuneet 2 tyttöä puhuivat tosi selkeää mandariinia, ehkä siksi että ovat oppineet sen vieraana kielenä eikä äidinkielenään kuten monet pekingiläiset. Sain selitettyä jo monimutkaisempia asioita lapsille ja lapset jopa tuntuivat ymmärtävän eikä niitä yhtään häirinnyt että kiinani oli huonoa. Asiaan saattoivat vaikuttaa viereisen pöydän jenkit jotka eivät puhuneet sanaakaan kiinaa.
Mahdollisuudesta oli kuultu venäläisen koulukaveri Sergein kautta. Kuvassa Sergei, Juulia ja randomkiinalaisnassikka.
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat taustasta että päivä on saasteinen. Mun kännykän sääennusteet sanoo "dreary" kun ilma on täynnä pienhiukkasia erotuksena esim. sumusta, jolloin kännykkä tietenkin sanoo että sumua.
Viime lauantaiksi olin sopinut, että menemme hippisiskoni kanssa opettamaan paikalliseen migrant workers' schooliin, joka siis nimestään huolimatta on tarkoitettu muuttotyöläisten lapsille. Tämä oli eri koulu kuin aikaisemmin, koska menimme eri kautta. Kouluja riittää, kuten myös muuttotyöläisiäkin. Parhaat arviot sanovat että työn perässä muuttavia kiinalaisia on noin Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian yhteenlasketun väkiluvun verran. Nämä eivät saa asua kaupungeissa, koska kaupunkiin muuttamiseen tarvitaan lupa ja lupaan pysyvä työpaikka. Vaikka käytännön eroa ei ihan aina näe ja järjestelmän merkitystä virallisesti väheksytään, on kiinalainen silti vieläkin jollain tasolla turpeeseen sidottu.
Meidän kanssa samana päivänä sattui eeppinen lauma internejä, jotka olivat maksaneet isot rahat siitä ilosta että joku oikein suostuu teetättään heillä pari kuukautta töitä Kiinassa. Nettisivujen mukaan sijoitus tulevaisuuteen. Internien johdosta opettaja-oppilassuhde oli noin 1-1 ja enemmistö opettajista keskittyi ottamaan kuvia ihan aidoista räkänokkaisista kiinalaislapsista.
Edellisessä koulussa kävin heittämässä ihan oppitunnin. Täällä oli enemmän askartelua ja hauskanpitoa. Joulun kunniaksi teimme joulukortit, joihin piirrettiin lahjatoiveet ja sit toiselle puolelle jouluisia juttuja kuten pukki ja kuusi. Lapset piirsivät lähinnä pehmoleluja, robotteja ja sensellaisia. Itse piirsin ponin (daa!) ja polkupyörän. Mun opettamat lapset selitti hyvin juurta jaksain että polkupyörä ei oo kiva juttu joten sitä ei kannata pukilta pyytää.
Lapsia oli kiva opettaa. Mulle sattuneet 2 tyttöä puhuivat tosi selkeää mandariinia, ehkä siksi että ovat oppineet sen vieraana kielenä eikä äidinkielenään kuten monet pekingiläiset. Sain selitettyä jo monimutkaisempia asioita lapsille ja lapset jopa tuntuivat ymmärtävän eikä niitä yhtään häirinnyt että kiinani oli huonoa. Asiaan saattoivat vaikuttaa viereisen pöydän jenkit jotka eivät puhuneet sanaakaan kiinaa.
Mahdollisuudesta oli kuultu venäläisen koulukaveri Sergein kautta. Kuvassa Sergei, Juulia ja randomkiinalaisnassikka.
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat taustasta että päivä on saasteinen. Mun kännykän sääennusteet sanoo "dreary" kun ilma on täynnä pienhiukkasia erotuksena esim. sumusta, jolloin kännykkä tietenkin sanoo että sumua.
Monday, December 13, 2010
Maailman pienuus
Koulukaveri pyysi mut syömään hotpottia (erinomaista, suosittelen). Vein sit Juulian mukaan. Paikalle oli myös pyydetty koulukaverin ja sen avokin tuttavapariskunta. Pariskunta koostui slovakitytöstä ja kiinalaismiehestä. Kuinka ollakaan, slovakityttö on asunut Ruotsissa 5v, kiinalaismies 2v. Kuudesta ruokailijasta siis 4 puhui ruotsia. Kannatti opiskella peruskoulussa!
Lisäksi ainakin 3/6 puhui saksaa 1 päälle ymmärsi, 5/6 puhui ainakin auttavasti kiinaa ja kaikki keskustelivat englanniksi.
Juulia halusi todistaa että mäkin joskus syön vihanneksia.
Hot pot on ihan paras seurusteluruoka. Pöydän keskellä on kaasuliekin päällä liemi (tässä tapauksessa tulinen ja ei-tulinen liemi samassa kipossa) ja sinne laitetaan raakoja ruoka-aineita kiehumaan ja noukitaan syötäväksi. Ei onnistuisi veitsillä ja haarukoilla mutta tikuilla toimii mainiosti.
Hotpotin vielä parempi ominaisuus on se, että kustannukset eivät kasva lineaarisesti osallistujien määrän mukaan. 6 ruokailijan sapuska maksaa 1,5 kertaa 3 ruokailijan sapuskan (sisältäen oluet). 4 eri käyntikerran kustannukset on plotattu allaolevaan supertieteelliseen kuvaajaan. Kalliimpi 2 hengen kerta on jossain superhyperposh-raflassa. Postuloin että tietyn pisteen jälkeen n:s osallistuja syö melkein ilmaiseksi jo. Ehkä on viisasta ottaa huomioon että 6 hengen ruokailukerralla joku tajus pyytää opiskelija-alennusta. Niin, ravintolaillallisesta voi pyytää opiskelija-alennusta ja saada sen Kiinassa!
Lisäksi ainakin 3/6 puhui saksaa 1 päälle ymmärsi, 5/6 puhui ainakin auttavasti kiinaa ja kaikki keskustelivat englanniksi.
Juulia halusi todistaa että mäkin joskus syön vihanneksia.
Hot pot on ihan paras seurusteluruoka. Pöydän keskellä on kaasuliekin päällä liemi (tässä tapauksessa tulinen ja ei-tulinen liemi samassa kipossa) ja sinne laitetaan raakoja ruoka-aineita kiehumaan ja noukitaan syötäväksi. Ei onnistuisi veitsillä ja haarukoilla mutta tikuilla toimii mainiosti.
Hotpotin vielä parempi ominaisuus on se, että kustannukset eivät kasva lineaarisesti osallistujien määrän mukaan. 6 ruokailijan sapuska maksaa 1,5 kertaa 3 ruokailijan sapuskan (sisältäen oluet). 4 eri käyntikerran kustannukset on plotattu allaolevaan supertieteelliseen kuvaajaan. Kalliimpi 2 hengen kerta on jossain superhyperposh-raflassa. Postuloin että tietyn pisteen jälkeen n:s osallistuja syö melkein ilmaiseksi jo. Ehkä on viisasta ottaa huomioon että 6 hengen ruokailukerralla joku tajus pyytää opiskelija-alennusta. Niin, ravintolaillallisesta voi pyytää opiskelija-alennusta ja saada sen Kiinassa!
Kannattaa asentaa Foxyproxy etukäteen
Kiinaan tuloni jälkeen ehkä helpointa tapaa kiertää bittiesirippu on vaikeutettu. Itse tosiaan surffaan ssh:lla tehdyn putken läpi siten, että kaikki mun nettiliikenne kulkee shellipalvelimen läpi. All is nice and well muuten, paitsi että Firefox käytännössä vaatii Foxyproxy-lisäosan jotta sitä voi fiksusti käyttää SOCKS-proxyn kanssa (en ainakaan heti saanut konffattua muuten kivasti).
Noh, itse vielä asensin Foxyproxyn vaivatta, mutta kun Juulia tuli kiinaan, jouduin hakemaan FP:n oman ssh-putkeni kautta, koska "mystisesti" Foxyproxya ei pystynyt lataamaan. Tää on linjassa downforeveryoneorisitjustme.com:n blokkaamisen ja noin giljoonan muun jutun kanssa. Itsellä ei tietysti nokka tuhisis montaa minuuttia ladata jotain etänä wgetillä ja siirtää se scp:llä minne tahansa, mutta en nyt ookaan ihan tavallinen tallaaja tietotekniikkajutuissa.
Ennen oli paremmin!
Noh, itse vielä asensin Foxyproxyn vaivatta, mutta kun Juulia tuli kiinaan, jouduin hakemaan FP:n oman ssh-putkeni kautta, koska "mystisesti" Foxyproxya ei pystynyt lataamaan. Tää on linjassa downforeveryoneorisitjustme.com:n blokkaamisen ja noin giljoonan muun jutun kanssa. Itsellä ei tietysti nokka tuhisis montaa minuuttia ladata jotain etänä wgetillä ja siirtää se scp:llä minne tahansa, mutta en nyt ookaan ihan tavallinen tallaaja tietotekniikkajutuissa.
Ennen oli paremmin!
Subscribe to:
Posts (Atom)