Minä vai me?

Kiinalaisten ja eurooppalaisten käsitys itsestä suhteessa ympäristöön on hyvin erilainen.

Euroopassa lasken lähimmäisiksi sukulaiset, ystävät ja useissa konteksteissa ihmiset jotka sattuvat tallaamaan samoja katuja. Kiinalaiset laskevat lähimmäisikseen perheenjäsenet ja ehkä jossain määrin hyvät ystävät. Kun puhun tässä yhteydessä lähimmäisistä, tarkoitan ihmisiä jotka otan huomioon jokapäiväisessä elämässäni. Luterilaisen kasvatuksen saaneena lähimmäinen on henkilö, jolle pyrin tekemään kuten toivoisin itselleni tehtävän.

Esimerkiksi Otaniemessä jos joku kaatuu eikä näytä pääsevän ylös, menen tietenkin auttamaan. 102:ssa jos bussiin näyttää tulevan paljon possea, ahtaudun mahdollisimman perälle jotta kaikki varmasti mahtuvat. Jonossa odotan kiltisti vuoroani, koska kaikki muutkin jonossa odottavat ja rehellinen jonotus takaa keskimäärin parhaan tuloksen ja matalimman v-käyrän.

Kiinasa taas jos joku kaatuu, ohikulkijat korkeintaan ottavat kuvia kännykkäkameralla. Aiheeseen tietty vaikuttaa ennakkotapaus parin vuoden takaa, jossa kaatuneen mummon apuun mennyt shanghailainen IT-insinööri tuomittiiin maksamaan osa mummon sairaalalaskusta, koska "Oli epäilyttävää mennä silleen apuun ja auttaa mummo taksiin ja sairaalaan. Ei olisi poika varmaankaan tehnyt jollei ois aiheuttanut kaatumista" (tuomarin perustelu). Kiinassa laupias samarialainen vähintään haluaa ryöstää matkamiehen tai ottaa tämän orjaksi. Miksi kukaan auttaisi tuntematonta pyyteetömästi, kun niitä tuntemattomia on niin monia?

Busseissa, metroissa ja muissa kiinalaiset kasvattavat juuret heti sisään mukavasti päästyään. Siltä paikaltahan ei sit liikuta ennen omaa pysäkkiä ellei istuin vapaudu jossain. Oheisen kuvan bussissa oven takapuolella oli hyvin seisomatilaa, mutta sinne ei kukaan päässyt koska ihmiset eivät tiivistäneet taaksepäin. Oma paikka oli jo varmistettu.


Kiinassa jonotus on koripalloakin suositumpi kansanhuvi. Muut jonossa olijat eivät oikeastaan ole ihmisiä, ja vain itsellä on oikeastaan väliä.

Vastaavasti Suomessa mä tismalleen päätän itse elämästäni. Jos olisin tyttö, voisin polttaa tupakkaa tai valita ihmissuhteideni määrän ja keston ihan itse. Täällä "pahan tytön" stigma estää tekemästä kumpaakaan. Naisten tupakointiin liittyvä stigma on yhtä vahva kuin minihameessa, verkkosukkiksissa ja korkkareissa kadunkulmissa norkoilu Suomessa.

Yliopistossa minä korkeimman omakätisesti päätän koska teen ohjelmoinnin harjoitustyöt. Täällä kampuksilla opiskelijoiden sähköt katkaistaan klo 10 tai nyttemmin 11 illalla, koska "nukkuminen on teille hyväksi. nukkukaa!". (Onneksi ei päde ulkkariasuntolaan).

Suomessa naapurin ökykallista Mersua paheksutaan ja ollaan kateudesta vihreitä. Kiinassa naapurin miljonääri ei todennäköisesti osta Mersua tai Bemaria, koska kerskakulutus on paheksuttavaa. Kiinan rikkaimpien ihmisten listan tekijä tunnustaa, että todennäköisesti noin puolet 100 oikeasti rikkaimman nimistä puuttuu, koska kiinalaiset pitävät onnensa erittäin visusti salassa.

Suomessa valitsen opintoalani ehkä liiankin liberaalisti sen suhteen, mitä haluan isona tehdä ja mikä kiinnostaa. Kiinassa valitaan opintoala ensisijaisesti sen perusteella, mitä Kiinan valtio ja yhteiskunta tarvitsevat ja toissijaisesti näiden joukosta valitaan joku ala joka saattais kiinnostaa itseä.

Kiinan järjetön (sitä ei vaan voi käsittää) väkimäärä sanelee ihmisen suhteen ympäröivään yhteiskuntaan ja se on erilainen. Kiinaan tulluta länkkäriä turhauttaa, mutta kyse on pohjimmiltaan erosta. Implisiittinen arvovalinta ei tässä suhteessa toimi läheskään niin yksioikoisesti kuin useimpien länkkärien reaktioista voisi päätellä. Voisin perustella väitteeni kulttuurirelativismilla, mutta en satu uskomaan kyseiseen kukkahattuteoriointiin. Väitän kuitenkin, Kiinan ja lännen käsitykset ihmisen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta ovat kumpikin tilanteeseensa (ihmisten määrä, väestön tiheys, väestörakenne) oikeita.

Havaijipaidat

Ehdin aikaisemmin Kiinan muurin yhteydessä dissata turistiryhmiä jotka merkataan muurilla dorkannäköisellä hatulla. Noh, Hainanilla sit taas:



Kyllä! Voi olla turistiryhmällä kaikilla samanlaiset havaijipaidat.

Paketin tarina

Sain tänään postia.


Näyttääkö vähän kärsineeltä? Näyttääkö siltä että pakettia olisi potkittu viikko tai pari kiinalaisen tien poskessa? Ehkä siksi että sitä on!

Kaikki alkoi kuukausi sitten, lokakuun 21. kun tilasin itselleni netistä housuja. Vanhat reisitaskuhousut veteli viimeisiään ja tää maa on kokorasistinen meikäläisen kokoisia vastaan. Pituudessa ja leveydessä löytyis, mutta ei tietenkään löydy sekä että. Tilasin puolalaiselta luottokauppiaalta joka lähettää kohtuuedukkaasti minne tahansa päin maailmaa ja tyhmästi hinnoittelee itsensä dollareissa. Noh, Puolan Lukasz sai paketin lähtemään 5 päivässä eli 26.10., koska yksi tavara ei ollut varastossa. Jäin odottelemaan. Lähetys lähti puolalaisena lentopostina, jolta kesti 2 viikkoa saapua Irlantiin kun viimeksi ostin.

Odotin viikon, odotin toisen, odotin kolmannen ja neljännenkin. Kun kuukausi tuli täyteen eikä pakettia näkynyt, kyselin kaupalta oisko paketissa mahdollisesti joku träkkäysnumero. Eilen tulleen vastauksen perusteella oli.

Träkkäysnumeron perusteella katoin netistä Poczta Polskan sivuilta että paketti on saapunut Pekingiin jo 31.10. ja että sitä on yritetty toimittaa 3.11. ja 4.11. ja sen jälkeen ei oo tietoa. Epävarmana menin kysymään alakerrasta respatädeiltä apuja. Pienen väännön jälkeen tajusin katsoa paikallisen kaukopostin EMS:n sivuilta, ja siellähän on nälkävuoden mittainen infolista mun paketille. Pakettia on yritetty joka päivä toimittaa 3 viikon ajan tuloksetta. Alakerran fuwuyuanit lupas selvitellä asiaa ja ilmoittaa aamulla.

Tänä aamua mua odotti lappu, jossa kehotettiin menemään kampuksen ulkopuolella sijaitsevaan postitoimistoon Shangdi-nimiseen paikkaan. Koulun jälkeen sit sotkin Shangdin postitoimistoon (google maps löysi) 5km kuulemaan, että eijeieiei ei ole lainkaan heillä pakettia ja oon väärässä paikassa. Noh, vaivaisen 2 kilometrin päässä on Shangdin EMS-postitoimisto, eli eri juttu kuin posti (tietenkin!). Sinne siis kuulemaan että kyllä, se on se paikka johon mut oli ohjattu, mutta että paketti ei ollutkaan siellä vaan kampuksen EMS:llä. Siitä sit kampuksen EMS-toimistoon, josta myytiin kohteliasta eioota ja meesvittuunsiitä. Sit soitin kampuksen EMS-toimiston numeroon ja yritän selittää asiani kiinaks. Ei onnistu.

3 tunnin putkikameliseikkailun jälkeen palasin takaisin kämpille ja pyysin alakerran fuwuyuan-tytöltä apua. Sit selvis et mun pitää olla kampusalueen toisella reunalla klo 17.30 ja mun paketti on mystisesti siellä.


Perillä mua odotti pakettimarket. Olin pyöräillyt sen ohi aikaisemmin ja lollotellut, mutta kuriiriposti tosiaan tulee kiinalaisopiskelijoille kadun varteen, josta se pitää noutaa. Ei ollut edes ainoa, vaan kaikilla kuriiripalveluilla oli samassa pisteessä kuljetusväline tiellä ja paketit tien poskessa.



Ilmeisesti mun paketti on tosiaan ainakin 2 viikon ajan käynyt joka päivä tien poskessa odottamassa, josko tajuaisin tulla hakemaan sen. Joku ilmoituskin oli lähtenyt, mutta koska asun osoitteessa Zijing 20 ja paperista oli leikkaantunut 0 pois niin rakennuksen nro 2 tyypit eivät olleet vaivautuneet yrittään selvittää et pitäiskö saapumisilmoitus saada jollekulle.

Tarinan opetus? Kansainvälisessä postissa aina seurantanumero ja aktiivinen kyttäys.

Tykkään myös siitä et mittanauhan kanssa sovittamatta ostetut vaatteet on liian isoja, koska tilauksen ja saapumisen välillä vyötärönympärys on ehtinyt kutistua. Jos tää ois toiseen suuntaan niin itkettäis. Tähän suuntaan ei itseasiassa haittaa.

edit: Meidän kampuksella tosiaan on 2 postia, kaikkien suurimpien kuriirifirmojen toimipisteet ja muutenkin ihan kaikki palvelut. Aalto vois pistää paremmaks.

Does my bum look big on me?

Yksi juttu, josta kiinalaiset ja länkkärit ajattelevat eri tavalla on paino. Tiedostan olevani ylipainoinen, mutta silti vähän yllättää kun uusi tuttavuus uimahallissa sanoo toisena lauseenaan mulle että onpas herralla jenkkakahvat ja pitäisköhän tehdä vatsalihaksia.

Koulussa kouyu-tunnilla opettaja esittelee termin laihduttaa, ja käyttää sitä esimerkkilauseessa "Jyry, pitäisköhän sun laihduttaa?".

Noh, ranskassa inkkarikämppis toteaa et onhan se mun läski tosi komeeta ja vastaavalla sais kotikylän pojat kateelliseks, mutta että terveysvaikutukset vähän huolettaa.

Vastaavasti jos kuulee juttuja isosta nenästä (mä en omalla pikku nypykälläni kuule) niin se on ilmeisesti kateutta. Näillä on joku ihan eeppinen nenäfiksaatio.

Laatu kulutusyhteiskunnassa II

Valitin aikaisemmin laadun käsitteestä. Eräs laatuun liittyvä asia on häirinnyt siitä asti kun olen Kiinaan tullut: vessapaperi. En ole vielä onnistunut törmäämään vessapaperirullaan, jossa ei jossain vaiheessa rullaa eri paperikerrosten repäisykohdat menisi epäsynkkaan. Pikkujuttu, mutta tulee tosi usein vastaan. Näin on käynyt sekä itseostetun, että kämppiksen ostaman vessapaperin kanssa, joten on oletettavaa että vian ei pitäis olla vain käyttämässäni merkissä. Voi toki olla et sattumalta kämppis ostaa samaa brändiä.

Tilaisuus tekee kerjäläisen

Olen jo kahdesti törmännyt ilmiöön, jossa siistihkösti pukeutunut, omia asioitaan hoitava kiinalaismies vaan spottaa mut kaukaa ja toteaa, että ulkkarilta voi nyhtää lounasrahat. Tämän todettuaan tulee kerjäämään multa ja valittamaan nälkää. Viimeksi Xi'anissa kaveri pyysi seuralaistaan jäämään kauemmaksi ja tuli tyhjät kädet ojossa. Ei huolinut eitä vastaukseksi koska selkeästi olin rikas länkkäri. Ärsytti.

Mietin että kantaisin jotain eväspatukoita messissä ja antaisin vittumaisille tapauksille sellaisia "nälkään".

Kerjääminen on Aasiassa yleistä. Itse en anna kerjäläisille, nämä kun ovat kiinalaisittain ammattikunta siinä missä muutkin. Jos sosiaalista stigmaa kestää, kerjäämällä pääsee paremmalle päiväpalkalle kuin esimerkiksi siivoojana. Katuesiintyjille tai vastaaville tulee välillä annettua rahaa jos ovat jostain kotoisin ja arvion että ovat veteeen piirretyn viivan artistipuolella eivätkä naamioitua kerjäämistä.

Läheisessä Wudaokoussa on maailman huonoin kerjäläinen aina vakkaripaikalla. Parikymppinen mieshenkilö feikkaa tosi huonosti puuttuvaa kättä turvallisuuspalveluiden uniformussa. Lapsikin näkee, että käsi on paidan sisällä. Samainen maailman huonoin kerjäläinen käy välillä hakemassa mäkistä Big Mac aterian työpaikkaruuakseen ja laskee välillä usean sadan yuanin rahatukkoa selkeästi näkyvillä. Ehkä kiinalaiset on jotennin herkkäuskoisempia tässä suhteessa tai jotain. Periaatteessa buddhismi taitaa tehdä almujen antamisesta hyveen, mutta tuskinpa se kommunistivaltiossa niin paljoa vaikuttaa.

Apropoo, romanikerjäläiset Suomessa ovat jotain muuta kuin täkäläiset. Täällä kerjääminen on halveksittu ammatti siinä, missä paskakuski ja teurastajakin. Chydeniuksen Kaj ja Kristiina Halkola tulkitsevat Suomen tilannetta kappaleessa Alhaalta ylöspäin pyydetään. Itse koen ainakin romanikerjäläiset laulun uhkakuvaksi agressiivisista ja väkivaltaisista kerjäläisistä.

Oh My Lady Gaga!

Viime viikon tunnilla puhuimme länkkäriartisteista tunnilla ja joku kysyi, onko Lady Gaga tunnettu Kiinassa. Noh, opettaja siitä vastaamaan että Oh My Lady Gaga on korvannut perinteisemmän Oh My Godin kielenkäytössä.

OMLG Kiina!

Metromatkailua

Pekingin metro on ns. massiivinen otus. Sitä laajennetaan niin nopeasti kuin ehditään, jotta kaupungin kasvu pysyisi kontrollissa. Täälläolon aikana yhteen linjaan on ehditty asentaa uudet näyttötaulut jatkopätkälle (10 pysäkinväliä). Pätkä tosin aukeaa vasta ensi vuonna.

Metrot on rakennettu ns. lyhyille. Ilmeeni aiheeseen liittyen. Onneksi oon oppinut jo kumartamaan niillä linjoilla, joissa tangot on 185 cm korkeudessa.

Metron uloskäynnit on aakkostettu. Kesti kauan tajuta, että A-uloskäynti on aina aseman luoteispuolella, B koillisessa jne. E:stä eteenpäin exitit ovat "all bets are off" ja sit kannattaa ihan oikeasti kattoa aseman kartasta et missä kohtaa nousee pintaan.

Tämän kun pitää mielessä, voi aina pitää pohjoisen suunnan tiedossa. Itse ainakin kadotan pohjoisen aina metrossa, mutta täällä ei tämän dokumentoimattoman ominaisuuden takia tarvitse. Kuulemma pekingiläisillä on tapana puhua jopa talon sisällä asioista ilmansuunnittain, koska se vaan on mahdollista tässä kaupungissa. Vessa on keittiön itäpuolella jne.

Mitä serkumpi

Löytö Lonely Planetin fraasikirjasta. Toimiskohan toi Suomessa?

Liikennekulttuuria

juhovh sanoi hyvin, että Kiinassa autoa ajetaan kuin Suomessa polkupyörää. Tämä off-by-one toimii kautta skaalan oheisen taulukon mukaisesti.

	Suomi	Kiina
Edetään kiltisti sääntöjen mukaan. Pikkurikkeitä jos ne eivät haittaa muita.	Autoilu	???
Mennään sieltä mistä pääsee, kunhan ei tietoisesti aiheuteta muille tienkäyttäjille suuria ongelmia.	Pyöräily.	Autoilu
Edetään kyynärtuntumalla, välillä vähän törmäillään mutta ei mielellään kosketa toiseen.	Ruuhkassa kävely.	Pyöräily
Kyynärpäillä ja taklauksilla eteneminen.	???	Ruuhkassa kävely.

Erityisesti arvostan metroissa liikkumista. Pekingin metro siirtää parhaina päivinä melkein Suomen väkiluvun verran populaa. Aina on ahdasta, ja töniminen on luonnollista.

Ensin karsastin tönimistä, mutta nykyään koen sen vapauttavana. Suomessa aina meinaa verenpaine nousta kun joku idiootti pysähtyy keskelle kulkuväylää ja pakottaa mut nopeaan väistöliikkeeseen. Täällä ei tarvitse ottaa paineita. Kävelee vain päin ja jo sekunnissa jumittaja tajuaa pysähtyneensä huonoon paikkaan. Kiinalaisiin tapoihin kuuluu pysähtyä just tismalleen yhden askeleen verran oven tai muun kapean kohdan ulkopuolelle. Efekti on tietysti sama kuin oviaukkoon pysähtymisessä, mutta ilmeisesti se ei tunnu yhtä "tuhmalta".

Tulen varmaan olemaan tosi suosittu seuraavan kerran kun joudun ihmisruuhkaan Suomessa. Pyydän anteeksi jo etukäteen mahdolliselta seuralta.

Baby pants

Jos miljardivaltion kaikki lapset käyttäisivät vaippoja imeväisiän jälkeen, olisi tuloksena järjetön ekokatastrofi. Täällä tosiaan pikkulapset eivät turhaan vaippoja käytä sen jälkeen kun oppivat kävelemään. Kaikilla on ns. "baby pants".

Lasten housuista puuttuu takaata keskeltä sauma, eli pikku nassikat juoksentelevat peppu paljaana. Laittaisin kuvia, mutta en oikein iljennyt ottaa niitä. Kuvitelkaa tosiaan että normaalit verkkahousut olisivat kiinni, mutta vyötäröstä haaroväliin takana kulkeva sauma olisi jätetty ompelematta.

Ratkaisu on suorastaan nerokas: jos tuntee painetta, voi ottaa reippaan takakyykyn ja päästää menemään. Siistimmillä alueilla ei keskimäärin ole kuitenkaan paskaa kadut täynnä. Vähän syrjempänä kusi on varsin yleistä, mutta olettaenkin vanhemmat siivoavat lastensa jäljet samaan tapaan kuin koiranomistajat siivoavat koiriensa jäljet. Brilliant.

Muistelen joskus lukeneeni siitä, että lasten ensimmäiset pottakokemukset ovat hyvin tärkeitä psyyken ja nimenomaan anteliaisuuden kehittymisen kannalta. Jos lapsia kannustetaan, ne oppivat että on hieno asia pystyä tuottamaan jotain ja jakamaan siitä syntyvä ilo muiden kanssa. Jos taas vanhemmat nyrpistävät nenäänsä, lapsi häpeää ulostamistaan eikä halua jakaa aikaansaannoksiaan muiden kanssa ja kasvaa saidaksi. Vähän kuulostaa keittiöpsykologialta, mutta millaiseksi kasvaa lapsi, joka oppii että tarpeet voi tehdä ihan missä vaan ja lähimpien parinsadan ihmisen silmien alla?

Tasa-arvoa

Kiinassa paikalliset vessat ovat mallia "reikä lattiassa". Kyseiseen malliin tottuu ajan kanssa ja se tuntuu yllättävän luontevalta jahka ennakkoluuloistaan pääsee eroon.

Kyykkyvessa on myös huomattavasti tasa-arvoisempi, sillä siinä sekä miehillä että naisilla voi olla tähtäysvaikeuksia. Jotkut saattaisivat argumentoida että tasa-arvoa ei haittaa se, että jotkut asiat ovat luonnollisempia toiselle sukupuolelle kuin toiselle. Itse kuitenkin uskon vakaasti tasa-arvoon erityisesti siellä, missä se on täysin järjetöntä. Kiinalaiset vessat go-go!

Jos nyt jostain syystä ei kyykkiminen maita, on länkkärin paras ratkaisu lähin KFC tai McDonalds. Niissä kun usein löytyy myös istuttavia koppeja. Istumapaikka ei välttämättä ole yhtään sen kivempi, koska paikallisen ensimmäinen reaktio on mennä renkaalle seisomaan kyykkyyn. Kannattaa aina pitää omaa paperia (tai paperinenäliinoja, vähemmän ällöä) mukana. Koppien lukitseminen ei kuulu tapoihin, joten ovet kannattaa avata varovasti.

Käsienpesupiste voi helposti olla sellainen, että pesemättä jättäminen on hygieenisempi vaihtoehto. Raati suosittelee savetteja, käsidesiä tai molempia. Kivoissa rafloissa on käsienpesupiste vessojen ulkopuolella. Ne ovat järjestään siistejä ja käyttökelpoisia. Harmittavasti tosin hanat ovat matalalla tai matalammalla, joten selästä joutuu joustamaan aika paljon jos haluaa jotain kivaa.

Parasta, mitä kiinalaisella lavuaarilla voi tehdä on käyttää sitä tuhkakuppina. Paikalliset miehet polttavat estotta vessassa kuin vessassa. Jännää kyllä Kiinassa vain miehet polttavat tupakkaa. Paikallisista röökaamisasenteista ehkä lisää joskus tulevaisuudessa.

Glory to the Klingon Empire

Katsoin tässä päivänä muutamana Star Trek Enterprisen ykköskautta. Yhdessä jaksossa tulkki, aseupseeri ja suippokorvainen alusvaatemalli eksyvät klingonialukselle. Jaksoa katsoessa minulle aukesi täysin uudella tavalla se, mistä klingonijutut on revitty.

Alus on likainen ja se haisee. Joka paikassa on savua. Ruokala on täynnä outoja ruokia, jotka korostavat tuoreen lihan makua. Kieli on tavukieltä ja sitä sujuvasti puhuva tulkki ei kuitenkaan osaa lukea sitä hyvin. Aivan oikein, klingonit ovat ryppyotsaisia kiinalaisia kaikki tyynni! Hieman ennakkoluuloista ja suvaitsematonta, mutta kaikki sopii täydellisesti. Kiinalainen ruoka on tottumattomalle shokki, Pekingin hajut ovat jotain ihan muuta, kieli on outoa jne. jne.

The Next Generationissa klingonit harrastavat lisäksi katamaisia kamppailulajeja ja klingonilainen ooppera (kuulemma kauheaa), mainitaan erikseen.

Virallisen totuuden mukaan klingonit keksittiin kuvastamaan kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua. Voi olla, että Enterpriseä tehtäessä neuvostoviittaukset eivät enää kiinnostaneet ja Kiina vaikutti jännemmältä prujauskohteelta.

Kaksin aina kaunihimpi

Yhden lapsen politiikan maassa kaksosten saaminen on ilmeisesti pienehkön mutta tuntuvan arvoisen lottovoiton kokoinen juttu. Kaksoset kun lasketaan luonnonoikuksi eikä sellaisten saamisesta rankaista. Molemmat saa jopa pitää ja kaikkea.

Muutenhan yhden lapsen politiikan puitteissa toisen kersan hankkimisesta saa nykyään maksaa tuntuvasti sakkoja. Enää ei käsittääkseni pakkoabortoida. Lisäbonuksena valtiolla töissä olevat vanhemmat joutuvat kilometritehtaalle jos suvaitsevat lisääntyä toistamiseen.

Tehdäänköhän täällä paljonkin kahden tai useamman alkion siirtoja koeputkihedelmöityksessä? Itse ehkä voisin näissä olosuhteissa hyvinkin harkita. Toisaalta arvoni eroavat paikallisista aika paljon.

Laatu kulutusyhteiskunnassa

Oppitunnilta tultuani Forever-merkkisen pyöräni viereen oli pysäköity kaksi samanmerkkistä pyörää, jotka olivat ruosteessa. Ensireaktion jälkeen tajusin, että ruosteiset pyörät olivat merkki siitä, että pyöräni on laadukas. Se kun kestää ehjänä niin kauan, että ehtii ruostua.

Lounastuttu

Lähdimme ulkkariporukalla opiskelijaruokalaan lounaalle ja paikat pöydässä eivät menneet tasan. Viimeiseksi paikalle saapuneena menin suosiolla viereiseen 2 hengen pöytään, johon saapui pian paikallinen syömään.

Hetken rohkeutta kerättyään tämä avasi suunsa ja keskustelimme pitkät tovit. Ihan kiva biologian fuksi oli, intoa täynnä ja silviisiin. Kertoi tulevansa Kiinan perunapääkaupungista ja pitävänsä koripallosta (paikalliset on hulluina siihen). Välillä havaitsin että käyttämäni lauserakenteet tai sivistyssanat englanniksi eivät uponneet ja yritin sanoa asiat uudestaan eri tavalla. Keskustelun lopuksi fuksi tunnusti, ettei koskaan ole ollut yhtä lähellä länkkäriä. Söpöys.

Ennen

Keskustelin illallisella buddyni Chuanin kanssa. Puhe kääntyi jossain kohtaa kaikille tuttuun "ennen oli kaikki paremmin" -meemiin.

Suureksi hämmästyksekseni Kiinassa ennen asiat eivät olleet paremmin. Olivat itseasiassa paljon huonommin ja nyt asiat ovat verrattaen hyvin. I'm shocked, shocked I tell you.