463

Päivän luku on 463. Se on viimeviikolla tehdyn testin mukaan mun osaamien hanzien määrä. Testissä ei tietenkään kysytty kaikkia, vaan tää on puhdas arvio. Nooran vastaavassa tuloksessa sanojen määrä ei ollut turhaan kokonaisluku.

Opettajan hiha-arvion mukaan tää tarkoittaa että osaan noin 1000 kiinankielistä sanaa. Sanathan eivät ole kirjoitusmerkkejä, vaan yleensä koostuvat noin kahdesta merkistä. Merkkejä kierrätetään, joten sanoja on enemmän kuin hanzeja.

Lukukauden alussa kyselin montako sanaa noin suurinpiirtein pitäis osata lukukauden lopussa ja opettaja arvioi, että ahkerimmat noin 500-600. En kyllä ole ollut ahkera (en tosin erityisen laiskakaan), joten olen melko tyytyväinen oppimistulokseen jo näin ennen loppukokeita.

Koulun alusta 13.9. testipäivään 31.1. on 109 päivää, väittää Wolfram Alpha. Eli oppimisnopeus on ollut 4.238 hanzia päivässä. Jos rohkenemme olettaa että mun sanavarasto on 2x hanzien määrä, olen siis oppinut noin 8.476 sanaa päivässä.

En ole ihan varma onko arvio ylioptimistinen vai ei. Välikokeiden kohdalla mun sanavarasto oli noin 270 hanzia, mutta se oli vähän ylioptimistinen. Eri kirjojen sanastot alkoivat mennä enemmän päällekkäin välikokeiden jälkeen, mikä mielestäni selittää näennäisen hidastumisen oppimisnopeudessa.

Kielten opiskelussa tulee usein vastaan nyrkkisääntö siitä, että 15 sanaa päivässä on suurin inhimillinen nopeus kielen sanojen oppimiselle siten, että sanat jotenkin vielä integroituvat kielitaitoon. 15 sanaa päivässä on siis tahti, jolla normaaliälyinen kaksivuotias oppii uusia sanoja. Teoriassa tiettyyn ikään asti tahtia on mahdollista ylläpitää, mutta mä oon selkeästi sen iän ohi.

Epic hanzi

Epic hanzi is epic. Xi'anissa vastaantullut merkki lausutaan ilmeisesti biang. Toonista ei ole tähän hätään hajua. Biang Biang Mian on kuuluisa Xi'anilainen nuudeliruoka.

Biangin merkki on siitä hauska, että Wikitravel-artikkeli mainitsee että sitä ei voi syöttää tietokoneeseen. Kiinalaiset ovat tunnetusti nihkeitä ottamaan uusia merkkejä kieleensä. Sanat tehdään yhdistämällä olemassaolevia merkkejä: sähkövarjo on elokuva, sähköaivo tietokone jne. Ei auta se, että Unicode-koodiavaruduessa on tilaa vaikka hevoset ja lampaat söis, jollei löydy virallista tahoa lisäämään sinne näitä merkkilöitä. Tässä asiassa sanakirjoitus on selkeästi tavu- tai merkkikirjoitusta huonompi.

Jos ajatellaan kieltä koodina, voidaan miettiä, että merkki- ja tavukirjoituksessa on joukko alkeissymboleita ja sääntöjä, joilla niitä voidaan yhdistää. Tämän lähestymisen huono puoli on se, että kaikki säännöillä tuotetut sanat eivät ole kielen valideja sanoja. On helpohkoa keksiä sanayhdistelmiä, jotka voisivat olla Suomen kielen sanoja ja kuulostavat valideilta, vaikka eivät tarkoitakaan mitään. Vaikkapa puupu ja kekkä. En ainakaan tiedosta että merkitsisivät mitään. Sanakirjoituksessa taas jokainen sana (merkki tai yhdistelmä) valitaan käsin joukkoon, joka on kielen validit sanat. Tällä on mielenkiintoisia implikaatioita kieliteknologian kannalta. Niistä ehkä joskus myöhemmin.

Sanakirjoitus ei todennäköisesti kehity, koska prosessi sanan virallistamiseksi on vaikea. Merkki- ja tavukirjoituksesssa prosessi tapahtuu itse käyttöönoton jälkeen. Suomessa kielitoimisto säännöllisesti kertoo, että jonkin sanan käyttö on yleistynyt siinä määrin, että sen voidaan katsoa olevan validia kieltä. Kiinassa biang on tuskin ihan äkkiä tulossa viralliseen sanastoon.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat ylläolevassa klassisen kirjoitusasun hevos-radikaalin. Alla on ns. "simplified" -muoto samasta merkistä.