Ohi on

Eilen oli viimeiset kokeet.

Loppukokeet noudattivat välikokeiden rakennetta, oli comprehensive, kuuntelu ja puhuminen eli kouyu erikseen. Kuuntelu meni tällä kertaa hyvin, comprehensiven tulokset puuttuu vielä ja kouyu meni varsin penkin alle. Viimeinen oli osittain omaa syytäni, en enää jaksanut panostaa viimeiseen kokeeseen. En kyllä jaksanut edeltäviinkään kahteen, mutta ne meni sattumalta ihan siedettävästi. Koepisteet siis yleinen 92.5, kuuntelu 95.5 ja puhuminen 88 pistettä sadasta. 60 on läpipääsyn raja muistaakseni, et siitä voi miettiä miten nää menee.

Kouyussa piti tehdä aikaisemman "lue ääneen ja keskustele opettajan kanssa" -setin lisäksi näytelmä ryhmässä. Noh, ilmeisesti joko opettajalla tai kohtalolla oli jotain mua vastaan, sillä mä sain ryhmääni luokan ainoan englantia puhumattoman opiskelijan ja kolmesta huonoimmasta (siis kertaluokkaa muita huonommista) kaksi, jotka ei siis pysty ees auttavasti kommunikoimaan kiinaksi. Koita siinä motivoida epämotivoituneita, tulkata ristiin (oli sinänsä ihan hyvää harjoitusta, paitsi et englannintaidottoman kiinan ääntämys oli hirveetä) ja lisäks vielä organisoida jotain valmisteluja. Tuli kyllä Marttia, epämoitivoitunutta unkarilaista fyysikkoa ja graafiteorian harkkaa ikävä.

Noh, hetken häpeä ja ikuinen kunnia. Mulle luvattiin että virallinen transcript on maanantaiaamuna 09.00 haettavissa kielikeskuksen toimistolta. Paree ois olla, koska mun lento lähtee 12.50 ja lentokentälle menee helposti tunti.

Lopun pari päivää aattelin käyttää röyhkeesti shoppailuun. Tummanharmaa villakangastakki ja ruskea nukkavieru professori -bleiseri on jo tilauksessa ja aattelin et jos vielä parit kauluspaidat. Lisäksi ryöstettyjen Clark Kent- lasien tilalle pitää saada uudet koska koskaan ei tiedä milloin on CK-hetki tuloillaan.

Tervetulotilaisuus

Ulkomaisille opiskelijoille järkättiin oma tervetulotilaisuus. Tilausuus oli tietenkin keskellä lauantaipäivää, joten koko lauantain suunnitelmana oli päästä paikalle. Ketään tuskin yllättää, että paikalla oli kaksi isoa kihoa puhumassa. Ilmeisesti myös täkäläisten proffien työsopimus vaatii pitämään pitkäveteisiä, mukapositiivisia puheita yleisölle, jota ei kiinnosta.

Samassa yhteydessä myös paikallinen jonkun asteen turvallisuuspalvelu pelotteli kaikella pahalla, säädöksillä, sakoilla yms. Antoivat myös hyviä elämänohjeita, kuten seuraavan:



Ulostullessa joku instanssi marssi päärakennuksen pihalla. Eivät selkeästi olleet fukseja. Varsin matala askel viestii selkeästi Kiinan uudesta, avoimemmasta sisäpolitiikasta. Maailma muuttuu.

Phuksikoulutusta

Ensimmäisenä päivänäni paikanpäällä huomasin että ohi kulkee paljon opiskelijoita, joilla on yksinkertaiset, woodlandihkot camot päällä. En yllättynyt, koska olin toki etukäteen selvittänyt, että Tsinghuan harrastussektori sisältää "Military Enthusiast Society"n (miten kääntäisitte teekkarireserviläiset englanniksi?).

Kävi kuitenkin ilmi, että kyse ei olekaan puhtaasta omasta innostuksesta, vaan paikalliset fuksit aloittavat opintonsa 3 viikon sotilaskoulutuksella. Tämä on ilmeisesti jatkoa noin ripari-iässä käydylle (ja riparin korvaavalle) alkeistaitoleirille, minkä johdosta joka iikka osasi valmiiksi jotain perusjuttuja. Esim jonkunnäköinen kata tuntui menevän urheilukentällä varsin samanaikaisesti noin 1000 fuksilta.

1. Fuksirykmentti... STO!

Konsepti riparin korvaamisesta maanpuolustuskoulutuksella ei ole lainkaan huono. Tutkimusten mukaan 15-19 -vuotiaat ovat tehokkaimpia sotilaita, koska teinit eivät tajua pelätä henkensä edestä riittävästi. Voisi olla Suomessakin mielenkiintoista ensin oppia (sukupuoleen katsomatta) tappamaan ja sen jälkeen vapaavalintaisesti pyytämään sitä anteeksi kukin sopivaksi katsomaltaan jumaluudelta.


Päädyin pohtimaan mitä nämä keski-maan toivot oikein parin viikon sotilaskoulutuksellaan tekevät modernilla taistelukentällä. En ole vielä kysynyt, mutta arvelisin, että massiivinen koneisto tarvitsee paljonpaljon virkamiehiä pitämään von Clausewitzin kuvaileman koneen öljyttynä ja pyörimässä. Pitää varmaan joskus kysellä tarkemmin. En kuitenkaan usko, että paikallinen eliittiyliopisto kouluttaisi miinanpolkijoita tai tykinruokaa.

Jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu. Morttimarket oli täälläkin apposen ammollaan ruokalassa. Noh, reservin gona tyytyy paheksumaan moista käytöstä.

Kata, saataisko tikin phuksikoulutukseen ne sulkeiset pikku hiljaa?