13. soturi Kiinassa

Aikaisemmassa postauksessani kielen oppimisesta sivusin elokuvaa 13. soturi. Hassunhauskasti usein kiinalaisten kanssa käy samoin.

1. Kiinalainen näkee länkkärin ja toteaa että pakko kai on puhua huonoa englantia.


2. Länkkäri vastaakin kiinaksi.


3. Kiinalainen ymmärtää länkkärin puhetta ja vastaa englanniksi.


4. Kiinalaisella on hyvä mieli kun ymmärsi länkkärin englantia, mutta jokin outous jää kalvamaan...

Kylmä

Ulkomailla kaikki aina olettavat että suomalaiset ovat kylmää pelkäämättömiä karpaaseja. Raju totuus on, että suomalaiset (tai ainakin kaikki tuntemani) ovat itseasiassa hirveitä vilukissoja melkein keneen tahansa verrattuna.

Syy tähän on siinä, että Suomessa talot rakennetaan hyvin ja tiiviiksi ja ulos mentäessä vaatteita puetaan sään mukaan. Muualla joko jompi kumpi tai molemmat on toteutettu huonommin ja ihmiset altistuvat kylmälle enemmän kuin suomalaiset. Esimerkiksi täällä Pekingissä ei ole tapana käynnistää lämmitystä ennen kuin joskus joulukuussa säästä riippumatta. Ulkona lämpötila on nollassa ja sisällä paksuun fleeceetakkiin, lämpöalusvaatteisiin, housuihin ja tuplasukkiin pukeutuneena sormia paleltaa. Voisin yrittää selvittää sisälämpötilaa, mutta siitä tulisi todennäköisesti vain paha mieli. Onneksi sentään ekstrakalliita vaihtarikämppiä aletaan lämmittää jo ensi kuun alussa eli viikon päästä.

Irlannissa oli sama ongelma. Jouduin lämmittämään sähköpatterilla heinäkuussa, jotta en heräisi horkkaan. Siellä tosin heinäkuukaan ei ole täysin lämmin kuukausi (siellä ei ole ikinä lämmintä). Irlannissa ei myös koskaan ole "kylmä", eli on vain kovaa merituulta nollakelillä. Siksi paikalliset eivät turhaan omista talvivaatteita, koska kestäähän moisessa vaikka millä.

Näiden johdosta mm. irlantilaiset ja kiinalaiset kestävät suomalaisia paremmin kylmää.

Paradoksaalisesti suomalaisten lämmönsietokyky on varsin hyvä. Pari kesää takaperin asuin ilmastoimattomassa kämpässä Geneven esikaupunkialueella kahden inkkarin kanssa. Aurinko lämmitti taloa huomattavasti ja ulkonakin oli miltei 30 astetta varjossa. Inkkarit huusivat tuskaansa ja valittivat kuumuutta. Itse en metallikattoisen puutalon yläkerrassa kasvaneena ollut juuri moksiskaan, mitä nyt tuli hikoiltua aika paljon.