Vähiin käy ennen kuin loppuu

Komennus alkaa lähestyä loppuaan: Forecan ennuste yltää jo mun paluupäivälle. Olkoonkin että siitä ei saa paljoa irti noin itsessään.

Täällä sisämaassa sää on yllättävänkin kuivaa. Lunta ei ole näkynyt ja ilmeisesti viime vuonna oli poikkeuksellisesti lumi maassa kuukauden.

Pystyn lenkkeilemään vieläkin viereisellä urheilukentällä vaivatta ilman, että jää vaivaa. Välillä tosin on päiviä, jolloin voimakas tuuli yhdistettynä -1 - -8 asteiseen ilmaan tekee lenkkeilystä aivan liian kylmää hommaa mun urheilutamineille. En kuitenkaan viittis arkivaatteissa lenkkeillä, vaikka se ilmeisesti kiinalainen tapa onkin. Kentällä kun on jatkuvasti possea kauluspaidassa tai farkuissa tai molemmissa lenkkeilemässä.

Köhä helpotti kun kävi Hainanilla. Varmaan se palaisi jos hengaisin täällä pidempään. En kuitenkaan ehdi vaan palaan Suomeen. Vielä pitäis jaksaa pinnistää kokeet huomisesta keskiviikkoon. Ei oikeastaan inspais valmistautua, mut toisaalta ylpeys ei anna mennä takki auki kokeeseen.

Oviverhot

Olen tainnutkin jo valittaa siitä, kuinka kiinalaisessa arkkitehtuurissa sisä- ja ulkotilan välinen käsite on joustava. Tätä on vaikea käsittää, koska Pekingissä on talvella yhtä kylmä kuin esimerkiksi Helsingissä ja monin verroin tuulisempaa.

Asian ratkaisemiseksi on olemassa vihreät oviverhot. Näitä on ihan kaikkialla ja paljon talvisaikaan.


Oviverhojen olemassaolo on ihan perusteltua paikoissa joissa ei ole ovia. Kuitenkin ilmeisesti kiinalaiset on jotenkin fyysisesti kykenemättömiä avaamaan ja sulkemaan ovia matkalla minnekään. Ainoat ovet joita pääsee kampuksella ite availeen on vessojen kopit ja ulkkaridormin ulko-ovi. Jännästi varsin usein kiinalaisia kulkee niin paljon, että verhot on ovea perustellumpia, koska ovi ois kummiskin koko ajan auki.

Samaan aiheeseen liittyen valtaosa ei-asumistiloista on talvisin puolilämpimiä, mikä on itseasiassa varsin energiatehokasta ja ympäristöystävällistä. Tottumiseen kestää hetki, mutta viileiden ruokaloiden ynnä muiden kanssa oppii elämään.

Arkipäivää

Vaikka Juulia onkin täällä niin en ehdi koko ajan hyysäämään sitä. Meidän ryhmä on edennyt koulussa hitaimmin joten vikan kuukauden aikana pitää ottaa aimo spurtti. Ergo huomiseks 2 sanakoetta ja nippu läksyjä päälle.

Pekingiin tuli aikuisten oikea talvi maanantaina kun oli "talven" eka päivä jolloin lämpötila oli koko päivän alle nollan. Tiistaina olikin jo sit lämpimimmillään -8 astetta ja aivan järjetön tuuli. Kombo t-paita, villapaita, fleecetakki ja kalvotakki ei ollut mitenkään ylilyönti säähän. Joillakuilla on vaikeampaa. Venezuelalaiset näytti tänä aamuna siltä et ne oli menny fyysisesti rikki pakkasesta.

Kävin tänään uimassa ja pääsin jeesaan jotain ulkkaria joka ei puhunu sanaakaan kiinaa. Se oli kadottanut kaulakorunsa ja yritti löytää löytötavaroita. Selitin ongelman kassatyypille joka tuntui ymmärtävän ja vastasi hymyillen kiinaksi "Joo, vessa!". Parin toistamisen ja uuden vessan jälkeen olin jo valmis luovuttamaan kun setä lähti näyttämään. Ilmeisesti jossain pukukopin/saniteettitilan yhteydessä sit oikeasti oli löytötavaroita.

Pääsin myös todistaan kiinalaisen arkkitehtuurin riemuja. Pakkasen johdosta uimahallin normaali pyöräparkki oli suljettu, koska sille tippui aktiivisesti jäätä. Ymmärrän että pakkasella syntyy jäätä, mutta ottaen huomioon et lunta ei oo satanu niin aika onnistuminen kiinalaisilta rakentaa uimahalli niin et kosteus jäätyy ja putoilee katon yhdeltä reunalta jatkuvasti alas.

Hallille oli ilmestynyt puntari. Oon ilmeisesti laihtunut jonkin verran Irlannin jälkeen. Voisin syyttää nestehukkaa, mut jos oisin menettänyt noin paljon pelkkänä nesteenä, oisin tsägällä sairaalassa tiputuksessa ellen ois kuollut. Ilmeisesti pienet ateriat + tiheät välipalat -paradigma sopii mulle.

Kylmä

Ulkomailla kaikki aina olettavat että suomalaiset ovat kylmää pelkäämättömiä karpaaseja. Raju totuus on, että suomalaiset (tai ainakin kaikki tuntemani) ovat itseasiassa hirveitä vilukissoja melkein keneen tahansa verrattuna.

Syy tähän on siinä, että Suomessa talot rakennetaan hyvin ja tiiviiksi ja ulos mentäessä vaatteita puetaan sään mukaan. Muualla joko jompi kumpi tai molemmat on toteutettu huonommin ja ihmiset altistuvat kylmälle enemmän kuin suomalaiset. Esimerkiksi täällä Pekingissä ei ole tapana käynnistää lämmitystä ennen kuin joskus joulukuussa säästä riippumatta. Ulkona lämpötila on nollassa ja sisällä paksuun fleeceetakkiin, lämpöalusvaatteisiin, housuihin ja tuplasukkiin pukeutuneena sormia paleltaa. Voisin yrittää selvittää sisälämpötilaa, mutta siitä tulisi todennäköisesti vain paha mieli. Onneksi sentään ekstrakalliita vaihtarikämppiä aletaan lämmittää jo ensi kuun alussa eli viikon päästä.

Irlannissa oli sama ongelma. Jouduin lämmittämään sähköpatterilla heinäkuussa, jotta en heräisi horkkaan. Siellä tosin heinäkuukaan ei ole täysin lämmin kuukausi (siellä ei ole ikinä lämmintä). Irlannissa ei myös koskaan ole "kylmä", eli on vain kovaa merituulta nollakelillä. Siksi paikalliset eivät turhaan omista talvivaatteita, koska kestäähän moisessa vaikka millä.

Näiden johdosta mm. irlantilaiset ja kiinalaiset kestävät suomalaisia paremmin kylmää.

Paradoksaalisesti suomalaisten lämmönsietokyky on varsin hyvä. Pari kesää takaperin asuin ilmastoimattomassa kämpässä Geneven esikaupunkialueella kahden inkkarin kanssa. Aurinko lämmitti taloa huomattavasti ja ulkonakin oli miltei 30 astetta varjossa. Inkkarit huusivat tuskaansa ja valittivat kuumuutta. Itse en metallikattoisen puutalon yläkerrassa kasvaneena ollut juuri moksiskaan, mitä nyt tuli hikoiltua aika paljon.