2x Su-laoshi

Ohhoh, oonpas ollut paha ihminen ja pitkään bloggaamatta. Juulian kierrättäminen yhdistettynä normaaliin päivärytmiin vie aikaa aika tehokkaasti. Lisäksi oon urheillut ja paskarrellut joululahjoja. Noh, ehkä tästä taas pääsee vauhtiin.

Viime lauantaiksi olin sopinut, että menemme hippisiskoni kanssa opettamaan paikalliseen migrant workers' schooliin, joka siis nimestään huolimatta on tarkoitettu muuttotyöläisten lapsille. Tämä oli eri koulu kuin aikaisemmin, koska menimme eri kautta. Kouluja riittää, kuten myös muuttotyöläisiäkin. Parhaat arviot sanovat että työn perässä muuttavia kiinalaisia on noin Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian yhteenlasketun väkiluvun verran. Nämä eivät saa asua kaupungeissa, koska kaupunkiin muuttamiseen tarvitaan lupa ja lupaan pysyvä työpaikka. Vaikka käytännön eroa ei ihan aina näe ja järjestelmän merkitystä virallisesti väheksytään, on kiinalainen silti vieläkin jollain tasolla turpeeseen sidottu.



Meidän kanssa samana päivänä sattui eeppinen lauma internejä, jotka olivat maksaneet isot rahat siitä ilosta että joku oikein suostuu teetättään heillä pari kuukautta töitä Kiinassa. Nettisivujen mukaan sijoitus tulevaisuuteen. Internien johdosta opettaja-oppilassuhde oli noin 1-1 ja enemmistö opettajista keskittyi ottamaan kuvia ihan aidoista räkänokkaisista kiinalaislapsista.

Edellisessä koulussa kävin heittämässä ihan oppitunnin. Täällä oli enemmän askartelua ja hauskanpitoa. Joulun kunniaksi teimme joulukortit, joihin piirrettiin lahjatoiveet ja sit toiselle puolelle jouluisia juttuja kuten pukki ja kuusi. Lapset piirsivät lähinnä pehmoleluja, robotteja ja sensellaisia. Itse piirsin ponin (daa!) ja polkupyörän. Mun opettamat lapset selitti hyvin juurta jaksain että polkupyörä ei oo kiva juttu joten sitä ei kannata pukilta pyytää.

Lapsia oli kiva opettaa. Mulle sattuneet 2 tyttöä puhuivat tosi selkeää mandariinia, ehkä siksi että ovat oppineet sen vieraana kielenä eikä äidinkielenään kuten monet pekingiläiset. Sain selitettyä jo monimutkaisempia asioita lapsille ja lapset jopa tuntuivat ymmärtävän eikä niitä yhtään häirinnyt että kiinani oli huonoa. Asiaan saattoivat vaikuttaa viereisen pöydän jenkit jotka eivät puhuneet sanaakaan kiinaa.

Mahdollisuudesta oli kuultu venäläisen koulukaveri Sergein kautta. Kuvassa Sergei, Juulia ja randomkiinalaisnassikka.



Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat taustasta että päivä on saasteinen. Mun kännykän sääennusteet sanoo "dreary" kun ilma on täynnä pienhiukkasia erotuksena esim. sumusta, jolloin kännykkä tietenkin sanoo että sumua.

Jyry-laoshi

Lähdin spontaanisti luokkakaverien kanssa opettamaan englantia. Tsinghuasta lähtee usein nipullisia ulkkareita ja kiinalaisia opettamaan melko läheiseen siirtotyöläisten kouluun. Koulun oppilaiden vanhemmat ovat "migrant workers" eli oisko ne sit töiden perässä kaupunkiin muuttaneita työntekijöitä. Niitä on vissiin kiinassa aika paljon.

Luokkakoot ovat Kiinassa aika suuria. Sellainen vähän reilu 40 lärviä ja hirvee meno ja hulina koko ajan. Lisäksi lapset eivät tietenkään meinaa olla hiljaa tai mitään. Olin opettajakatraasta pisin noin 15 sentin marginaalilla joten kaikki kuudesluokkalaiset olivat paskoa housuihinsa mut nähdessään.

Opettaminen oli varsin hauskaa. Yhden kiinalaisen ja englantia äidinkielenään puhuvan hongkongilaisen (ts. ulkkarin) kanssa opetimme "What is your favourite hobby". Lapset oli ihan innoissaan koripallosta ja pari piti jalkapallosta tai uimisesta.



Jokaisen sanan kohdalla opeteltiin sen kirjoitusasu hokemalla 40 suun voimin ääneen jokainen kirjain kerrallaan. Ilmeisesti ihan perussettiä. Myös tavausta opeteltiin paljon.

Koin valaistumisen hetken kun kiinalainen Tsinghuaopiskelija kertoi vinkin että "nää pitkät sanat voi jakaa paloihin jotka voi opetella kerrallaan". Tässä siis pitkä sana oli favourite. Ei tunnu pitkältä mut tietenkin kielessä, jossa kaikki sanakeet (mikä lienee tekninen termi) on yksitavuisia voi tosiaan olla tottunu tismalleen rajallisen pituisiin sanoihin, joita sit ketjutetaan tarvittaessa.

Paluumatkalla istuin bussissa hommaa järjestävän jenkin kanssa. Oli kotoisin Arizonasta ja tuleva lakimies. Se kertoi mulle että kaikki muslimit voi oikeestaan tappaa ja että kaikki ateistit on idiootteja kun ne määrittelee itsensä negatiivisesti uskonnon kautta. En tiedä oliko trolli vai ei. Oli parodiahorisontin tuolla puolen.

Oppimiskäsityksestä jälleen

Puhuin aiemmin oppimiskäsityksestä ja muistista. Käsitys siitä, mitä oppi oikeastaan on eroaa paljon idän ja lännen välillä.

Onneksi joissain asioissa Suomi ja Kiina ovat samanlaisia. Kouyun kirjassamme on joka kappaleelle sanonta, ja ensimmäinen niistä on.

师傅领进门， 修行在个人 (Shīfu lǐng jìnmén, xiūxíng zài gèrén).

Vapaasti käännettynä tämä tarkoittaa "Mestari avaa oven, oppiminen on tehtävä itse".

Viisaus voisi tietysti kuulostaa päivänselvältä. Kuitenkin maissa, jossa yliopisto-opetus on suuri kansantaloudellinen tulonlähde (vinkki: niissä puhutaan Lontoon murretta). Näin ei välttämättä ole. Poskettoman suuria lukukausimaksuja maksava opiskelija on asiakas, jota pitää palvella. Tällöin helposti syy oppimattomuudesta vieritetään rahaa vastaanottavalle taholle.

En toki väitä, etteikö opetuksella olisi väliä. Itse opiskelijana olen istunut aika monella kurssilla, joiden opetus on ollut luokattoman huonoa. Sattumalta sekä Tsinghua että entinen TKK ovat samalla viivalla tässä. Opetus on paskaa, mutta opiskelijat hyviä. Kuitenkin kaikki ne ikävät kurssit on päästy läpi. Toiset vähemmän itkien, toiset enemmän itkien. Mestari voi vain avata oven, mutta koska tieto on vapaata, voi oven löytää itsekin. Oppiminen täytyy joka tapauksessa tehdä itse.

Itse opettaessani pyrin nimenomaan avaamaan oven ja kertomaan, mitä kurssin puitteissa täytyy oppia ja samalla vihjaamaan, mitä muuta voisi haluta oppia jos asia kiinnostaa. Tiedän, että tämä tyyli ei kaikille sovi, mutta en halua mennä siihen, että kerron luennolla mitkä listat ja kaaviot pitää osata ulkoa välikokeessa tai tentissä. Otan mielelläni vastaan palautetta opetustyylistäni. Erityisesti jos antaja viitsii antaa palautteen rakentavana, ei destruktiivisena.

Kuva liittyy. Tsinghuan vanha portti on täkäläinen turistirysä ja tietenkin keskellä kampusta.