Oppimiskäsityksestä jälleen

Puhuin aiemmin oppimiskäsityksestä ja muistista. Käsitys siitä, mitä oppi oikeastaan on eroaa paljon idän ja lännen välillä.

Onneksi joissain asioissa Suomi ja Kiina ovat samanlaisia. Kouyun kirjassamme on joka kappaleelle sanonta, ja ensimmäinen niistä on.

师傅领进门， 修行在个人 (Shīfu lǐng jìnmén, xiūxíng zài gèrén).

Vapaasti käännettynä tämä tarkoittaa "Mestari avaa oven, oppiminen on tehtävä itse".

Viisaus voisi tietysti kuulostaa päivänselvältä. Kuitenkin maissa, jossa yliopisto-opetus on suuri kansantaloudellinen tulonlähde (vinkki: niissä puhutaan Lontoon murretta). Näin ei välttämättä ole. Poskettoman suuria lukukausimaksuja maksava opiskelija on asiakas, jota pitää palvella. Tällöin helposti syy oppimattomuudesta vieritetään rahaa vastaanottavalle taholle.

En toki väitä, etteikö opetuksella olisi väliä. Itse opiskelijana olen istunut aika monella kurssilla, joiden opetus on ollut luokattoman huonoa. Sattumalta sekä Tsinghua että entinen TKK ovat samalla viivalla tässä. Opetus on paskaa, mutta opiskelijat hyviä. Kuitenkin kaikki ne ikävät kurssit on päästy läpi. Toiset vähemmän itkien, toiset enemmän itkien. Mestari voi vain avata oven, mutta koska tieto on vapaata, voi oven löytää itsekin. Oppiminen täytyy joka tapauksessa tehdä itse.

Itse opettaessani pyrin nimenomaan avaamaan oven ja kertomaan, mitä kurssin puitteissa täytyy oppia ja samalla vihjaamaan, mitä muuta voisi haluta oppia jos asia kiinnostaa. Tiedän, että tämä tyyli ei kaikille sovi, mutta en halua mennä siihen, että kerron luennolla mitkä listat ja kaaviot pitää osata ulkoa välikokeessa tai tentissä. Otan mielelläni vastaan palautetta opetustyylistäni. Erityisesti jos antaja viitsii antaa palautteen rakentavana, ei destruktiivisena.

Kuva liittyy. Tsinghuan vanha portti on täkäläinen turistirysä ja tietenkin keskellä kampusta.