Cost of learning

Yksi isäni lempisanontoja on "Oppirahat on maksettava". Oppirahoja voi kuitenkin maksaa enemmän tai vähemmän. Hyvässä tapauksessa voi jopa valita.

Katselin tässä itselleni sopivaa kurssia suur-Helsingin alueelta. Aalto-hilpeästö tarjoaa vain Kiina II:sta, joka on suunnattu opiskelijoille, jotka ovat lukeneet syyskuusta lähtien 4 lähiopetustuntia kiinaa viikossa. Itse kun olen lukenut samanmittaisen ajanjakson mutta 20 lähiopetustuntia viikossa niin pelkään että ihan hippasen turhautuisin. Noh, onneksi hippiyliopiston Konfutse-instituutti tarjoaa ilmaista opetusta. Kirjat on tosin hankittava itse.

Opetuksessa käytetty kirja on New Practical Chinese Reader vol.3. Kirjaa saa esimerkiksi täältä paikanpäältä tai Internetistä. Tekstikirja, harjoituskirja + CD:t Kiinassa 124 RMB, jenkkilässä Amazonin "huipputarjouksella" edukkaat $59.

En olisi ees yllättynyt vaikka jenkkikirjojen hintaa ois nostettu jotta jenkit ei pitäis kirjaa huonona.

Olen yrittänyt katsella tietotekniikan alan oppikirjoja täältä. Ei löydy mistään samoja kirjoja kuin mitä meillä käytetään. Ei niinkun ees Kerningham&Ritchietä, ei sit missään. On jotain eeppisiä nevarikirjoittajien kirjasarjoja ja parit O'Reillyn perusteokset (ei Perliä, oisin ostanut jos ois löytynyt). Jännästi nevarikirjoittajien kirjat on on usein sanasta sanaan samannimisiä kuin tunnetumpien. Hinta ois kohdallaan kyllä niissäkin.

En ole ihan varma miksi tietotekniikan kirjat on erilaisia. Voi johtua siitä et täkäläiset tykkää enemmän kirjoista jotka voi päntätä ulkoa. Voi johtua myös siitä, että jenkki- ja eurokustantamot ei oo havahtunut siihen et enemmän halvemmalla voi olla hyvää bisnestä.

Minä vai me?

Kiinalaisten ja eurooppalaisten käsitys itsestä suhteessa ympäristöön on hyvin erilainen.

Euroopassa lasken lähimmäisiksi sukulaiset, ystävät ja useissa konteksteissa ihmiset jotka sattuvat tallaamaan samoja katuja. Kiinalaiset laskevat lähimmäisikseen perheenjäsenet ja ehkä jossain määrin hyvät ystävät. Kun puhun tässä yhteydessä lähimmäisistä, tarkoitan ihmisiä jotka otan huomioon jokapäiväisessä elämässäni. Luterilaisen kasvatuksen saaneena lähimmäinen on henkilö, jolle pyrin tekemään kuten toivoisin itselleni tehtävän.

Esimerkiksi Otaniemessä jos joku kaatuu eikä näytä pääsevän ylös, menen tietenkin auttamaan. 102:ssa jos bussiin näyttää tulevan paljon possea, ahtaudun mahdollisimman perälle jotta kaikki varmasti mahtuvat. Jonossa odotan kiltisti vuoroani, koska kaikki muutkin jonossa odottavat ja rehellinen jonotus takaa keskimäärin parhaan tuloksen ja matalimman v-käyrän.

Kiinasa taas jos joku kaatuu, ohikulkijat korkeintaan ottavat kuvia kännykkäkameralla. Aiheeseen tietty vaikuttaa ennakkotapaus parin vuoden takaa, jossa kaatuneen mummon apuun mennyt shanghailainen IT-insinööri tuomittiiin maksamaan osa mummon sairaalalaskusta, koska "Oli epäilyttävää mennä silleen apuun ja auttaa mummo taksiin ja sairaalaan. Ei olisi poika varmaankaan tehnyt jollei ois aiheuttanut kaatumista" (tuomarin perustelu). Kiinassa laupias samarialainen vähintään haluaa ryöstää matkamiehen tai ottaa tämän orjaksi. Miksi kukaan auttaisi tuntematonta pyyteetömästi, kun niitä tuntemattomia on niin monia?

Busseissa, metroissa ja muissa kiinalaiset kasvattavat juuret heti sisään mukavasti päästyään. Siltä paikaltahan ei sit liikuta ennen omaa pysäkkiä ellei istuin vapaudu jossain. Oheisen kuvan bussissa oven takapuolella oli hyvin seisomatilaa, mutta sinne ei kukaan päässyt koska ihmiset eivät tiivistäneet taaksepäin. Oma paikka oli jo varmistettu.


Kiinassa jonotus on koripalloakin suositumpi kansanhuvi. Muut jonossa olijat eivät oikeastaan ole ihmisiä, ja vain itsellä on oikeastaan väliä.

Vastaavasti Suomessa mä tismalleen päätän itse elämästäni. Jos olisin tyttö, voisin polttaa tupakkaa tai valita ihmissuhteideni määrän ja keston ihan itse. Täällä "pahan tytön" stigma estää tekemästä kumpaakaan. Naisten tupakointiin liittyvä stigma on yhtä vahva kuin minihameessa, verkkosukkiksissa ja korkkareissa kadunkulmissa norkoilu Suomessa.

Yliopistossa minä korkeimman omakätisesti päätän koska teen ohjelmoinnin harjoitustyöt. Täällä kampuksilla opiskelijoiden sähköt katkaistaan klo 10 tai nyttemmin 11 illalla, koska "nukkuminen on teille hyväksi. nukkukaa!". (Onneksi ei päde ulkkariasuntolaan).

Suomessa naapurin ökykallista Mersua paheksutaan ja ollaan kateudesta vihreitä. Kiinassa naapurin miljonääri ei todennäköisesti osta Mersua tai Bemaria, koska kerskakulutus on paheksuttavaa. Kiinan rikkaimpien ihmisten listan tekijä tunnustaa, että todennäköisesti noin puolet 100 oikeasti rikkaimman nimistä puuttuu, koska kiinalaiset pitävät onnensa erittäin visusti salassa.

Suomessa valitsen opintoalani ehkä liiankin liberaalisti sen suhteen, mitä haluan isona tehdä ja mikä kiinnostaa. Kiinassa valitaan opintoala ensisijaisesti sen perusteella, mitä Kiinan valtio ja yhteiskunta tarvitsevat ja toissijaisesti näiden joukosta valitaan joku ala joka saattais kiinnostaa itseä.

Kiinan järjetön (sitä ei vaan voi käsittää) väkimäärä sanelee ihmisen suhteen ympäröivään yhteiskuntaan ja se on erilainen. Kiinaan tulluta länkkäriä turhauttaa, mutta kyse on pohjimmiltaan erosta. Implisiittinen arvovalinta ei tässä suhteessa toimi läheskään niin yksioikoisesti kuin useimpien länkkärien reaktioista voisi päätellä. Voisin perustella väitteeni kulttuurirelativismilla, mutta en satu uskomaan kyseiseen kukkahattuteoriointiin. Väitän kuitenkin, Kiinan ja lännen käsitykset ihmisen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta ovat kumpikin tilanteeseensa (ihmisten määrä, väestön tiheys, väestörakenne) oikeita.

Oviverhot

Olen tainnutkin jo valittaa siitä, kuinka kiinalaisessa arkkitehtuurissa sisä- ja ulkotilan välinen käsite on joustava. Tätä on vaikea käsittää, koska Pekingissä on talvella yhtä kylmä kuin esimerkiksi Helsingissä ja monin verroin tuulisempaa.

Asian ratkaisemiseksi on olemassa vihreät oviverhot. Näitä on ihan kaikkialla ja paljon talvisaikaan.


Oviverhojen olemassaolo on ihan perusteltua paikoissa joissa ei ole ovia. Kuitenkin ilmeisesti kiinalaiset on jotenkin fyysisesti kykenemättömiä avaamaan ja sulkemaan ovia matkalla minnekään. Ainoat ovet joita pääsee kampuksella ite availeen on vessojen kopit ja ulkkaridormin ulko-ovi. Jännästi varsin usein kiinalaisia kulkee niin paljon, että verhot on ovea perustellumpia, koska ovi ois kummiskin koko ajan auki.

Samaan aiheeseen liittyen valtaosa ei-asumistiloista on talvisin puolilämpimiä, mikä on itseasiassa varsin energiatehokasta ja ympäristöystävällistä. Tottumiseen kestää hetki, mutta viileiden ruokaloiden ynnä muiden kanssa oppii elämään.

Palautteen antaminen

Wikitravelin yleinen Kiina-ohje sanoo, että kiinalaisten kanssa ei parane puhua politiikkaa eikä Kiinaa kritisoida. Olen huomannut tämän omakohtaisesti varsin todeksi.

Tilanteen tekee jännäksi se, että itse asiasta kysyttäessä ja usein kysymättäkin kiinalaiset kertovat erittäin avuliaasti minkä kokevat viaksi omassa maassaan. Länkkäreille tämä on tietenkin merkki siitä että omiakin näkemyksiä voi antaa. Ei näin ja vastaan tulee sellainen ikävä seinä.

Palautetta voi toki antaa monella tavalla ja en tietysti itse ole mikään amerikkalainen elefantti posliinikaupassa kritisointeineni. Aika monessa paikkaa maailmassa on toiminut luotettava "Tunnistan teidän yhteiskunnassanne saman ilmiön joka tapahtuu myös Suomessa. Meillä tämä on ongelmallista koska [...] ja se johtaa siihen, että [...]. Mites täällä?". Kiinassa tällä ei pääse puusta pitkään ja tulee vastaan "et voi tietää. ei voi olla samanlaista. kokemuksesi ei voi mitenkään riittää arvioimaan. ei. ei. ja vielä kerran ei.". Siinä missä vastaava reaktio Suomessa yleensä herättää tarpeen selittää miksi mielipiteen antaja on väärässä ja mitä tämä on huomioinut, Kiinassa vastaavasti vaan teilataan suoraan ja annetaan ymmärtää, että jotain perustavanlaatuista on jäänyt huomaamatta.

Kaikki eurooppalaiset tuntevat Hans Christian Andersenin tarinan keisarin uusista vaatteista. En toki tiedä tarpeeksi kiinalaisesta kulttuurista väittääkseni tätä varmaksi, mutta Kiinassa ei taida olla. Tai jos on, on tarinassa toisenlainen loppu: Kiinan keisari saa kulkea alasti koko ikänsä ilman että kukaan häiritsee.

Havaijipaidat

Ehdin aikaisemmin Kiinan muurin yhteydessä dissata turistiryhmiä jotka merkataan muurilla dorkannäköisellä hatulla. Noh, Hainanilla sit taas:



Kyllä! Voi olla turistiryhmällä kaikilla samanlaiset havaijipaidat.

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua

Taikauskoisille eurooppalaisille 13 on epäonnea tuottava luku. Okei, siihen liittyy jotain juttuja.Kiinalaisille lukujen onekkuus/epäonnekkuus tulee siitä, miltä ne kuulostavat. Jos siis esimerkiksi haluaa ostaa kiinaa puhuvalle tytölle kukkia, pitää muistaa seuraavat.

• 1 on ihan ok määrä. Implikoi kevyesti että suukko olisi tervetullut. En ole aivan varma miksi, ehkä siksi että yksi tapa lukea 一 on yao eli tahtoa. Voi myös vaan olla et "moi toin sulle kukan, saanko pusun?"


• 4 on ehdoton no-no, koska kiinankielen 4 eli 四 kuulostaa kiinankielen sanalta kuolla eli 死.


• 5 ruusua tarkoittaa jotain aika jännää. "Tiedän ettet rakasta minua, mutta se ei estä minua rakastamasta sinua." Kiinaksi 5 eli wu 五 kuulostaa kieltävältä sanalta wu 勿, joka tarkoittaa "ei saa, ei pidä, ei pitäisi jne.".


• 8 on outo määrä ruusuja antaa, mutta muuten onnekas: 八 eli ba kuulostaa vähän sanalta 发 fa, joka sanassa facai (发财) tarkoittaa rikastumista


• 9 soveltuu kosintoihin. 九 eli jiu kuulostaa sanalta kauan eli 久 jiu. Köyhä mies kosii 9 kukan kanssa, vähemmän köyhä 99 kukan kanssa (kauan kauan == ikuisesti)ja rikas 999 kukan kanssa (menee vähän mauttomaksi jo).


• 12 ei myöskään ole huono. Analogian kautta 12 on vuoden kuukaudet ja sitä kautta tarkoittaa pitkää aikaa.

Ai niin, ja hautajaisissa pukeudutaan valkoisiin, joten valkoiset kukat on no-no, ellei toivo vastaanottajan kuolevan (eli sopii joskus).

Kämppikseni kommentoikin siitä, että kiinalaiset tytöt varmaan laskevat puketin kukat ennen kuin kiittävät tai antavat yllätyslitsarin.

Kävisit Koreassa

Jos Zhang-laoshia on uskominen niin kiinalaiset käyttää Koreassa käymistä plastiikkakirurgian kiertoilmauksena. Näin tänään bussissa ekaa kertaa varman miespuolisen tapauksen. Ihmettelin länkkärisilmiä aasialaisissa kasvoissa, mutta herra oli ilmeisesti käynyt epikantoplastiassa ja/tai blepharoplastiassa. Silmien iho oli epätavallisen sileää (suhteessa muihin kasvojen ihoon), olettaenkin jonkun korjaus- tai peittotoimenpiteen jäljiltä.

Aasialaisten silmien fiksaus kuuluu olevan suosituin kauneusleikkaus täälläpäin. Sit ilmeisesti kaikkilla on fiksaatio suuriin neniin kuten ihmisillä vulkaanien suippokorviin.

Innostuin lukemaan asiasta ja ilmeisesti pienijalkaisuuden tavoittelussa mennään aika äärimmäisyyksiin. Pohkeiden pitää olla ohuet vaikka mikä ois. Toisin kuin länkkäreillä, kiinalaisilla naisilla ei kuitenkaan yksinkertaisesti oo rasvaa pohkeissa, vaan kaikki on lihasta. Ratkaisu tästä on katkoa sopivasti ääreishermostoa jotta osat lihaksesta surkastuu ja pohje kapenee. Victory \o/.

Lisäksi kiinalaisnaisten on kuulemma vaikea ymmärtää säärikarvojen ajelun käsitettä. "Miks ajella jotain missä ei karvat kasva?". Vastaavasti joka viidennellä vastaantulevalla naisella on viikset.

Outo maailma, oudot kauneusihanteet.

Sen leijonavaakunaa kiinalaistyttöjen...

Kiinassa törmää jatkuvasti vaatteisiin ja laukkuihin, joissa on Euroopan maiden lippuja, nimiä tai vastaavaa. Varsinkin Saksa ja Iso-Britannia ovat edustettuina. Vähemmässä määrin Ranska, Espanja ja jostain syystä Ruotsi. Kouyu-opettaja sanoi tämän johtuvan siitä, että lippu implikoi sitä että vaate oikeasti on Euroopasta ja sitä myöten kallis ja laadukas. Käsittääkseni trendi sai alkunsa niistä iänikuisista Saksan ylijäämäpaidoista joissa on Saksan lippu hihoissa.

Liput ovat niin yleisiä, että vastailmiönä hankin itselleni Kiinan lipun, ompelin siihen velcro-taustan ja lätkäisin softshellin hihassa olevaan velcropaikkaan. Lipusta on tullut wtf-tasoisia kommentteja kiinalaisilta, mutta ei ainakaan vielä negatiivia.

Viime viikolla kuitenkin törmäsin johonkin uuteen.



Tietenkin piti mennä kysymään tytöltä kuvaa ja poseerata seuraks. Kuulemma viime vuoden Kappan mallistoa. En tiedä onko kuinka aito vai ei. Hiano on kummiski.



Ei oo ees siniristilippua vaan on vaakuna! Jos tää ois Suomi niin toi tyttö äänestäis persuja ja todennäköisesti seukkais prätkällä ajavan amis-Jaskan kanssa. Sinänsä aika surullista, että skinit ja muut devalvoi Suomen leijonavaakunaa. Tästä syystä mun er-uu-koon (aina er, ei koskaan r) kurssiverkkarien selästä löytyy ilmatorjunnan heraldinen siivekäs ammus (löytyy esim. täältä), joka myös taisteludildona tunnetaan.

Does my bum look big on me?

Yksi juttu, josta kiinalaiset ja länkkärit ajattelevat eri tavalla on paino. Tiedostan olevani ylipainoinen, mutta silti vähän yllättää kun uusi tuttavuus uimahallissa sanoo toisena lauseenaan mulle että onpas herralla jenkkakahvat ja pitäisköhän tehdä vatsalihaksia.

Koulussa kouyu-tunnilla opettaja esittelee termin laihduttaa, ja käyttää sitä esimerkkilauseessa "Jyry, pitäisköhän sun laihduttaa?".

Noh, ranskassa inkkarikämppis toteaa et onhan se mun läski tosi komeeta ja vastaavalla sais kotikylän pojat kateelliseks, mutta että terveysvaikutukset vähän huolettaa.

Vastaavasti jos kuulee juttuja isosta nenästä (mä en omalla pikku nypykälläni kuule) niin se on ilmeisesti kateutta. Näillä on joku ihan eeppinen nenäfiksaatio.

Tilaisuus tekee kerjäläisen

Olen jo kahdesti törmännyt ilmiöön, jossa siistihkösti pukeutunut, omia asioitaan hoitava kiinalaismies vaan spottaa mut kaukaa ja toteaa, että ulkkarilta voi nyhtää lounasrahat. Tämän todettuaan tulee kerjäämään multa ja valittamaan nälkää. Viimeksi Xi'anissa kaveri pyysi seuralaistaan jäämään kauemmaksi ja tuli tyhjät kädet ojossa. Ei huolinut eitä vastaukseksi koska selkeästi olin rikas länkkäri. Ärsytti.

Mietin että kantaisin jotain eväspatukoita messissä ja antaisin vittumaisille tapauksille sellaisia "nälkään".

Kerjääminen on Aasiassa yleistä. Itse en anna kerjäläisille, nämä kun ovat kiinalaisittain ammattikunta siinä missä muutkin. Jos sosiaalista stigmaa kestää, kerjäämällä pääsee paremmalle päiväpalkalle kuin esimerkiksi siivoojana. Katuesiintyjille tai vastaaville tulee välillä annettua rahaa jos ovat jostain kotoisin ja arvion että ovat veteeen piirretyn viivan artistipuolella eivätkä naamioitua kerjäämistä.

Läheisessä Wudaokoussa on maailman huonoin kerjäläinen aina vakkaripaikalla. Parikymppinen mieshenkilö feikkaa tosi huonosti puuttuvaa kättä turvallisuuspalveluiden uniformussa. Lapsikin näkee, että käsi on paidan sisällä. Samainen maailman huonoin kerjäläinen käy välillä hakemassa mäkistä Big Mac aterian työpaikkaruuakseen ja laskee välillä usean sadan yuanin rahatukkoa selkeästi näkyvillä. Ehkä kiinalaiset on jotennin herkkäuskoisempia tässä suhteessa tai jotain. Periaatteessa buddhismi taitaa tehdä almujen antamisesta hyveen, mutta tuskinpa se kommunistivaltiossa niin paljoa vaikuttaa.

Apropoo, romanikerjäläiset Suomessa ovat jotain muuta kuin täkäläiset. Täällä kerjääminen on halveksittu ammatti siinä, missä paskakuski ja teurastajakin. Chydeniuksen Kaj ja Kristiina Halkola tulkitsevat Suomen tilannetta kappaleessa Alhaalta ylöspäin pyydetään. Itse koen ainakin romanikerjäläiset laulun uhkakuvaksi agressiivisista ja väkivaltaisista kerjäläisistä.

Chinglish V

Kiinalaisen holhousyhteiskunnan kapteen Obvious on päässyt latomaan vähän kylttiä taas. Onneksi vasemman reunan mäkeä ei huomais ilman kylttiä.

Muistikäsitys ja oppiminen

Muisti on keskimäärin tosi jännä juttu, ja Frances Yatesin The Art of Memory (Amazon) on Ajan lyhyen historian kanssa parhaita ei-fiktiivisiä kirjoja, joita lukioikäisenä kahlasin läpi. Kirja kertoo erilaisten muistiinpainamisjärjestelmien historiasta antiikin Kreikasta uuden ajan kynnykselle.

Aalto-yliopiston SS-tiedekunnassa moisia jippoja ei hirveästi tarvitse, eikä suomalaisessa koulujärjestelmässä noin yleensäkään. Mekan itäpuolella kuitenkin oppimiskäsitys muuttuu radikaalisti, ja ulkoaoppiminen korostuu selvästi. Tämä on helppo huomata esimerkiksi siinä, että alussa meidän oletettiin opettelevan pitkiä (yksinkertaisehkoja) dialogeja ulkomuistista. Itselläni ei ole ollut mainittavia ongelmia ääneen luvun kanssa, mitä nyt tietty välillä takeltelee uusien sanojen kanssa. Koin kuitenkin erittäin vaikeaksi muistaa asioiden keskinäistä järjestystä.

Kiinalaisilla on ilmeisesti monta kertaa parempi episodinen muisti (mikä tulee minkäkin jälkeen) kuin länkkäreillä, koska sitä harjoitellaan läpi koko peruskoulun. Yksi opettaja pitää kaikki tingxiet (kuullun kirjoittamiset) aina järjestyksessä, jotta sanoja ei vahingossakaan tarvitse osata, vaan vain muistaa jokaisen sanan yhteydessä joko seuraava, tai vaikeina päivinä edellinen sana listassa.

Itseasiassa lista-analogia laajenee aika hyvin. Yleensä miellän oman muistini, maailmankuvani ja osaamiseni verkkona, jossa oppimista on solmujen lisääminen tai kaarien muodostaminen jo olemassaolevien solmujen välille. Aasialainen oppimiskäsitys tuntuisi olevan paljon lähempänä listaa.

Tämä johtaa ongelmiin, koska esimerkiksi itse tenttejä laatiessani yleensä otan joukon solmuja, jotka ovat joku kurssilla käsitelty aihe (vaikkapa TCP/IP) ja arvioin, millaisia kaaria solmujen välille olisi pitänyt muodostua jos asia on sisäistetty ja opittu. Esimerkissä TCP:n ja IP:n välillä pitäisi olla nippu kaaria. IP:n ominaisuuksien (epäluotettavuus, best effort, tilattomuus) ja TCP:n kenttien ja käytänteiden (sekvenssinumero, kuittaus) välillä pitäisi olla jonkunnäköinen yhteys. Tehtävä rakennetaan siten, että siihen oikein vastatakseen joutuu kaivamaan mielestään ilman referenssiä nämä kaaret ja niiden luonteen ja muodostamaan koherentin vastauksen paperille.

Tämä johtaa ongelmiin sellaisten ulkkariopiskelijoiden kanssa, jotka tulevat tenttiin osaten toistaa pitkiä pätkiä kurssikirjasta ulkoa. Olen kerran verta itkien korjannut Kiravuon tekemän tenttikyssärin, jossa kysyttiin soveltava kysymys asymmetrisestä kryptosta ("Mitä avaimia tarvitaan pitkän PGP-viestin salaamiseen ja allekirjoittamiseen ja mistä ne tulevat?") ja jonka mallivastauksessa oli listattuna tismalleen kysytty, eli yhteensä alle 15 sanaa. Pisin vastaus oli 4 sivua, keskipituus ja mediaani siinä 2 sivun paikkeilla. Propsit niille 3 opiskelijalle, jotka olivat ymmärtäneet, että tehtävänanossa ei pyydetty kirjoittamaan kaikkea, mitä tietää PGP:stä ja asymmetrisestä kryptosta (ainakin yksi saataa lukea tätä blogia). A priori oletus oli, että tehtävä on tentin nopein korjata. Oletus osoittautui karvaan virheelliseksi.

Täällä taas sekvenssioppiminen on ihan normia ja sitä suorastaan oletetaan ja vaaditaan opiskelijoilta. Lisäksi vaaditaan oppimaan asioita palanen kerrallaan ilman, että palaset ovat mitenkään yhteyksissä toisiinsa. Kirjoissa tämä näkyy siten, että sana ja siihen liittyvät sanat tulevat eri aikaan. Esimerkiksi kurssikirjassa nopea tulee kuukauta ennen hidasta (tjsp), ilmansuunnat kolmessa eri kappaleessa jne. Onneksi sentään osa opettajista auttaa antamalla sanoille vastakohtia tai muita liittyviä sanoja. Totuttautumista on jonkin verran, mutta onneksi arte della memoria auttaa keksimään toimivia musitisääntöjä. Palaan aiheeseen joku toinen päivä konkreettisten mielikuvien ja muistisääntöjen kanssa.

Kylmä

Ulkomailla kaikki aina olettavat että suomalaiset ovat kylmää pelkäämättömiä karpaaseja. Raju totuus on, että suomalaiset (tai ainakin kaikki tuntemani) ovat itseasiassa hirveitä vilukissoja melkein keneen tahansa verrattuna.

Syy tähän on siinä, että Suomessa talot rakennetaan hyvin ja tiiviiksi ja ulos mentäessä vaatteita puetaan sään mukaan. Muualla joko jompi kumpi tai molemmat on toteutettu huonommin ja ihmiset altistuvat kylmälle enemmän kuin suomalaiset. Esimerkiksi täällä Pekingissä ei ole tapana käynnistää lämmitystä ennen kuin joskus joulukuussa säästä riippumatta. Ulkona lämpötila on nollassa ja sisällä paksuun fleeceetakkiin, lämpöalusvaatteisiin, housuihin ja tuplasukkiin pukeutuneena sormia paleltaa. Voisin yrittää selvittää sisälämpötilaa, mutta siitä tulisi todennäköisesti vain paha mieli. Onneksi sentään ekstrakalliita vaihtarikämppiä aletaan lämmittää jo ensi kuun alussa eli viikon päästä.

Irlannissa oli sama ongelma. Jouduin lämmittämään sähköpatterilla heinäkuussa, jotta en heräisi horkkaan. Siellä tosin heinäkuukaan ei ole täysin lämmin kuukausi (siellä ei ole ikinä lämmintä). Irlannissa ei myös koskaan ole "kylmä", eli on vain kovaa merituulta nollakelillä. Siksi paikalliset eivät turhaan omista talvivaatteita, koska kestäähän moisessa vaikka millä.

Näiden johdosta mm. irlantilaiset ja kiinalaiset kestävät suomalaisia paremmin kylmää.

Paradoksaalisesti suomalaisten lämmönsietokyky on varsin hyvä. Pari kesää takaperin asuin ilmastoimattomassa kämpässä Geneven esikaupunkialueella kahden inkkarin kanssa. Aurinko lämmitti taloa huomattavasti ja ulkonakin oli miltei 30 astetta varjossa. Inkkarit huusivat tuskaansa ja valittivat kuumuutta. Itse en metallikattoisen puutalon yläkerrassa kasvaneena ollut juuri moksiskaan, mitä nyt tuli hikoiltua aika paljon.