Wikitravelin yleinen Kiina-ohje sanoo, että kiinalaisten kanssa ei parane puhua politiikkaa eikä Kiinaa kritisoida. Olen huomannut tämän omakohtaisesti varsin todeksi.
Tilanteen tekee jännäksi se, että itse asiasta kysyttäessä ja usein kysymättäkin kiinalaiset kertovat erittäin avuliaasti minkä kokevat viaksi omassa maassaan. Länkkäreille tämä on tietenkin merkki siitä että omiakin näkemyksiä voi antaa. Ei näin ja vastaan tulee sellainen ikävä seinä.
Palautetta voi toki antaa monella tavalla ja en tietysti itse ole mikään amerikkalainen elefantti posliinikaupassa kritisointeineni. Aika monessa paikkaa maailmassa on toiminut luotettava "Tunnistan teidän yhteiskunnassanne saman ilmiön joka tapahtuu myös Suomessa. Meillä tämä on ongelmallista koska [...] ja se johtaa siihen, että [...]. Mites täällä?". Kiinassa tällä ei pääse puusta pitkään ja tulee vastaan "et voi tietää. ei voi olla samanlaista. kokemuksesi ei voi mitenkään riittää arvioimaan. ei. ei. ja vielä kerran ei.". Siinä missä vastaava reaktio Suomessa yleensä herättää tarpeen selittää miksi mielipiteen antaja on väärässä ja mitä tämä on huomioinut, Kiinassa vastaavasti vaan teilataan suoraan ja annetaan ymmärtää, että jotain perustavanlaatuista on jäänyt huomaamatta.
Kaikki eurooppalaiset tuntevat Hans Christian Andersenin tarinan keisarin uusista vaatteista. En toki tiedä tarpeeksi kiinalaisesta kulttuurista väittääkseni tätä varmaksi, mutta Kiinassa ei taida olla. Tai jos on, on tarinassa toisenlainen loppu: Kiinan keisari saa kulkea alasti koko ikänsä ilman että kukaan häiritsee.
No comments:
Post a Comment