Kämppä

Kämppäni on siis mallia AB-huone, ja sen osoite on

100084
      Room 218B, Zijing 20 Building
      Tsinghua University, Beijing, China

      Jyry Suvilehto

Näkymä ovelta


Näkymä sängyn päältä.


Ei tää nyt ihan hirveän hiano ole ottaen huomioon että nykyisellä Yuanin kurssilla vuokra on yli 300€/kk. Toisaalta vasta Irlannissa asuneena olen aivan pohjattoman ihastunut siihen, että

• Kaksoisikkunat


• Toimivat putket


• Ilmastointi


• Ei (ainakaan nenän mukaan) hometta

Miinusta siitä, että keittiön varustelu oli pelkkä mikro ja vedenkeitin. Jääkaappi olisi tosiaan tehnyt poikaa, mutta onneksi alakerran automaatista saa jääkylmää kokista, olutta ja vettä melkein siedettävään 40 eurosentin kappalehintaan. Kuulemma syksyn tullen ikkunalautaa voi käyttää parvekkeena.

Kämpän vuokraan kuuluu myös siivous. Ekat päivät siivoojat tulivat joka aamu herättämään koputuksellaan. Roskis tyhjennetään joka päivä, lattiat pestään joka toinen ja lakanat vaihdetaan noin kerran viikossa.

Matka

Lähtöni oli tiistaina, 17:55. Eeppistä kyllä, halvin lentovaihtoehto usean sadan euron marginaalilla kulki ensin Helsingistä Amsterdamiin KLM:llä ja sen jälkeen Amsterdamista Pekingiin China Southern Airlinesilla. Ilmeisesti Finnairin lentojen järkyttävä kalleus (tuplasti halvin) tuli siitä, että Finnairin maksimimaassaolo normaaleilla lipuilla on 3kk.

Ostin lennot vasta kun olin saanut hyväksymiskirjeen, mikä oli jälkikäteen ajatellen virhe. Kolme viikkoa aikaisemmin lennot olisi saanut reilu 100€ halvemmalla, ja siihen mennessä Tsinghua oli jo lähettänyt epävirallisen hyväksymissähköpostin.

En voi missään tapauksessa suositella ostamaan valuuttaa Helsinki-Vantaalta matkalla Kiinaan. Kakkosterminaalin rahanvaihtotiskin kurssi oli yli 10% virallista huonompi (7,5 vs. 8,5) ja lisäksi kiinteitä vaihtomaksuja tuli jonkun verran. Kannattaa odottaa ja vinguttaa Pekingin kentällä. Automaatteja on pilvin pimein.

Lennot olivat sinänsä varsin miellyttäviä. KLM oli tuttu, turvallinen ja yllätyksetön ja huonojen tarinoiden varjossa China Southernin 777:ssä ollut tila ja palvelutaso oli yllättävänkin hyvä. Vieressäni istunut kiinalaismummo ei peittänyt pettymystään kun viereen tuli pitkä ja isokokoinen pyörösilmä. Sekä mummo että minä nukuimme huonosti matkalla. China Southernille miinuspisteitä siitä, että in-flight lehti oli pelkästään kiinaksi. Olisi jonkun englanninkielisen osionkin ympätä.

Pienenä yllätyksenä tuli se, että Schipholissa koneella oli kaksi määränpäätä: Peking ja Guangzhou. Ilmeisesti sama koodi jatkaa vielä Pekingistä Guangzhouhun, mutta konetta pitää vaihtaa.

Perille päästyäni jonotin pienen ikuisuuden passintarkastukseen ja sinä aikana matkustusrinkkani oli jo ehtinyt pyöriä hyvän tovin vastaanottoaulassa. Otin taksin näyttämällä kuskille paperilappua, jonka foreign students' affairs office oli lähettänyt osana tervetulopdf:ää ja pääsin Tsinghuan Zijing-asunnoille vaivattomasti. Perillä törmäsin toiseen samassa koneessa tulleeseen länkkäriin, joka sanoi päässeensä 30 yuania halvemmalla saman taksimatkan. Ilmeisesti minua huijattiin ja maksoin siis melkein 4 euroa ekstraa. Aina ei voi voittaa.

Asunnolle päästyäni soitin paikalliselle kv-isohenkilölle eli buddylle nimeltänsä Chuan Wang. Tämä tuli pienen odotuksen jälkeen paikalle ja auttoi minua ensin hankkimaan kämpän, joka piti maksaa etukäteen (n. 1400€ tilitapahtuma kerralla, auts). Heitimme matkatavarani kämpälle ja jatkoimme eteenpäin ilmoittamaan minut läsnäolevaksi. Prosessi oli kivuton, koska saavuin hyvään aikaan. Miljoona lappua piti täyttää ja ainakin 4 passikuvaa jättää eri kohdissa.

Sain myös lopulta kiinalaisen nimeni, josta etukäteen oli varoiteltu. Olin etukäteen ajatellut kysyväni T-110 -ryhmän kiinalaisilta apua, mutta en loppupeleissä raaskinut häiritä heitä. Onneksi Chuan sattui olemaan luova arkkari ja siten hän osasi nopeasti pähkäillä minulle osuvan ja ilmeisen hyvän nimen. Virkailijoiden keksimät nimet kun ovat kuulemma erinomaisen tylsiä ja huonoja.

Rekisteröitymisen yhteydessä sain nipun lappuja, ja mm. paperin, jolla sain ostettua kuukaudeksi Valtion Virallisesti Suodatettua Internetiä (n. 10€). Buddyni paljasti, että paikalliset maksavat kuussa murto-osan tuosta hinnasta, mutta itse pidin hintaa kohtuullisena.

Ehdin myös hankkia ruokailukortin, jossa proseduuri oli suorastaan nerokas. Käytävän toiselta puolelta haetaan kortti, jonka jälkeen se pitää viedä toiselle puolelle ladattavaksi, vaikka kummallakin puolella on lataaamiseen tarvittava välineistö. Brilliant.

Ainoa jota en ehtinyt, oli käydä kuvauttamassa itseni opiskelijakorttia varten. Ilmeisesti tätä on tarjolla vain joka tiistai, joten venyy sen suhteen.

Iso bonus sille, että prosessi toimi kaikin puolin paremmin ja nopeammin kuin käsittääkseni TKK:lla. Osittain tämä johtunee siitä, että tulin omia aikojani, eikä missään ollut ruuhkaa. Kuitenkin tunsin, että prosessiomistajuus asioissa oli minulla, ja tiesin tismalleen mitä kaikkia asioita pitää hoitaa, jos toki joka asiassa jouduin nojaamaan buddyn apuun.

Aurinko laskee Pekingissä mannermaisen nopeasti kuuden ja seitsemän välillä ja seitsemältä olinkin jo varsin väsynyt ja kävin hakemassa vettä ja olennaisia tarpeita kampuksella sijaitsevasta supermarketista ja yritin levätä. Tästähän ei tietenkään mitään tullut. Valvoin sitten aamukolmeen kun jetlag päätti kuitenkin ilmoittaa itsestään outona virkeytenä.

Käytännön järjestelyt etukäteen

Havahduin mielestäni varsin ajoissa siihen, että haluan vaihtoon opiskelemaan. Noh, kävi ilmi että olin auttamattomasti myöhässä valtaosaan kivoista paikoista, koska vaihtoon hakemisen pullonkaula on englannin kielikoe, joka vaaditaan moneen paikkaan. Kielikoetta saattaa vaatia joko vastaanottava yliopisto tai Aallon kv-palvelut. Paikat buukataan kuukausia etukäteen, ja olen kuullut monia tarinoita siitä, että kielitodistusta haluava joutuu lähtemään toiselle puolelle Eurooppaa kokeeseen, jossa on vielä tilaa.

Itse tarvitsin vain kielikeskuksen todistuksen, joka heltisi (sekin viime tingassa) 10 minuutin keskustelulla opettajan kanssa. Opettajat tuntuvat olevan vähän hassusti paikalla ja hakudediksen lähestyessä on ruuhkaa.

Olisin halunnut Fudanin yliopistoon opiskelemaan, koska Shanghaissa talvi on leudompi ja kuulemma se on muutenkin kuin New York, jossa on vähemmän ei-kiinalaisia. Mielestäni vertailulukuni oli varsin kova, ja kaikkialla luki että valinta tehdään vertailuluvun perusteella. Laitoin kuitenkin kakkosvalinnaksi Tsinghuan Pekingissä, koska siitäkin olin kuullut hyvää.

Laitoin kuitenkin paperit sisään ja suunnittelin opiskelevani taloutta, koska Internetin mukaan sitä saa englanniksi molemmissa yliopistoissa.

Vasta jälkikäteen sain kuulla, että Fudaniin poikkeuksellisesti suositaan opintojen alkuvaiheessa olevia opiskelijoita vanhempien kustannuksella ohi vertailulukujen ja siksi en pääse. Tämä oli kuulemma mainittu 3 kertaa suullisesti eri presiksissä ja olisin voinut kuulla tämän Kiina-vastaavalta, mikäli tämä ei olisi ollut lomalla viimeiset 2 viikkoa ennen hakuajan päättymistä. Näinpä sitten päädyin pohjoiseen pääkaupunkiin.

Tsinghuasta tietoa tuli oudosti tipoittain ja ensimmäinen indikaatio siitä, että minut on hyväksytty oli tarjous mahdollisuudesta saada paikallinen kv-iso eli buddy. Vasta myöhemmin tuli ensin sähköpostia ja sitten paperista postia hyväksymisestä. Paperinen kirjekuori sisälsi nipun korvaamattomia papereita, joissa kaikissa oli virallisennäköisiä leimoja (leimat <3). Tsinghuan leimassa on jotain koukeroita ja iso punainen tähti, joka lämmittää tikkiläisen sydäntä.

Paperien joukossa oli myös asunnonhakujärjestelmän ohjeet. Asuntoa piti hakea verkossa tiettynä päivänä alkaen kello 08:00 Pekingin aikaa. Itse en viitsinyt valvoa Irlannissa aamuyölle ja kärkkyä, joten asunnoissa ei ollut enää paljoa valinnan varaa. Asua olisi saanut kahden hengen huoneissa (ei todellakaan!) yksiöissä (olisi kelvannut) tai sitten AB-huoneessa, eli 2 hengen solussa jaetulla vessalla ja keittiöllä. AB ilmeisesti viittaa siihen, että jokaisessa huoneessa on A ja B, esim. mun huone on 218B.

Tarinan opetus on se, että kun Kiinassa sanotaan jonkin haun olevan auki tietystä hetkestä tiettyyn hetkeen, kannattaa aina olla ensimmäisten joukossa kärkkymässä. Jonotuskulttuuri on voimissaan tässä maassa.

Viisumin haku oli helpohkoa, koska tiesin missä Kiinan lähetystö sijaitsee. Lähetystön löytää parhaiten sen ulkopuolella olevien Falun Gong -mielenosoittajien perusteella. En kuitenkaan suosittele ottamaan näiltä läystäkkeitä sisäänmenomatkalla. Lähetystön sivut ovat varsin epäselvät siitä, mitä dokumentteja mukaan tarvitsee. Itse näytin originaalit ja annoin viisumihakemuksen yhteydessä kopiot JW202-lomakkeesta ja hyväksymiskirjeestäni.

Also, se tiskillä saatu kuitti ei ole ihan 100% pakollinen. Unohdin omani, mutta löysivät ajokortin perusteella mun passin kuitenkin.