Ohi on

Eilen oli viimeiset kokeet.

Loppukokeet noudattivat välikokeiden rakennetta, oli comprehensive, kuuntelu ja puhuminen eli kouyu erikseen. Kuuntelu meni tällä kertaa hyvin, comprehensiven tulokset puuttuu vielä ja kouyu meni varsin penkin alle. Viimeinen oli osittain omaa syytäni, en enää jaksanut panostaa viimeiseen kokeeseen. En kyllä jaksanut edeltäviinkään kahteen, mutta ne meni sattumalta ihan siedettävästi. Koepisteet siis yleinen 92.5, kuuntelu 95.5 ja puhuminen 88 pistettä sadasta. 60 on läpipääsyn raja muistaakseni, et siitä voi miettiä miten nää menee.

Kouyussa piti tehdä aikaisemman "lue ääneen ja keskustele opettajan kanssa" -setin lisäksi näytelmä ryhmässä. Noh, ilmeisesti joko opettajalla tai kohtalolla oli jotain mua vastaan, sillä mä sain ryhmääni luokan ainoan englantia puhumattoman opiskelijan ja kolmesta huonoimmasta (siis kertaluokkaa muita huonommista) kaksi, jotka ei siis pysty ees auttavasti kommunikoimaan kiinaksi. Koita siinä motivoida epämotivoituneita, tulkata ristiin (oli sinänsä ihan hyvää harjoitusta, paitsi et englannintaidottoman kiinan ääntämys oli hirveetä) ja lisäks vielä organisoida jotain valmisteluja. Tuli kyllä Marttia, epämoitivoitunutta unkarilaista fyysikkoa ja graafiteorian harkkaa ikävä.

Noh, hetken häpeä ja ikuinen kunnia. Mulle luvattiin että virallinen transcript on maanantaiaamuna 09.00 haettavissa kielikeskuksen toimistolta. Paree ois olla, koska mun lento lähtee 12.50 ja lentokentälle menee helposti tunti.

Lopun pari päivää aattelin käyttää röyhkeesti shoppailuun. Tummanharmaa villakangastakki ja ruskea nukkavieru professori -bleiseri on jo tilauksessa ja aattelin et jos vielä parit kauluspaidat. Lisäksi ryöstettyjen Clark Kent- lasien tilalle pitää saada uudet koska koskaan ei tiedä milloin on CK-hetki tuloillaan.

There's a first time for everything

Käytin Juuliaa Yashown vaatemarketissa. Marketti on vähän huijausta ja feikkibrändejä, mutta siellä on tiettyjä plussia. Yksi on se, että palvelua saa englanniksi (ja venäjäksi, espanjaksi tai kiinaksi for that matter). Toinen on se, että länkkäriorientoituneesta mestasta löytää välillä mun kokoja. Viimeksi 2 villapaitaa ja housut (joiden koko oli numeroa pienempi kuin vielä kesällä <3). Kolmas on räätälit, jotka erikoistuvat englantiin ja saitojen länkkärien palvelemiseen.

Juulia kopioidutti jotkut housut, joihin oli tykästynyt. Maksoivat melkein saman verran kuin alkuperäiset, mutta toisaalta jos on epästandardi niin istuvat vaatteet on aika kallisarvoisia. Trust me, I know.

Yläkerran food courtissa onnistuin saamaan elämäni ensimmäistä kertaa chilikastiketta silmääni. Epäsuoria silmään saamisia on tietty tapahtunut lukemattomia kertoja, mutta ensimmäistä kertaa onnistuin läikäyttämään nuudeleita niin, että chilikastiketippa lensi suoraan uusien silmälasien pokan ali silmään. Nyt on tämäkin koettu.

Yashowssa tuntuu olevan myyjien kunnia-asia kusettaa länkkäreitä ainakin vähän. Sit jos kertoo olevansa opiskelija ja puhuu kiinaa niin tulee vähän vähemmän ukotetuksi. Mulle jopa myytiin sitä parempaa laatua olevat housut huonomman laadun sijaan. Viimeksi kävi toisin päin ja maksoin saman verran.

Joka viikonpäivälle

Kati mainitsi jotain eri laseista joka viikonpäivälle kun lähdin Juulian kanssa silmälasiostoksille. Olen jo kertonut joistain ostoksista. Kävi ilmi että olinkin edellisellä kerralla käynyt varsinaisen silmälasimarketin sivurakennuksessa. Noh, ihan samanlaisia olivat.

Tänään tuli sit 7 täyteen ja olen siis ostanut Kiinasta 7 silmälasit jos vahvuudelliset aurinkolasit lasketaan.

1. hengettömät silhouettentapaiset, ostettu viime vuonna. ihan jees ja tosi pienet. sopii monien maskien alle.


2. melko paksusankaiset harmaat, jotka näkyy profiilikuvassa


3. mattamustat clark kent -lasit


4. linssin alapuolelta pokattomat. Sellaiset on ehkä palaamassa muotiin.


5. reiskantapaiset viime reissulta ostetut aurinkolasit. Ei ole hirveen hyvät, mutta en osannut ostaa fiksumpia silloin.


6. ruskeat muovirunkoiset aurinkolasit, jotka onkin mainittu aiemmassa postauksessa


7. mustat harmaalinssiset arskat, joihin sain vihdoin neuvoteltua polarisaation (pitää erikseen mainita aina!)

Tän päivän shoppauksista aurinkolasit + puolihengettömät yhteensä 400 RMB. Clarkkentit 150 RMB. Nopeasti ynnäiltyäni tälle tuli hintaa yhteensä n. 150€. Suomessa tällä rahalla sais yhdet pokat ilman linssejä.

On muuten sit tosi yllättäen kallista hankkia lippuja netistä. Piilosummien kautta "noin 300€" lentoliput Hainaniin makso lopulta n. 380€. Kalliiks tulee joulun vietto taas :/

Paketin tarina

Sain tänään postia.


Näyttääkö vähän kärsineeltä? Näyttääkö siltä että pakettia olisi potkittu viikko tai pari kiinalaisen tien poskessa? Ehkä siksi että sitä on!

Kaikki alkoi kuukausi sitten, lokakuun 21. kun tilasin itselleni netistä housuja. Vanhat reisitaskuhousut veteli viimeisiään ja tää maa on kokorasistinen meikäläisen kokoisia vastaan. Pituudessa ja leveydessä löytyis, mutta ei tietenkään löydy sekä että. Tilasin puolalaiselta luottokauppiaalta joka lähettää kohtuuedukkaasti minne tahansa päin maailmaa ja tyhmästi hinnoittelee itsensä dollareissa. Noh, Puolan Lukasz sai paketin lähtemään 5 päivässä eli 26.10., koska yksi tavara ei ollut varastossa. Jäin odottelemaan. Lähetys lähti puolalaisena lentopostina, jolta kesti 2 viikkoa saapua Irlantiin kun viimeksi ostin.

Odotin viikon, odotin toisen, odotin kolmannen ja neljännenkin. Kun kuukausi tuli täyteen eikä pakettia näkynyt, kyselin kaupalta oisko paketissa mahdollisesti joku träkkäysnumero. Eilen tulleen vastauksen perusteella oli.

Träkkäysnumeron perusteella katoin netistä Poczta Polskan sivuilta että paketti on saapunut Pekingiin jo 31.10. ja että sitä on yritetty toimittaa 3.11. ja 4.11. ja sen jälkeen ei oo tietoa. Epävarmana menin kysymään alakerrasta respatädeiltä apuja. Pienen väännön jälkeen tajusin katsoa paikallisen kaukopostin EMS:n sivuilta, ja siellähän on nälkävuoden mittainen infolista mun paketille. Pakettia on yritetty joka päivä toimittaa 3 viikon ajan tuloksetta. Alakerran fuwuyuanit lupas selvitellä asiaa ja ilmoittaa aamulla.

Tänä aamua mua odotti lappu, jossa kehotettiin menemään kampuksen ulkopuolella sijaitsevaan postitoimistoon Shangdi-nimiseen paikkaan. Koulun jälkeen sit sotkin Shangdin postitoimistoon (google maps löysi) 5km kuulemaan, että eijeieiei ei ole lainkaan heillä pakettia ja oon väärässä paikassa. Noh, vaivaisen 2 kilometrin päässä on Shangdin EMS-postitoimisto, eli eri juttu kuin posti (tietenkin!). Sinne siis kuulemaan että kyllä, se on se paikka johon mut oli ohjattu, mutta että paketti ei ollutkaan siellä vaan kampuksen EMS:llä. Siitä sit kampuksen EMS-toimistoon, josta myytiin kohteliasta eioota ja meesvittuunsiitä. Sit soitin kampuksen EMS-toimiston numeroon ja yritän selittää asiani kiinaks. Ei onnistu.

3 tunnin putkikameliseikkailun jälkeen palasin takaisin kämpille ja pyysin alakerran fuwuyuan-tytöltä apua. Sit selvis et mun pitää olla kampusalueen toisella reunalla klo 17.30 ja mun paketti on mystisesti siellä.


Perillä mua odotti pakettimarket. Olin pyöräillyt sen ohi aikaisemmin ja lollotellut, mutta kuriiriposti tosiaan tulee kiinalaisopiskelijoille kadun varteen, josta se pitää noutaa. Ei ollut edes ainoa, vaan kaikilla kuriiripalveluilla oli samassa pisteessä kuljetusväline tiellä ja paketit tien poskessa.



Ilmeisesti mun paketti on tosiaan ainakin 2 viikon ajan käynyt joka päivä tien poskessa odottamassa, josko tajuaisin tulla hakemaan sen. Joku ilmoituskin oli lähtenyt, mutta koska asun osoitteessa Zijing 20 ja paperista oli leikkaantunut 0 pois niin rakennuksen nro 2 tyypit eivät olleet vaivautuneet yrittään selvittää et pitäiskö saapumisilmoitus saada jollekulle.

Tarinan opetus? Kansainvälisessä postissa aina seurantanumero ja aktiivinen kyttäys.

Tykkään myös siitä et mittanauhan kanssa sovittamatta ostetut vaatteet on liian isoja, koska tilauksen ja saapumisen välillä vyötärönympärys on ehtinyt kutistua. Jos tää ois toiseen suuntaan niin itkettäis. Tähän suuntaan ei itseasiassa haittaa.

edit: Meidän kampuksella tosiaan on 2 postia, kaikkien suurimpien kuriirifirmojen toimipisteet ja muutenkin ihan kaikki palvelut. Aalto vois pistää paremmaks.

13. soturi Kiinassa

Aikaisemmassa postauksessani kielen oppimisesta sivusin elokuvaa 13. soturi. Hassunhauskasti usein kiinalaisten kanssa käy samoin.

1. Kiinalainen näkee länkkärin ja toteaa että pakko kai on puhua huonoa englantia.


2. Länkkäri vastaakin kiinaksi.


3. Kiinalainen ymmärtää länkkärin puhetta ja vastaa englanniksi.


4. Kiinalaisella on hyvä mieli kun ymmärsi länkkärin englantia, mutta jokin outous jää kalvamaan...

Shoppausvinkkejä

Kiina on Kulutusyhteiskunta isolla K:lla. Juuri nyt kaikki länkkärit odottavat rinki perseen ympärillä, josko valtio päättää nostaa yuania 20% länsivaluuttoja vastaan. Tämä tietenkin tarkoittaa aika suoraan 20% nousua kaikkiin kuluihin. Onneksi sentään vuokra tuli maksettua lukukauden alussa. Kurssi ei ollut paras mahdollinen, mutta se olisi voinut olla paljon huonompikin.

Länkkäri tulee keskimäärin ihan törkeän huijatuksi, mutta toisaalta täkäläinen törkeä on 5-20 RMB ylihintaa tuotteesta. Kyseinen summa on leijonanosa paikallisen suorittavan portaan duunarin palkasta, mutta ei ehkä ihan hirveästi tunnu lolz-halpoja silmälaseja tai käsilaukkuja ostavan länkkärin kukkarossa.

Ohessa on kartta shoppausmestoista, joissa olen puolentoista kuukauden aikana ehtinyt käydä. Sisältää lähestymisohjeita jos ovat tarpeen. Täpät ovat mahdollisimman tarkasti kohdillaan karttkartalla. Satelliittikuvakartta on Kiinassa epäsynkassa koska syy X. Jos kartta ei lataudu, pääset siihen myös tästä


View Beijing Shopping & Sightseeing in a larger map

Shanghain valot

Pari viikkoa sitten tuli käytyä Shanghaissa. Matkaseurueena Noora, mongoli Tenuun ja venäläinen Sergei.

Ensimmäisenä Shanghaissa iski vastaan valot, eikä edes erityisesti ennakkohypetyksen johdosta. Tulimme junalla, josta olen jo kirjoitellut. Taksi Honqqiaon juna-asemalta kesti pitkään, varsinkin kun kuski ei tiennyt minne haluamme eikä oikeastaan puhunut putonghuaa, ainakaan niin paljon että olisi ymmärtänyt länkkärien huonosti puhumaa. Noh, soitto hostelliin, josta ohjattiin soveliaammalla murteella.

Voin suositella Shanghai Mingtown Youth Hiker Hostellia kaikille, joita hotellit eivät kiinnosta. Siisti, halpa ja aivan törkeän hyvällä paikalla. Ainoa miinus siitä, että lähimmälle metroasemalle on parisataa metriä. Miinusta kompensoi, että samalla kävelyllä pääsee oheisen maiseman ääreen paikalliselle kävelykadulle eli Bundille.

Eka päivä, maanantai

Ekana iltana emme ehtineet oikein muuta kuin käydä syömässä 10 tunnin junamatkan päälle. Havaitsin, että vanukastakin pystyy syömään puikoilla jos vain tahtoo tarpeeksi.

Ruuan jälkeen kävimme nopeasti Bundilla katselemassa valoja ennen kuin ne sammuivat (23.30), mutta en ottanut varsinaista kameraa mukaan.

Toinen päivä, tiistai

Seuraavana päivänä kiersimme kliseisimmät paikat läpi. Paikallinen ökyshoppauskatu oli kävelymatkan päässä hostellilta. Sieltä mukaan tarttui jopa mun mielestä söpö versio virallisesta expo-pehmolelusta (virallisesta expo-kaupasta, tietenkin). Kadulla oli myös maailman siistein kaupan ikkuna. Vähän kävi sääliksi kilppariraukkoja, mutta selkeesti hakkaa Stockan karpit 100-0.

Kliseiseltä alueelta siirryimme seuraavalle: vanhalle ranskalaiselle alueelle. Siellä oli paljon pikkuliikkeitä halvasta kalliiseen ja kaikkea siltä väliltä. Alue oli kaunista ja siellä oli kiva shopata. Mukaan sattui muutamia kiinan kommunismi-aiheisia juttuja, jotka voisivat kelvata haalarimerkeiksi. Suosittelen lämpimästi kaikille Shanghai-matkaajille.


Törmäsimme sattumalta johonkin mestaan jossa Mao oli asunut joitain kuukausia. Sisäänpääsy oli ilmainen, joten menimme katsomaan. Meitä kierrätti 2 opiskelijaa, jotka ääni vapisten kertoivat kuinka puhemies Mao oli tosi hieno tyyppi. Venäläinen kyseli sinisilmäisenä vuosiluvuista, koska ei tiennyt Kiinan sisällissodasta, joka tapahtui osin II maailmansodan kanssa samaan aikaan. Noh, oppaat saivat jotenkin kakistettua asian.

Museosta poistumisen jälkeen meinasi tulla sanaharkkaa kun ilmaisin Jun Hallidayn kirjasta saamiani käsityksiä Maosta. Venäläinen ei uskonut, että Stalin voisi olla niin paha, että olisi kiristänyt Maoa tämän venäjällä opiskelevilla pojilla. Mongoli taas oli vakuuttunut siitä, että puhemies Mao oli henkeen ja vereen Aatteen(tm) mies ja puhdas marxisti. Ei kuulemma itsekästä solua koko miehen kropassa. Noh, historiaa kertoillaan eri tavoilla eri paikoissa.

Aurinkon madellessa alaspäin hakeuduimme Pearl of the Orient -torniin katselemaan maisemaa. Tarkoitus oli ehtiä auringonlaskuksi perille, mutta pari yllätysjonoa aiheuttivat laskun missauksen. Kannattaa varata aikaa. Näkymät olivat ihan jees, mutta hinta varsin suolainen. Muilta saatujen raporttien mukaan suosittelen kuvassa näkyvää sinireunaista rakennusta enemmän.

Kolmas päivä, keskiviikko

Kolmantena päivänä kävimme extrakliseisessä YuYuan Gardensissa shoppaamassa ja itse puutarhassa, joka oli semijees. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos ei meinaa muualla nähdä kiinalaista puutarhaa.
Alueen ympärillä oli maailman eeppisin ja kliseisin länkkärienryöstöalue, joka oli restauroitu näyttämään vanhalta kiinalaiselta. Yllättävää kyllä osa myyjistä oli epätoivoisia ja hintoja sai tingattua alaskin. Kiinaa ei todellakaan tarvinnut osata ja yritykset johtivat väistämättä kielen vaihtoon. Mäkkäreitä oli noin giljoona. Erosimme pienempiin ryhmiin ja sovimme tapaavamme Starbucksin edessä. Kävi ilmi että niitäkin on useampia.



Illemmalla tapasimme Aallon Fudan-vaihtarit, Emmin ja Joonaksen ja kävimme syömässä. Teki hyvää vaihtaa kokemuksia, juoruta Otaniemestä ja muutenkin jutella mukavia.

Neljäs päivä, torstai

Neljäntenä päivänä kävimme expossa. Aiheesta erikseen.

Viides päivä, perjantai

Viidentenä päivänä mongoli lähti takaisin Pekingiin, koska pomon tapaaminen, tyttöystävän synttärit tai jotain. Venäläinen halusi santsata expoa ja Noora ja mä lähdimme uudelle shoppauskierrokselle. Ranskalaiselta sektorilta löytyi maailman söpöin lastenvaatekauppa:


Jahka Nooran lompakko oli väsynyt, siirryttiin Jyry-juttuun eli Maglev-junaan! Maglevissä olennaisinta on aikataulutus. Firman sivuilta löytyy ajat, jolloin juna kulkee maksiminopeudella 430km/h ja koska se ajaa demaria 300km/h vauhtia. Maglev on Shanghailaisille imagojuttu, joten se ei ole erityisen looginen osa julkista liikennettä. Se siis tuo lentokentältä osan matkaa metroasemalle. Metro kulkee lentoasemallekin, mutta lentokentällä työskentelevät saavat nipistettyä 30 min työmatkastaan kausilipulla. Munakas vehje on.

Illalla lähdimme Emmin, tämän siskon ja koulukaverien kanssa laulamaan karaokea. Kokemus oli... mielenkiintoinen. Mua dissattiin koska en tuntenut jotain 3 vuotta sit pinnalal ollutta teinityttöihqbändiä ja sen koko tuotantoa. Karaokesta jatkoimme yökerhoon, jonka nimi pakenee. Sisäänpääsy 60rmb sisältäen niin paljon kaljaa ja drinkkejä kuin haluaa juoda. Olisin kai joutunut maksamaan enemmän, mutta kun satuin tulemaan samalla taksilla kahden 180cm blondin suomalaistytön kanssa niin sain kova jätkä-alennuksen.

Kuudes päivä, lauantai

Viimeisenä päivänä kiertelimme vielä vähän huoneen luovuttamisen jälkeen. Meinasimme ottaa jokiristeilyn, mutta niiden hinnat olivat varsin suolaisia ja aikataulut eivät sopineet.

Vanhana POSIX-friikkinä yritin pitkään saada onnistuneesti valottunutta kuvaa oheisesta valomainoksesta. Tehtävää vaikeutti se, että kuva tuli n. 5 sekunniksi kerran 10 minuutissa.


T-106.1150:n kävijät: Miksi Jyrsa otti kuvan juuri tästä mainoksesta? Oletko samaa mieltä? Miksi (et)?(6p)

Laseja ja militariaa

Viikonlopun kunniaksi piti käydä vähän shoppaamassa. Veijo Internetin vinkkien perusteella suuntasin kohti Pekingin silmälasiostoskeskusta. Noora lähti mukaan makutuomariksi, koska en suoraansanottuna itse näe riittävän hyvin ilman laseja ja piilareita ei tullut Aasiaan tuotua.

Pekingille tyypilliseen tapaan laseja myytiin isossa marketissa, josta sai pelkästään laseja. Kojuja oli liiaksi asti, eikä koko isosta rakennuksesta löytynyt edes kahvilaa.

Osapuilleen jokainen paikka tarjosi mulle hengettömiä pokia kun olin Silhouettet päässä ostoksilla. Viime vuonna varahengettömät ostaneena etsin kuitenkin nimenomaan ihan oikeita silmälaseja vaihtelun nimissä. Etsiä sai kotvan jos toisenkin, koska ruma naama, iso pää ja eri tasoilla olevat korvat eivät tee lasien ostamisesta helppoa.

Noin tunnin etsimisen jälkeen löysin sopivat lasit ja aurinkolasit. Pienen tinkauksen (olin aika huono) jälkeen yhteishinta molemmille putosi 380 yuaniin linsseineen päivineen. Halvemmallakin olisi irronnut, mutta halusin itse lasilaseihin muoviset linssit halvemman lasin asemasta. Pokat olivat virallisesti 120 ja 100 RMB ja linssien hinnat tulivat sitten siihen päälle. Hieman jäi harmittamaan että arskoihin ei saanut polarisointia, mutta aina ei voi voittaa.

Koska työn hinta ja sensellainen, lasit hiottiin aihioista pokiin sopiviksi odottaessa. Aikaa meni tunti, ja nopeamminkin olisi ehkä voinut saada koska mikään ruuhka paikalla ei tosiaan ollut. Odottaessa kävimme tien toisella puolella, jossa oli lisää halvemman oloisia kojuja, jotka myivät lisää silmälaseja.

Paluumatkalla kävimme stalkkaamassa 3501 army surplus storen sijaintia. Kaikkien nettisivujen vinkit ovat pielessä, sillä vanhan osoitteen tilalla on rakennustyömaa. Uusi osoite on Hujialou-metroaseman risteyksestä 150 m länteen.

Ylijäämäkauppa oli pienehkö mutta kivanoloinen. En kehdannut viettää suunnattomasti aikaa siellä jotta en tylsistyttäisi seuraa, mutta tarkoitus on palata. Kaupasta löytyi hyvä kenkävalikoima, luhia, kompasseja, taistelulapioita alkaen 35 RMB, makuupusseja alkaen 90 RMB (en haluaisi kokeilla), ensiapulaukkuja ja sokerina pohjalla valmiiksi suunniteltuja ja pakattuja bug-out-bageja (kuvassa). Bageja oli hintaluokissa 400 ja 600 RMB, joista jälkimmäinen on luonnollisesti kattavampi. Itse tietenkin suosin omaa laukkuani ja olen vahvasti sillä kannalla, että valmispaketin ostamalla saa lähinnä negatiivisia yllätyksiä. Toisaalta buy and forget -laukuksi moinen on varmasti varsin erinomainen.

Päädyin lopulta ostamaan kompassin á 35 RMB. Aion vakaasti palata ilman kromosomirajoitteista seuraa kääntämään koko handelin ylösalas.

Nämä ostospaikat ja ehkä tulevat löytyvät Google Maps -kartasta. Se on toisella kotimaisella jotta voin jakaa myös koulukavereiden yms kanssa.