- Kuorivaatteita: Pekingissä sataa vain kesäisin ja muina vuodenaikoina tuulee usein erittäin kylmästi.
- Hyvät kengät: kiinalaisten käsitys käveltävästä matkasta on eurooppalaisittain pitkähkö. Hyvät kengät ennaltaehkäisevät pahaa mieltä.
- Rakkolaastareita: edellisen kanssa fiksu kombo
- Tuubipipo tai joku muu juttu jonka voi laittaa suun eteen. Kaduilta saa hengityssuojia, mutta ainakin oma pääni on liian iso niille. Joku kangas suun edessä vähentää nestehukkaa keuhkojen kautta ja ärtymystä, vaikka se ei pieniltä saastepartikkeleilta suojaakaan.
Showing posts with label matkustus. Show all posts
Showing posts with label matkustus. Show all posts
Sunday, December 12, 2010
Mitä mukaan Pekingiin
Juulia tuli Pekingiin käymään ja mietin mitä asioita tänne mukaan tuotavaksi kannattaa ehdottaa.
Wednesday, November 24, 2010
Xi'an
Noora ehti tällä kertaa ensimmäisenä bloggaamaan Xi'anin keikasta. Meillä on aina hirveä kilpajuoksu ehtiä ekana bloggaamaan. Hence yli 2 viikon lägi.
Suunnittelimme varsin kunnianhimoisen plänin kustannusten ja ajankäytön minimoimiseksi. Lähdimme torstai-iltana Pekingistä yöjunalla ja palasimme lauantai-iltana lähtevällä yöjunalla. Ergo siirtymisten yhteydessä tuli nukuttua parit yöunet ja Xi'anissa yövyttiin vain yksi yö. Sunnuntaina sai sit tehtyä läksykinoksen joka oli viikonlopuks läiskästy ("eihän teillä muuta ookaan kuin aikaa tehdä läksyjä"). Muuten ois toiminu, mutta syystä x junan oli pakko saapua ihan epäinhimillisen aikasin Xi'aniin eli ennen kuutta. Not fun.
Noh, ekana kattomaan terrakottasotilaita. Sinne pääsee halvalla (n. 15 yuania) pikkubussilla, jotka lähtee rautatieasemalta. Matkalla varsinaisille pikkubusseille on noin triljoona helppoheikkiä ja tyrkyttäjää jotka haluaa viedä sut jos jonkinlaisella menopelillä kattomaan solttuja. Pari oli jopa laittanu oikean bussilinjan numeron bussin ikkunaan huijatakseen pelisilmättömiä ja kielitaidottomia turisteja. Oikeita busseja oli monta rivissä odottamassa. Lisäks ne ei tuputtanu itseään liikaa.
Soltut oli ihan näkemisen arvoinen, jos toki turistiopaspalveluja myytiin ihan törkeesti. Opiskelija-alennus tietenkin jos sattuu sellainen olemaan. Kivasti mentiin lipputarkastuspisteestä saksalaisen eläkeläisryhmän kans samaan aikaan. Nooralta kysyttiin opiskelijaläystäke (aika yleistä jopa lipun oston jälkeen), joten kaivoin omani esille. Takana olleet tädit supis saksaks jotain siitä et pitääks näyttää passi lipun kanssa ja oli ihan sekasin, joten nopeesti huikkasin niille saksaks että "Das ist meine Studentenausweis" ja kävelin portista läpi. Jäi vähän hölmistyneenä kattomaan et miten randomturisti Xi'anissa heittää yhtäkkiä murtaen saksaa läppää. Tän takia melkein kannatti opiskella ne kaikki vuodet saksaa.
Isompi on parempi Kiinassa ja terrakotta-armeijan parhaimmisto eli kenraalit (ei mitään puhetta kaaderialipäällystöstä!) oli sit pikkuisen imarreltu mua isommiks tyypeiks.
Solttujen jälkeen sit museon ulko-ovelta alkavaa krääsäkatua pitkin takas bussille. Matkan varrella myynnissä mm. koirantaljoja jotka oli nyljetty tosi tarkkaan. Lisäksi hieman yllättäen savisia terrakottasolttuja.
Pienen hostellipaussin jälkeen kävimme putkikameloimassa kaupungin muurin. Kesti abt 2 tuntia tiheiden kuvauspaussien takia. Voin suositella lämpimästi. Xi'anin vanha muuri kattoi kuulemma 7 kertaa nykyisen "pikkumuurin" kattaman alueen. Muutenkin kiinalaisilla on ollut tapana pykätä noita muureja. Pekingin vanha kaupunginmuuri purettiin, koska Mao halusi rakentaa kehä II:n. Briljantti ja kaupungin elinkelpoisuudelle olennainen ratkaisu, mutta nähtävyys män.
Illalla sit muslimikaupunginosaan shoppaamaan ja syömään paikallista erikoisuutta, lammaskeittoa jossa on leipäpaloja. Noora ei tykännyt yhtään. Kerroin, että isoäiti opetti laittamaan vaaleaa leipää hernekeitton sekaan ja söin onnellisesti omaa annostani. Nooran ilme oli hyvin Spockmainen.
Jälkimmäisenä päivänä kävimme aamusella kalligrafiakadulla shoppaamassa aamiaista ja jatkoimme eteenpäin villihanhipagodalle, joka on kuuluisa nähtävyys. Pagoda oli. Saastetilanteen takia laelle ei viittinyt kiivetä kun sieltä ei ois nähny mitään. Puutarha oli kivempi ja siellä oli hauska kiertää. Sit lounas, hostellilta kamat, palloilua ja paluujuna.
Sanoinko jotain ilmansaasteista ja näkyvyydestä?
Kiinalaisen insinöörin suunnittelema vesiputous.
Xi'an kaupunkina oli paitsi saasteinen, myös hyvin kiinalainen. Noora kuvaili Xi'ania vähemmän moderniksi kuin Peking tai Shanghai. Itse en kokenut moderniudessa ongelmaa. Noh, myönnän että Xi'anissa oli vain yksi metrolinja, mutta siinä vaiheessa kun länsimetro valmistuu niin linjoja on 5. Sensijaan kaupunki oli selkeästi aidomman kiinalainen.
Hostelli oli tosiaan tosi jees ja Xi'an soveltuu parin päivän halpaan hengaamiseen varsin hyvin. Lähellä olisi ollut yksi pyhä vuori pyhine näköaloineen, muuten alueella ei ihan hirmusti oo nähtävää. Rata Tiibetiin taitaa kulkea Xi'anin läpi, joten matkustussuositukseni olis pitää viikonlopun stopover Xi'anissa matkalla Kiinan uusimpaan hankintaan provinssimarkkinoilla.
Suunnittelimme varsin kunnianhimoisen plänin kustannusten ja ajankäytön minimoimiseksi. Lähdimme torstai-iltana Pekingistä yöjunalla ja palasimme lauantai-iltana lähtevällä yöjunalla. Ergo siirtymisten yhteydessä tuli nukuttua parit yöunet ja Xi'anissa yövyttiin vain yksi yö. Sunnuntaina sai sit tehtyä läksykinoksen joka oli viikonlopuks läiskästy ("eihän teillä muuta ookaan kuin aikaa tehdä läksyjä"). Muuten ois toiminu, mutta syystä x junan oli pakko saapua ihan epäinhimillisen aikasin Xi'aniin eli ennen kuutta. Not fun.
Noh, ekana kattomaan terrakottasotilaita. Sinne pääsee halvalla (n. 15 yuania) pikkubussilla, jotka lähtee rautatieasemalta. Matkalla varsinaisille pikkubusseille on noin triljoona helppoheikkiä ja tyrkyttäjää jotka haluaa viedä sut jos jonkinlaisella menopelillä kattomaan solttuja. Pari oli jopa laittanu oikean bussilinjan numeron bussin ikkunaan huijatakseen pelisilmättömiä ja kielitaidottomia turisteja. Oikeita busseja oli monta rivissä odottamassa. Lisäks ne ei tuputtanu itseään liikaa.
Soltut oli ihan näkemisen arvoinen, jos toki turistiopaspalveluja myytiin ihan törkeesti. Opiskelija-alennus tietenkin jos sattuu sellainen olemaan. Kivasti mentiin lipputarkastuspisteestä saksalaisen eläkeläisryhmän kans samaan aikaan. Nooralta kysyttiin opiskelijaläystäke (aika yleistä jopa lipun oston jälkeen), joten kaivoin omani esille. Takana olleet tädit supis saksaks jotain siitä et pitääks näyttää passi lipun kanssa ja oli ihan sekasin, joten nopeesti huikkasin niille saksaks että "Das ist meine Studentenausweis" ja kävelin portista läpi. Jäi vähän hölmistyneenä kattomaan et miten randomturisti Xi'anissa heittää yhtäkkiä murtaen saksaa läppää. Tän takia melkein kannatti opiskella ne kaikki vuodet saksaa.
Isompi on parempi Kiinassa ja terrakotta-armeijan parhaimmisto eli kenraalit (ei mitään puhetta kaaderialipäällystöstä!) oli sit pikkuisen imarreltu mua isommiks tyypeiks.
Solttujen jälkeen sit museon ulko-ovelta alkavaa krääsäkatua pitkin takas bussille. Matkan varrella myynnissä mm. koirantaljoja jotka oli nyljetty tosi tarkkaan. Lisäksi hieman yllättäen savisia terrakottasolttuja.
Pienen hostellipaussin jälkeen kävimme putkikameloimassa kaupungin muurin. Kesti abt 2 tuntia tiheiden kuvauspaussien takia. Voin suositella lämpimästi. Xi'anin vanha muuri kattoi kuulemma 7 kertaa nykyisen "pikkumuurin" kattaman alueen. Muutenkin kiinalaisilla on ollut tapana pykätä noita muureja. Pekingin vanha kaupunginmuuri purettiin, koska Mao halusi rakentaa kehä II:n. Briljantti ja kaupungin elinkelpoisuudelle olennainen ratkaisu, mutta nähtävyys män.
Illalla sit muslimikaupunginosaan shoppaamaan ja syömään paikallista erikoisuutta, lammaskeittoa jossa on leipäpaloja. Noora ei tykännyt yhtään. Kerroin, että isoäiti opetti laittamaan vaaleaa leipää hernekeitton sekaan ja söin onnellisesti omaa annostani. Nooran ilme oli hyvin Spockmainen.
Jälkimmäisenä päivänä kävimme aamusella kalligrafiakadulla shoppaamassa aamiaista ja jatkoimme eteenpäin villihanhipagodalle, joka on kuuluisa nähtävyys. Pagoda oli. Saastetilanteen takia laelle ei viittinyt kiivetä kun sieltä ei ois nähny mitään. Puutarha oli kivempi ja siellä oli hauska kiertää. Sit lounas, hostellilta kamat, palloilua ja paluujuna.
Sanoinko jotain ilmansaasteista ja näkyvyydestä?
Kiinalaisen insinöörin suunnittelema vesiputous.
Xi'an kaupunkina oli paitsi saasteinen, myös hyvin kiinalainen. Noora kuvaili Xi'ania vähemmän moderniksi kuin Peking tai Shanghai. Itse en kokenut moderniudessa ongelmaa. Noh, myönnän että Xi'anissa oli vain yksi metrolinja, mutta siinä vaiheessa kun länsimetro valmistuu niin linjoja on 5. Sensijaan kaupunki oli selkeästi aidomman kiinalainen.
Hostelli oli tosiaan tosi jees ja Xi'an soveltuu parin päivän halpaan hengaamiseen varsin hyvin. Lähellä olisi ollut yksi pyhä vuori pyhine näköaloineen, muuten alueella ei ihan hirmusti oo nähtävää. Rata Tiibetiin taitaa kulkea Xi'anin läpi, joten matkustussuositukseni olis pitää viikonlopun stopover Xi'anissa matkalla Kiinan uusimpaan hankintaan provinssimarkkinoilla.
Monday, November 22, 2010
Junalla hard sleeperissä
Edellisessä postauksessa soft ja hard seat -matkoista lupasin kokeilla myös makuuvaunuluokkia. Xi'anin keikalla tuli testattua hard sleeper.
Liput hankimme hieman tylsästi Pekingin päärautatieasemalta, jossa on englantia puhuva ulkkareille suunnattu erillinen tiski. Kiinassa junaliput tulevat vasta <10 päivää ennen matkaa myyntiin ja jos haluaa jotain tiettyä lipputyyppiä, pitää olla aikaisin liikenteessä. Tiski on aseman sivulla (edestäpäin oikealla puolella) sijaitsevassa lipunmyyntihallissa ja isolla kyltillä merkitty. Halusimme sniiduilla ja nimenomaan hard sleeper -paikat. Setä tiskillä varoitteli, että on vain yläpunkkia ja mun jalat ei mahdu. Totesin, että ei voi olla sissitelttaa ahtaampi ja intin että haluan kuitenkin juuri sellaisen lipun. Paluumatkalle saatiin alapunkat, jotka on halutuimpia ja siksi pari höpöä kalliimpia. 2 henkeä eestaas n. 1200km yhteensä 1050 yuania eli 110e.
Juna-asemalle kannattaa Kiinassa aina tulla hyvissä ajoin. Tilaa matkatavaroille on miten sattuu ja muutenkin kiinalaiset ovat kuin kaasu ja laajenevat täyttämään kaiken vapaan tilan.
Menomatkan yläpedit oli siedettäviä. Samassa lokerikossa olleet alapetiläiset vanhukset oli tosi nihkeitä eikä antanu yhtään hengata niiden punkilla. Tavallaan ymmärrän. Eväitä oli hyvin ja keskustellumahtollisuuksiakin oli. Ihan jees.
Jalat tuli tosiaan ulos nilkasta eteenpäin. Oli villasukat ja jalat oli niin korkealla että kiinalaiset ei ois yltäny tönimään ees hyppäämällä. Vaatteiden vaihto oli vähän ahdasta, koska katto oli matalalla. Ohessa kokoontaitettu puolituinen demonstroi korkeutta.
Konduktöörit kontrolloi junasta poistumista jännästi. Kun tuut junaan, sulta otetaan lippu talteen ja siitä annetaan kuitiks läpyskä. Ennen sun pysäkkiä täti tai setä tulee ottaan läpyskän pois ja antaa lipun tilalle.
Vaikka se kuvista tuleekin selväksi niin sanotaan nyt tekstissäkin: hard sleeperissä sängyt ovat avoimessa tilassa. Liikkuvat kiinalaiset voi aiheuttaa melua (ninjat tulee Japanista, ei Kiinasta). Liinavaatteet on ja kiehuvaa vettä saa halutessaan.
Liput hankimme hieman tylsästi Pekingin päärautatieasemalta, jossa on englantia puhuva ulkkareille suunnattu erillinen tiski. Kiinassa junaliput tulevat vasta <10 päivää ennen matkaa myyntiin ja jos haluaa jotain tiettyä lipputyyppiä, pitää olla aikaisin liikenteessä. Tiski on aseman sivulla (edestäpäin oikealla puolella) sijaitsevassa lipunmyyntihallissa ja isolla kyltillä merkitty. Halusimme sniiduilla ja nimenomaan hard sleeper -paikat. Setä tiskillä varoitteli, että on vain yläpunkkia ja mun jalat ei mahdu. Totesin, että ei voi olla sissitelttaa ahtaampi ja intin että haluan kuitenkin juuri sellaisen lipun. Paluumatkalle saatiin alapunkat, jotka on halutuimpia ja siksi pari höpöä kalliimpia. 2 henkeä eestaas n. 1200km yhteensä 1050 yuania eli 110e.
Juna-asemalle kannattaa Kiinassa aina tulla hyvissä ajoin. Tilaa matkatavaroille on miten sattuu ja muutenkin kiinalaiset ovat kuin kaasu ja laajenevat täyttämään kaiken vapaan tilan.
Menomatkan yläpedit oli siedettäviä. Samassa lokerikossa olleet alapetiläiset vanhukset oli tosi nihkeitä eikä antanu yhtään hengata niiden punkilla. Tavallaan ymmärrän. Eväitä oli hyvin ja keskustellumahtollisuuksiakin oli. Ihan jees.
Jalat tuli tosiaan ulos nilkasta eteenpäin. Oli villasukat ja jalat oli niin korkealla että kiinalaiset ei ois yltäny tönimään ees hyppäämällä. Vaatteiden vaihto oli vähän ahdasta, koska katto oli matalalla. Ohessa kokoontaitettu puolituinen demonstroi korkeutta.
Konduktöörit kontrolloi junasta poistumista jännästi. Kun tuut junaan, sulta otetaan lippu talteen ja siitä annetaan kuitiks läpyskä. Ennen sun pysäkkiä täti tai setä tulee ottaan läpyskän pois ja antaa lipun tilalle.
Vaikka se kuvista tuleekin selväksi niin sanotaan nyt tekstissäkin: hard sleeperissä sängyt ovat avoimessa tilassa. Liikkuvat kiinalaiset voi aiheuttaa melua (ninjat tulee Japanista, ei Kiinasta). Liinavaatteet on ja kiehuvaa vettä saa halutessaan.
Sunday, November 21, 2010
Matkailuvinkki
Jos Kiinassa tarvitsee länkkärimajoituksen ulkopuolella käydä vessassa eikä kyykkiminen maita voi olla aika tukalat oltavat. Kokenut travelleri kuitenkin etsii lähimmästä isommasta palvelurakennuksesta (supermarketti, marketti, whatnot) invavessan. Edes Kiinassa kaikkien invalidien liikuntakyky ei riitä kyykkypaskalle, joten hyvin todennäköisesti invavessassa on istuin. Lisäksi sitä ei ihan hirveästi tavalliset tallaajat käytä, joten istuinrenkaalta tuskin löytyy kengänjälkiä (ihan yleistä muuten).
Friday, October 29, 2010
Maailmannäyttely - ihan oikeeta kaljaa!
Expoon oli alunperin tarkoitus mennä torstaina, mutta mongoli Tenuun päätti lähteä pois perjantaina, joten aikatauluihin tuli muutos. Torstai oli viimeinen "high season" -päivä, joten pelkäsimme hirveää ihmismäärää. Pelko osoittautui tarpeettomaksi, sillä tilaa oli varsin hyvin.Expon idea on siis se, että jokainen maa pystyttää tönön ja sit ihmiset jonottaa katsomaan tönöä. Isäntämaa saa vapaat kädet, joten tönöjen sijainnista yms. saa hyvän kuvan maan ulkopoliittisista suhteista. Esimerkiksi P-Korea, Irak ja sensellaiset olivat pieniä tönöjä ihanihan nurkassa. Hämmästyttävää kyllä Taiwanilla oli oma ständi (joka oli pieni hökkeli paaaaljon isomman Kiinan ständin vieressä).
Suomalaiset pääsivät jonon ohi Suomen paviljonkiin (ylläri). Raati arvosti pannukakkua, joka ei maistunut suomalaiselta ja Laitilan Kukkoa. Oli pieni wtf-hetki kun Suomesta demottiin Gollan ja Marimekon laukkuja ja totesimme että mulla on Gollan ja Nooralla Marimekon laukku. Olin valmistautunut näkemään jotain paljon hirveämpää. Lopulta Suomen paviljonki oli ihan siedettävä. Illemmalla pääsimme kiertämään vippikerroksessa, mistä tietty plussaa.
Suomen paviljongin ympärillä oli matala vesiallas, jossa oli suomalaisia kiviä ja läpinäkyvää, puhdasta vettä. Tämä laukaisi mielettömän kaipuun (vs. ikävä) kotiin. Kiinalainen käsitys vedestä on "se märkä juttu jonka läpi ei näe", mikä tekee välillä aika pahaa katsoa.
Suomalaiset pääsivät passia vilauttamalla muihinkin pohjoismaiden paviljonkeihin jonon ohi. Lisäksi venäläinen puhui meidät Venäjän ja Kazakstanin paviljonkeihin jonon ohi. Ensimmäinen meni sanomalla "olemme diplomaatteja lähetystöstä" ja toinen heittämällä jotain klassikkoreploja neuvostoelokuvista. En saanut selvää mitä heitti, kuitenkin jotain "Lukasz, I am your father" -settiä.
Muuten kuljimme hyvin opportunistisesti siellä, missä jonoja ei oikeastaan ollut. Mongolin kansa kierrettiin Aasian ei-kuuluisien maiden osasto joka oli aika lol. Noora ei ymmärtänyt kun fiilistelin iPod kädessä Vietnamin paviljongissa (viiden pisteen vihje biisistä: "Ho-Ho..."). P-Korean paviljonki oli ihan paras. Ostin sieltä krääsää, postikortteja ja vaikka mitä. Myös jostain pitäis löytyä hienoja kuvia musta seisomassa 8 metriä korkean Juche-aatteen pylvään edessä.
Kaikki maat toivat tietysti kulttuuriaan myyntiin expoon. Turkin dönerin joutui jättämään väliin koska 6e pienestä pitakebabista on aika paljon. Sensijaan Belgian pommes frites piti kokeilla ja Saksalta ostaa sinappia mukaan. Vasta jälkikäteen tuli mieleen et täällä ei oo mitään ruokaa mihin sinappi sopis.
Expoalueella oli myös The Porter House, Irlannin lahja maailman pienpanimoteollisuudelle. Siellä oli aivan pakko käydä ja Plain Porter iski Irlanti-ikävän päälle ensimmäistä kertaa. Pitää varmaan joskus palata sille saarelle.
Varsinaisten paviljonkien lisäksi kävimme pyörimässä Afrikka-talossa, jossa oli abt. kaikki köyhemmät Afrikan maat kynä&karkkimessumaisesti. Kyniä ja karkkia en saanut, mutta expon parhaan maan palkinnon vei Namibia. Kun kävelin sisään Namibian ständille, iskettiin mulle ensimmäiseksi käteen yksi Windhoek-olut. Teekkarit on joissain asioissa aika helppoja.
Käydyt maat järjestyksessä (piilotettu koska kaikkia ei ehkä kiinnosta)
Jännästi kaikki sivistysvaltiot eli Suomi, Kazakstan ja joku Afrikan maa, jonka nimi ei jääny mieleen hehkuttivat ja demosivat Augmented Realitya ihan kybällä. Kummillakin oli puolitoimiva ja söpöhkö demo aiheesta.
Voisin loppukaneetiksi sanoa, että maailmannäyttely kannattaa tsiigata jos semmoinen kohdalle sattuu. Jos on utelias niin ehkä jopa matkustaa paikan päälle. Itse kuitenkin suosin vielä Disneylandia, koska olen yhteydessä sisäiseen lapseeni enemmän kuin sisäiseen maantiedenörttiini.
Kuvia
Suomen vesijuitsu.
Venäjän paviljonki ja sienet. Oikeesti wtf Venäjä?
Sergei, Noora ja Vietnam.
Porter Housen suklaastoutti <3.
Oisko ollu Kirgisian ständillä historiallinen Kirgiisipatsas. Wtf? Lukekaa historiaa ihmiset!
Hollannin ständi yöllä.
Saturday, October 23, 2010
Shanghain valot
Pari viikkoa sitten tuli käytyä Shanghaissa. Matkaseurueena Noora, mongoli Tenuun ja venäläinen Sergei.
Ensimmäisenä Shanghaissa iski vastaan valot, eikä edes erityisesti ennakkohypetyksen johdosta. Tulimme junalla, josta olen jo kirjoitellut. Taksi Honqqiaon juna-asemalta kesti pitkään, varsinkin kun kuski ei tiennyt minne haluamme eikä oikeastaan puhunut putonghuaa, ainakaan niin paljon että olisi ymmärtänyt länkkärien huonosti puhumaa. Noh, soitto hostelliin, josta ohjattiin soveliaammalla murteella.
Voin suositella Shanghai Mingtown Youth Hiker Hostellia kaikille, joita hotellit eivät kiinnosta. Siisti, halpa ja aivan törkeän hyvällä paikalla. Ainoa miinus siitä, että lähimmälle metroasemalle on parisataa metriä. Miinusta kompensoi, että samalla kävelyllä pääsee oheisen maiseman ääreen paikalliselle kävelykadulle eli Bundille.
Ekana iltana emme ehtineet oikein muuta kuin käydä syömässä 10 tunnin junamatkan päälle. Havaitsin, että vanukastakin pystyy syömään puikoilla jos vain tahtoo tarpeeksi.
Ruuan jälkeen kävimme nopeasti Bundilla katselemassa valoja ennen kuin ne sammuivat (23.30), mutta en ottanut varsinaista kameraa mukaan.
Seuraavana päivänä kiersimme kliseisimmät paikat läpi. Paikallinen ökyshoppauskatu oli kävelymatkan päässä hostellilta. Sieltä mukaan tarttui jopa mun mielestä söpö versio virallisesta expo-pehmolelusta (virallisesta expo-kaupasta, tietenkin). Kadulla oli myös maailman siistein kaupan ikkuna. Vähän kävi sääliksi kilppariraukkoja, mutta selkeesti hakkaa Stockan karpit 100-0.
Kliseiseltä alueelta siirryimme seuraavalle: vanhalle ranskalaiselle alueelle. Siellä oli paljon pikkuliikkeitä halvasta kalliiseen ja kaikkea siltä väliltä. Alue oli kaunista ja siellä oli kiva shopata. Mukaan sattui muutamia kiinan kommunismi-aiheisia juttuja, jotka voisivat kelvata haalarimerkeiksi. Suosittelen lämpimästi kaikille Shanghai-matkaajille.
Törmäsimme sattumalta johonkin mestaan jossa Mao oli asunut joitain kuukausia. Sisäänpääsy oli ilmainen, joten menimme katsomaan. Meitä kierrätti 2 opiskelijaa, jotka ääni vapisten kertoivat kuinka puhemies Mao oli tosi hieno tyyppi. Venäläinen kyseli sinisilmäisenä vuosiluvuista, koska ei tiennyt Kiinan sisällissodasta, joka tapahtui osin II maailmansodan kanssa samaan aikaan. Noh, oppaat saivat jotenkin kakistettua asian.
Museosta poistumisen jälkeen meinasi tulla sanaharkkaa kun ilmaisin Jun Hallidayn kirjasta saamiani käsityksiä Maosta. Venäläinen ei uskonut, että Stalin voisi olla niin paha, että olisi kiristänyt Maoa tämän venäjällä opiskelevilla pojilla. Mongoli taas oli vakuuttunut siitä, että puhemies Mao oli henkeen ja vereen Aatteen(tm) mies ja puhdas marxisti. Ei kuulemma itsekästä solua koko miehen kropassa. Noh, historiaa kertoillaan eri tavoilla eri paikoissa.
Aurinkon madellessa alaspäin hakeuduimme Pearl of the Orient -torniin katselemaan maisemaa. Tarkoitus oli ehtiä auringonlaskuksi perille, mutta pari yllätysjonoa aiheuttivat laskun missauksen. Kannattaa varata aikaa. Näkymät olivat ihan jees, mutta hinta varsin suolainen. Muilta saatujen raporttien mukaan suosittelen kuvassa näkyvää sinireunaista rakennusta enemmän.
Kolmantena päivänä kävimme extrakliseisessä YuYuan Gardensissa shoppaamassa ja itse puutarhassa, joka oli semijees. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos ei meinaa muualla nähdä kiinalaista puutarhaa.
Alueen ympärillä oli maailman eeppisin ja kliseisin länkkärienryöstöalue, joka oli restauroitu näyttämään vanhalta kiinalaiselta. Yllättävää kyllä osa myyjistä oli epätoivoisia ja hintoja sai tingattua alaskin. Kiinaa ei todellakaan tarvinnut osata ja yritykset johtivat väistämättä kielen vaihtoon. Mäkkäreitä oli noin giljoona. Erosimme pienempiin ryhmiin ja sovimme tapaavamme Starbucksin edessä. Kävi ilmi että niitäkin on useampia.
Illemmalla tapasimme Aallon Fudan-vaihtarit, Emmin ja Joonaksen ja kävimme syömässä. Teki hyvää vaihtaa kokemuksia, juoruta Otaniemestä ja muutenkin jutella mukavia.
Neljäntenä päivänä kävimme expossa. Aiheesta erikseen.
Viidentenä päivänä mongoli lähti takaisin Pekingiin, koska pomon tapaaminen, tyttöystävän synttärit tai jotain. Venäläinen halusi santsata expoa ja Noora ja mä lähdimme uudelle shoppauskierrokselle. Ranskalaiselta sektorilta löytyi maailman söpöin lastenvaatekauppa:
Jahka Nooran lompakko oli väsynyt, siirryttiin Jyry-juttuun eli Maglev-junaan! Maglevissä olennaisinta on aikataulutus. Firman sivuilta löytyy ajat, jolloin juna kulkee maksiminopeudella 430km/h ja koska se ajaa demaria 300km/h vauhtia. Maglev on Shanghailaisille imagojuttu, joten se ei ole erityisen looginen osa julkista liikennettä. Se siis tuo lentokentältä osan matkaa metroasemalle. Metro kulkee lentoasemallekin, mutta lentokentällä työskentelevät saavat nipistettyä 30 min työmatkastaan kausilipulla. Munakas vehje on.
Illalla lähdimme Emmin, tämän siskon ja koulukaverien kanssa laulamaan karaokea. Kokemus oli... mielenkiintoinen. Mua dissattiin koska en tuntenut jotain 3 vuotta sit pinnalal ollutta teinityttöihqbändiä ja sen koko tuotantoa. Karaokesta jatkoimme yökerhoon, jonka nimi pakenee. Sisäänpääsy 60rmb sisältäen niin paljon kaljaa ja drinkkejä kuin haluaa juoda. Olisin kai joutunut maksamaan enemmän, mutta kun satuin tulemaan samalla taksilla kahden 180cm blondin suomalaistytön kanssa niin sain kova jätkä-alennuksen.
Viimeisenä päivänä kiertelimme vielä vähän huoneen luovuttamisen jälkeen. Meinasimme ottaa jokiristeilyn, mutta niiden hinnat olivat varsin suolaisia ja aikataulut eivät sopineet.
Vanhana POSIX-friikkinä yritin pitkään saada onnistuneesti valottunutta kuvaa oheisesta valomainoksesta. Tehtävää vaikeutti se, että kuva tuli n. 5 sekunniksi kerran 10 minuutissa.
T-106.1150:n kävijät: Miksi Jyrsa otti kuvan juuri tästä mainoksesta? Oletko samaa mieltä? Miksi (et)?(6p)
Ensimmäisenä Shanghaissa iski vastaan valot, eikä edes erityisesti ennakkohypetyksen johdosta. Tulimme junalla, josta olen jo kirjoitellut. Taksi Honqqiaon juna-asemalta kesti pitkään, varsinkin kun kuski ei tiennyt minne haluamme eikä oikeastaan puhunut putonghuaa, ainakaan niin paljon että olisi ymmärtänyt länkkärien huonosti puhumaa. Noh, soitto hostelliin, josta ohjattiin soveliaammalla murteella.
Voin suositella Shanghai Mingtown Youth Hiker Hostellia kaikille, joita hotellit eivät kiinnosta. Siisti, halpa ja aivan törkeän hyvällä paikalla. Ainoa miinus siitä, että lähimmälle metroasemalle on parisataa metriä. Miinusta kompensoi, että samalla kävelyllä pääsee oheisen maiseman ääreen paikalliselle kävelykadulle eli Bundille.
Eka päivä, maanantai
Ekana iltana emme ehtineet oikein muuta kuin käydä syömässä 10 tunnin junamatkan päälle. Havaitsin, että vanukastakin pystyy syömään puikoilla jos vain tahtoo tarpeeksi.
Ruuan jälkeen kävimme nopeasti Bundilla katselemassa valoja ennen kuin ne sammuivat (23.30), mutta en ottanut varsinaista kameraa mukaan.
Toinen päivä, tiistai
Seuraavana päivänä kiersimme kliseisimmät paikat läpi. Paikallinen ökyshoppauskatu oli kävelymatkan päässä hostellilta. Sieltä mukaan tarttui jopa mun mielestä söpö versio virallisesta expo-pehmolelusta (virallisesta expo-kaupasta, tietenkin). Kadulla oli myös maailman siistein kaupan ikkuna. Vähän kävi sääliksi kilppariraukkoja, mutta selkeesti hakkaa Stockan karpit 100-0.Kliseiseltä alueelta siirryimme seuraavalle: vanhalle ranskalaiselle alueelle. Siellä oli paljon pikkuliikkeitä halvasta kalliiseen ja kaikkea siltä väliltä. Alue oli kaunista ja siellä oli kiva shopata. Mukaan sattui muutamia kiinan kommunismi-aiheisia juttuja, jotka voisivat kelvata haalarimerkeiksi. Suosittelen lämpimästi kaikille Shanghai-matkaajille.
Törmäsimme sattumalta johonkin mestaan jossa Mao oli asunut joitain kuukausia. Sisäänpääsy oli ilmainen, joten menimme katsomaan. Meitä kierrätti 2 opiskelijaa, jotka ääni vapisten kertoivat kuinka puhemies Mao oli tosi hieno tyyppi. Venäläinen kyseli sinisilmäisenä vuosiluvuista, koska ei tiennyt Kiinan sisällissodasta, joka tapahtui osin II maailmansodan kanssa samaan aikaan. Noh, oppaat saivat jotenkin kakistettua asian.
Museosta poistumisen jälkeen meinasi tulla sanaharkkaa kun ilmaisin Jun Hallidayn kirjasta saamiani käsityksiä Maosta. Venäläinen ei uskonut, että Stalin voisi olla niin paha, että olisi kiristänyt Maoa tämän venäjällä opiskelevilla pojilla. Mongoli taas oli vakuuttunut siitä, että puhemies Mao oli henkeen ja vereen Aatteen(tm) mies ja puhdas marxisti. Ei kuulemma itsekästä solua koko miehen kropassa. Noh, historiaa kertoillaan eri tavoilla eri paikoissa.
Aurinkon madellessa alaspäin hakeuduimme Pearl of the Orient -torniin katselemaan maisemaa. Tarkoitus oli ehtiä auringonlaskuksi perille, mutta pari yllätysjonoa aiheuttivat laskun missauksen. Kannattaa varata aikaa. Näkymät olivat ihan jees, mutta hinta varsin suolainen. Muilta saatujen raporttien mukaan suosittelen kuvassa näkyvää sinireunaista rakennusta enemmän.
Kolmas päivä, keskiviikko
Kolmantena päivänä kävimme extrakliseisessä YuYuan Gardensissa shoppaamassa ja itse puutarhassa, joka oli semijees. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos ei meinaa muualla nähdä kiinalaista puutarhaa. Alueen ympärillä oli maailman eeppisin ja kliseisin länkkärienryöstöalue, joka oli restauroitu näyttämään vanhalta kiinalaiselta. Yllättävää kyllä osa myyjistä oli epätoivoisia ja hintoja sai tingattua alaskin. Kiinaa ei todellakaan tarvinnut osata ja yritykset johtivat väistämättä kielen vaihtoon. Mäkkäreitä oli noin giljoona. Erosimme pienempiin ryhmiin ja sovimme tapaavamme Starbucksin edessä. Kävi ilmi että niitäkin on useampia.
Illemmalla tapasimme Aallon Fudan-vaihtarit, Emmin ja Joonaksen ja kävimme syömässä. Teki hyvää vaihtaa kokemuksia, juoruta Otaniemestä ja muutenkin jutella mukavia.
Neljäs päivä, torstai
Neljäntenä päivänä kävimme expossa. Aiheesta erikseen.
Viides päivä, perjantai
Viidentenä päivänä mongoli lähti takaisin Pekingiin, koska pomon tapaaminen, tyttöystävän synttärit tai jotain. Venäläinen halusi santsata expoa ja Noora ja mä lähdimme uudelle shoppauskierrokselle. Ranskalaiselta sektorilta löytyi maailman söpöin lastenvaatekauppa:
Jahka Nooran lompakko oli väsynyt, siirryttiin Jyry-juttuun eli Maglev-junaan! Maglevissä olennaisinta on aikataulutus. Firman sivuilta löytyy ajat, jolloin juna kulkee maksiminopeudella 430km/h ja koska se ajaa demaria 300km/h vauhtia. Maglev on Shanghailaisille imagojuttu, joten se ei ole erityisen looginen osa julkista liikennettä. Se siis tuo lentokentältä osan matkaa metroasemalle. Metro kulkee lentoasemallekin, mutta lentokentällä työskentelevät saavat nipistettyä 30 min työmatkastaan kausilipulla. Munakas vehje on.
Illalla lähdimme Emmin, tämän siskon ja koulukaverien kanssa laulamaan karaokea. Kokemus oli... mielenkiintoinen. Mua dissattiin koska en tuntenut jotain 3 vuotta sit pinnalal ollutta teinityttöihqbändiä ja sen koko tuotantoa. Karaokesta jatkoimme yökerhoon, jonka nimi pakenee. Sisäänpääsy 60rmb sisältäen niin paljon kaljaa ja drinkkejä kuin haluaa juoda. Olisin kai joutunut maksamaan enemmän, mutta kun satuin tulemaan samalla taksilla kahden 180cm blondin suomalaistytön kanssa niin sain kova jätkä-alennuksen.
Kuudes päivä, lauantai
Viimeisenä päivänä kiertelimme vielä vähän huoneen luovuttamisen jälkeen. Meinasimme ottaa jokiristeilyn, mutta niiden hinnat olivat varsin suolaisia ja aikataulut eivät sopineet.
Vanhana POSIX-friikkinä yritin pitkään saada onnistuneesti valottunutta kuvaa oheisesta valomainoksesta. Tehtävää vaikeutti se, että kuva tuli n. 5 sekunniksi kerran 10 minuutissa.
T-106.1150:n kävijät: Miksi Jyrsa otti kuvan juuri tästä mainoksesta? Oletko samaa mieltä? Miksi (et)?(6p)
Wednesday, October 13, 2010
Junamatkustus
Halvin ja käytännöllisin tapa matkustaa Kiinan sisällä on juna. Busseja kulkee, mutta niiden kanssa on vähän niin ja näin ja käyttääkseen pitää osata Kiinaa. Lentojen hinnat ovat valtiojohtoisesti reguloituja, jos toki off-seasonina voi saada jopa 70% alennusta listahinnasta. Juna taas on halvahko jos ei ole kiirus, kuten opiskelijalla ei olekaan.
Kävimme 4 hengen porukalla junalla Shanghaihin ja takaisin. Matkaseurueessa minä, Noora, venäläinen Sergei ja mongoli Tenuun. Menomatkalle piti ostaa kalliit liput D-junasta. Paluumatkalle saimme halvat istumapaikat yöjunasta.
Kiinassa on 5 lipputyyppiä. Hintajärjestyksessä nämä ovat soft ja hard sleeper, soft ja hard seat ja seisomapaikat. Nukkumapaikkojen ero on sänkyjen määrässä (2 vai 3 päällekkäin) ja siinä, onko jonkunkokoinen osasto eristettävissä käytävästä.
Istumapaikat eroavat kooltaan ja seuran määrän suhteen. Hard seatissa on 5 istuinta per istuinrivi ja soft seatissa 4. Lisäksi ns. köyhän väen osastolla kulkee istumapaikaton väki, jota on ruuhka-aikoina paljon.
D-juna on mallia pika ja se on toisiksi uusinta ja hienointa junatyyppiä Kiinassa. Juna porhaltaa parhaillaan yli 200km/h ja kulkee välin Peking-Shanghai n. 9 tunnissa. Junassa on lähinnä nukkumavaunuja, mutta 4 hengen nukkumaosastosta saa 6 hengen istumaosaston päivävuoroa varten.
Lippu maksoi noin 320 yuania eli vähän vaja 40 euroa. Kohtuullinen hinta 1200 km junamatkasta.
Juna oli erittäin siisti. Vessa oli länkkärityylinen ja siistein Kiinassa näkemäni vessa, which is saying something. Ravintolavaunusta sai vaikka mitä, ja hieman etsimällä jotain syömäkelpoistakin. Naposteltavatarjonta oli akselilla kanan jalat - lampaan kieli tjsp. Ennalta varautuminen palkitsi ja sipsit ja Oreo's eivät pettäneet
Päiväjunassa kulkemiseen tuhrautui koko päivä aamusta iltaan. Onneksi samaan makuuosastoon sattui kiinalainen perhe, johon kuului maailman söpöin pikkuprinsessa 2v. Tyttö ujosteli kolmea outoa setää ja yhtä tätiä koko matkan. Kun ei ujostuttanut, opettelimme yhdessä lukemaan kiinan perusmerkkejä.
Kaikissa kiinalaisissa junissa on tarjolla kiehuvaa vettä. Vesi on ihan oikeasti kiehumispisteessä, mikä parantaa hygieniaa mutta aiheuttaa ihan oikean palovammariskin. Pari kertaa sain melkein poltettua itseäni. Kiehuvalla vedellä voi tehdä nuudeleita ja sensellaista jos haluaa. Itse aion suosia tätä enemmän, koska itse valitut nuudelit < randomnuudelit
Istumapaikka hard seatissa oli 180 yuania eli säästö oli aivan massiivinen. Aikaisemmin samaa väliä kulkenut kaveri varoitteli ja ehdotti vaihtamaan, mutta päätimme kokeilla yöjunaa istumapaikalla edes kerran. Jo odotushallissa oli kauhea ryysis, koska kaikki halusivat varaamaan paikkoja. Teoriassa paikat on numeroitu, mutta käytännössä paikattomat valtaavat kaiken tilan heti kun voivat.
Käytävät olivat täynnä ihmisiä, joiden yli sai taiteilla jos halusi esim. vessaan.
Toiste ei välttämättä hard seattia tule kokeiltua, koska arvostan mukavuuttani niiden parin lisäeuron verran. Juna oli ahdas, kaikkialla tupakoitiin ja jostain syystä ilmastointi puhalsi täysillä, minkä johdosta junassa oli sisällä erittäin kylmä.
Kuvia en kehdannut ottaa, koska miljoonat ja miljoonat kiinalaiset tuijottivat mua muutenkin. Kuvia T-junien hard seat -osastoista löytyy Seat 61 -sivuilta.
Lähiaikoina varmaan lisää junakokemuksia. Xi'anissa olisi tarkoitus käydä ja sekin on halvan yöjunamatkan päässä. Onneksi ao. kaupungissa ei ole mitään muuta kuin terrakottasotilaat ja kaupungin muuri, joten siellä ei tarvinne yli viikonloppua viettää.
Kävimme 4 hengen porukalla junalla Shanghaihin ja takaisin. Matkaseurueessa minä, Noora, venäläinen Sergei ja mongoli Tenuun. Menomatkalle piti ostaa kalliit liput D-junasta. Paluumatkalle saimme halvat istumapaikat yöjunasta.
Kiinassa on 5 lipputyyppiä. Hintajärjestyksessä nämä ovat soft ja hard sleeper, soft ja hard seat ja seisomapaikat. Nukkumapaikkojen ero on sänkyjen määrässä (2 vai 3 päällekkäin) ja siinä, onko jonkunkokoinen osasto eristettävissä käytävästä.
Istumapaikat eroavat kooltaan ja seuran määrän suhteen. Hard seatissa on 5 istuinta per istuinrivi ja soft seatissa 4. Lisäksi ns. köyhän väen osastolla kulkee istumapaikaton väki, jota on ruuhka-aikoina paljon.
Kallis D-juna
D-juna on mallia pika ja se on toisiksi uusinta ja hienointa junatyyppiä Kiinassa. Juna porhaltaa parhaillaan yli 200km/h ja kulkee välin Peking-Shanghai n. 9 tunnissa. Junassa on lähinnä nukkumavaunuja, mutta 4 hengen nukkumaosastosta saa 6 hengen istumaosaston päivävuoroa varten.
Lippu maksoi noin 320 yuania eli vähän vaja 40 euroa. Kohtuullinen hinta 1200 km junamatkasta.
Juna oli erittäin siisti. Vessa oli länkkärityylinen ja siistein Kiinassa näkemäni vessa, which is saying something. Ravintolavaunusta sai vaikka mitä, ja hieman etsimällä jotain syömäkelpoistakin. Naposteltavatarjonta oli akselilla kanan jalat - lampaan kieli tjsp. Ennalta varautuminen palkitsi ja sipsit ja Oreo's eivät pettäneet
Päiväjunassa kulkemiseen tuhrautui koko päivä aamusta iltaan. Onneksi samaan makuuosastoon sattui kiinalainen perhe, johon kuului maailman söpöin pikkuprinsessa 2v. Tyttö ujosteli kolmea outoa setää ja yhtä tätiä koko matkan. Kun ei ujostuttanut, opettelimme yhdessä lukemaan kiinan perusmerkkejä.
Kaikissa kiinalaisissa junissa on tarjolla kiehuvaa vettä. Vesi on ihan oikeasti kiehumispisteessä, mikä parantaa hygieniaa mutta aiheuttaa ihan oikean palovammariskin. Pari kertaa sain melkein poltettua itseäni. Kiehuvalla vedellä voi tehdä nuudeleita ja sensellaista jos haluaa. Itse aion suosia tätä enemmän, koska itse valitut nuudelit < randomnuudelit
Halvempi T-juna
Istumapaikka hard seatissa oli 180 yuania eli säästö oli aivan massiivinen. Aikaisemmin samaa väliä kulkenut kaveri varoitteli ja ehdotti vaihtamaan, mutta päätimme kokeilla yöjunaa istumapaikalla edes kerran. Jo odotushallissa oli kauhea ryysis, koska kaikki halusivat varaamaan paikkoja. Teoriassa paikat on numeroitu, mutta käytännössä paikattomat valtaavat kaiken tilan heti kun voivat.
Käytävät olivat täynnä ihmisiä, joiden yli sai taiteilla jos halusi esim. vessaan.
Toiste ei välttämättä hard seattia tule kokeiltua, koska arvostan mukavuuttani niiden parin lisäeuron verran. Juna oli ahdas, kaikkialla tupakoitiin ja jostain syystä ilmastointi puhalsi täysillä, minkä johdosta junassa oli sisällä erittäin kylmä.
Kuvia en kehdannut ottaa, koska miljoonat ja miljoonat kiinalaiset tuijottivat mua muutenkin. Kuvia T-junien hard seat -osastoista löytyy Seat 61 -sivuilta.
Lähiaikoina varmaan lisää junakokemuksia. Xi'anissa olisi tarkoitus käydä ja sekin on halvan yöjunamatkan päässä. Onneksi ao. kaupungissa ei ole mitään muuta kuin terrakottasotilaat ja kaupungin muuri, joten siellä ei tarvinne yli viikonloppua viettää.
Subscribe to:
Posts (Atom)