Suunnittelimme varsin kunnianhimoisen plänin kustannusten ja ajankäytön minimoimiseksi. Lähdimme torstai-iltana Pekingistä yöjunalla ja palasimme lauantai-iltana lähtevällä yöjunalla. Ergo siirtymisten yhteydessä tuli nukuttua parit yöunet ja Xi'anissa yövyttiin vain yksi yö. Sunnuntaina sai sit tehtyä läksykinoksen joka oli viikonlopuks läiskästy ("eihän teillä muuta ookaan kuin aikaa tehdä läksyjä"). Muuten ois toiminu, mutta syystä x junan oli pakko saapua ihan epäinhimillisen aikasin Xi'aniin eli ennen kuutta. Not fun.
Noh, ekana kattomaan terrakottasotilaita. Sinne pääsee halvalla (n. 15 yuania) pikkubussilla, jotka lähtee rautatieasemalta. Matkalla varsinaisille pikkubusseille on noin triljoona helppoheikkiä ja tyrkyttäjää jotka haluaa viedä sut jos jonkinlaisella menopelillä kattomaan solttuja. Pari oli jopa laittanu oikean bussilinjan numeron bussin ikkunaan huijatakseen pelisilmättömiä ja kielitaidottomia turisteja. Oikeita busseja oli monta rivissä odottamassa. Lisäks ne ei tuputtanu itseään liikaa.
Soltut oli ihan näkemisen arvoinen, jos toki turistiopaspalveluja myytiin ihan törkeesti. Opiskelija-alennus tietenkin jos sattuu sellainen olemaan. Kivasti mentiin lipputarkastuspisteestä saksalaisen eläkeläisryhmän kans samaan aikaan. Nooralta kysyttiin opiskelijaläystäke (aika yleistä jopa lipun oston jälkeen), joten kaivoin omani esille. Takana olleet tädit supis saksaks jotain siitä et pitääks näyttää passi lipun kanssa ja oli ihan sekasin, joten nopeesti huikkasin niille saksaks että "Das ist meine Studentenausweis" ja kävelin portista läpi. Jäi vähän hölmistyneenä kattomaan et miten randomturisti Xi'anissa heittää yhtäkkiä murtaen saksaa läppää. Tän takia melkein kannatti opiskella ne kaikki vuodet saksaa.
Isompi on parempi Kiinassa ja terrakotta-armeijan parhaimmisto eli kenraalit (ei mitään puhetta kaaderialipäällystöstä!) oli sit pikkuisen imarreltu mua isommiks tyypeiks.
Solttujen jälkeen sit museon ulko-ovelta alkavaa krääsäkatua pitkin takas bussille. Matkan varrella myynnissä mm. koirantaljoja jotka oli nyljetty tosi tarkkaan. Lisäksi hieman yllättäen savisia terrakottasolttuja.
Pienen hostellipaussin jälkeen kävimme putkikameloimassa kaupungin muurin. Kesti abt 2 tuntia tiheiden kuvauspaussien takia. Voin suositella lämpimästi. Xi'anin vanha muuri kattoi kuulemma 7 kertaa nykyisen "pikkumuurin" kattaman alueen. Muutenkin kiinalaisilla on ollut tapana pykätä noita muureja. Pekingin vanha kaupunginmuuri purettiin, koska Mao halusi rakentaa kehä II:n. Briljantti ja kaupungin elinkelpoisuudelle olennainen ratkaisu, mutta nähtävyys män.
Illalla sit muslimikaupunginosaan shoppaamaan ja syömään paikallista erikoisuutta, lammaskeittoa jossa on leipäpaloja. Noora ei tykännyt yhtään. Kerroin, että isoäiti opetti laittamaan vaaleaa leipää hernekeitton sekaan ja söin onnellisesti omaa annostani. Nooran ilme oli hyvin Spockmainen.
Jälkimmäisenä päivänä kävimme aamusella kalligrafiakadulla shoppaamassa aamiaista ja jatkoimme eteenpäin villihanhipagodalle, joka on kuuluisa nähtävyys. Pagoda oli. Saastetilanteen takia laelle ei viittinyt kiivetä kun sieltä ei ois nähny mitään. Puutarha oli kivempi ja siellä oli hauska kiertää. Sit lounas, hostellilta kamat, palloilua ja paluujuna.
Sanoinko jotain ilmansaasteista ja näkyvyydestä?
Kiinalaisen insinöörin suunnittelema vesiputous.
Xi'an kaupunkina oli paitsi saasteinen, myös hyvin kiinalainen. Noora kuvaili Xi'ania vähemmän moderniksi kuin Peking tai Shanghai. Itse en kokenut moderniudessa ongelmaa. Noh, myönnän että Xi'anissa oli vain yksi metrolinja, mutta siinä vaiheessa kun länsimetro valmistuu niin linjoja on 5. Sensijaan kaupunki oli selkeästi aidomman kiinalainen.
Hostelli oli tosiaan tosi jees ja Xi'an soveltuu parin päivän halpaan hengaamiseen varsin hyvin. Lähellä olisi ollut yksi pyhä vuori pyhine näköaloineen, muuten alueella ei ihan hirmusti oo nähtävää. Rata Tiibetiin taitaa kulkea Xi'anin läpi, joten matkustussuositukseni olis pitää viikonlopun stopover Xi'anissa matkalla Kiinan uusimpaan hankintaan provinssimarkkinoilla.
No comments:
Post a Comment