Talvikimara

Kiinalaisen buddyni kutsumassa kävin tsiigaamassa yhden paikallisen talvikimaran. Tainoh, osan siitä koska koko roska kesti yli 6 tuntia koska opiskelijoita on aika paljon. En siis mennyt tikkiläisten kimaraan vaan arkkarien ja jonkunnäköisten raksalaisten yhteisjuttuun.

Kimaraan osallistuminen on siis pakollista joka vuosi ennen kanditutkinnon saamista. Sen jälkeen se on vapaaehtoista. Virallinen perustelu on se, että "tulevaisuuden johtajien pitää pystyä esiintymään luontevasti". Tulee pyytämättä mieleen intin mielikuvapropaganda, paitsi et täällä joku saattaa uskoakin.

Esityksiä oli ennaltaeditoiduista videoista tanssiin ja näytelmiin. Kiinani ei riittänyt pysymään kärryillä läheskään kaikessa, mutta aina välillä pääsin kärryille joistain jutuista. Yhden sketsirupeaman lopuksi miespääosan esittäjä totesi "我喜欢男生", mikä on itseasiassa mauttomuudessaankin aika positiivista. Yleisö remahti nauramaan, mikä valaa uskoani Kiinan seksuaalivähemmistjen tulevaisuuteen. Seuraavassa sketsissä esitettiin parodiaa jostain paatoksellisesta esityksestä, todennäköisimmin Red Guards on Honghu Lake -oopperasta. Kolmannessa Maon kuva ilmestyi katonrajasta saaden aikaan naurunremakan yleisössä. There may yet be hope.

Söpöin oli esitys, jossa noin 10 hanzia pyöriteltiin eri järjestykseen ja muodostettiin lauseita, jotka muodostivat tarinan. Parasta oli että tunnistin kaikki merkit, joten pysyin melkein kärryillä. Olen pyytänyt tarinaa kokonaisuudessaan, toivottavasti saan sen jostain.

Uimahalli

Tsinghuan kampuksella on olympialaisia varten rakennettu uusi, hieno uimahalli. Se toimi olympiajoukkueiden treenialtaana ja oli jostain syystä kiinni vielä pitkään kisojenkin jälkeen. Nyt halli on kuitenkin avattu ja opiskelijat pääsevät sinne erinomaisen kelvolliseen 5 yuanin kertahintaan sarjalipulla. Kertalippu on rasvaiset 7 yuania.

Allas on melkein olympiakokoinen, 8x50m. Se on normaalisti jaettu keskeltä kahtia uimataitoisten ja -taidottomien osastoihin. Toiseen pääsee sisäänpääsymaksulla ja toista varten pitää suorittaa virallinen uimataitotesti. Testi koostuu kellumisesta ja 200 metrin uinnista. Onneksi testi on sentään standardoitu ja siitä saatavan kortin pitäisi päteä kaikissa Pekingin uimahalleissa.

Yksin en olisi onnistunut korttia suorittamaan kielimuurin takia, mutta onneksi on buddy. Chuan sattuu vielä kuulumaan paikalliseen arkkariosaston uintijoukkueeseen. Ilmeisesti arkkarit ovat kampuksen uimakingejä, ja saavat tästä hyvästä vielä halvempia uimalippuja ja katu-uskottavia uimalakkeja. Suorituksen vastaanottanut täti epäili laowain jaksavan uida kokonaista 200 metriä vapaauintia, mutta sain kuitenkin luvan käyttää sitä, ettei rintaa tarvinnut uida koko matkaa.

Long story short, reilu kilometri myöhemmin arkkariosaston uimajoukkue pyysi näyttämään mallia eri tyyleistä ja antamaan tekniikkavinkkejä perhosuintiin ja vapariin. Lupasin jatkaa tekniikkakoulua jahka oma stamina jaksaa pidempiä matkoja uintia ja tekniikan nyanssitkin muistuu mieleen.

Halli oli kaikin puolin jees. Suomalainen jäi kaipaamaan saunaa ja pukkarin lattia olisi kaivannut muovi- tai kumimattoja kosteutta ja liukkautta hallitsemaan. Lisäksi kopit ovat pieniä.

Paikallisiin erikoisuuksiin kuuluu se, että opiskelijakortti pitää jättää pantiksi avaimesta. Lisäksi uimalakki on pakollinen varuste. Kuulemma "hiukset tukkii puhdistusjärjestelmän" tai jotain.

Nomen est omen

Kun tulee Kiinaan on tärkeää saada kiinankielinen nimi.

Miksi nimi pitää olla? Virallista selitystä en ole kuullut, mutta veikkaanpa että tämä on Wanhojen Hywien aikojen peruja, kun tietokonejärjestelmissä vielä käytettiin erillisiä koodisivuja aasialaisille kielille. Pinyin hoitaa ongelman kätevästi toiseen suuntaan ja jokaisesta kiinalaisesta nimestä on mahdollista tehdä ASCII-yhteensopiva versio (no okei, ü-kirjainta saattaa tarvita). Toiseen suuntaan mäppäys onkin huomattavasti vaikeampaa.

Jokaista kiinankielen sanaa vastaa monta kirjoitusmerkkiä. Yksi puhutun kielen sana siis vastaa montaa kirjoitettua sanaa. Asiayhteys puhuttaessa erottaa, mistä puhutaan (esim. työnteosta vai jousipyssystä). Kiinalaisten keskuudessa suurinta hupia on kysyä, miten uusien tuttavuuksien nimet kirjoitetaan ja jotkut saattavat ilmoittaa nimensä yhteydessä kirjoitusasun tyyliin "Shì kuten 'kivi'". Nimi voi olla positiivinen, negatiivinen tai mitäänsanomaton.

Esimerkiksi Mannerheimille arvottiin kiinalaiseksi nimeksi 马 达汉 eli Ma-Da Han. Nimen kääntämistä on pohdittu jälkikäteen isolla vaivalla. Suoraan sanakirjan kanssa käännös on "Hevonen saapuu Kiinaan" mutta entinen Kiinan suurlähettiläs Suomessa käänsi päheähkösti "Taivaallinen hevonen nousee nelistäen pilville". Kuulemma nimellä sai rispektiä. Ainakin yksi syy kunnioittaa Mannerheimia siis.

Entäpä oma nimeni? Tullessa viimeistään läsnäolevaksi ilmoittautuessa nimi pitää olla. Jos ei ole, niin virkailija keksii jotain latteaa. Onneksi buddyni Chuan jeesasi ja heitti spontaanisti päästään mulle nimen 苏悠睿. Vaihtoehtojakin oli pari, mutta itse pidin tuosta.

Sanat tarkoittavat

• 苏: Su1 on yleinen sukunimi joka ei tarkoita juuri mitään. Kirjoitusmerkki tarkoittaa punaista basilikaa ja uudelleen henkiin herättämistä/virkistämistä. Yllättävänä lisäbonuksena 苏-merkkiä käytettiin neuvostoliiton nimessä 苏联 eli Sūlián.


• 悠: You1 tarkoittaa mietteliästä, huolestunutta, etäistä, rauhallista tai pitkää ja venytettyä


• 苏悠睿 Rui4 on vikkelä-älyinen, kaukonäköinen tai terävä ajatuksistaan

Kiinalaiset sanovat sukunimen ensin, joten tiivistettynä ja paikat vaihtaen kiinankielinen nimeni on siis Erakkonero Su. I love it! Paikallisilta saa kommentteja että "great name" ja yhden kerran "terrible name" mutta epäilen että viimeksimainittu sekoitti sanat terrible ja terrific.

Sanotaan että nimi ei pahenna miestä, jollei mies nimeä. Ainakin tämän nimen arvoinen on helppo olla :). Pyytämättä tulee mieleen Gandalf, joka jossain välissä TSH:a kertoo millä nimillä on tunnettu eri kansojen keskuudessa. Voisin alkaa pikku hiljaa kasvattaa partaa ja hiuksia ja shopata harmaata kaapua.

Kaikki käännökset ovat peräisin Androidille olevasta maanmainiosta Hanping-ohjelmasta ja ne on käännetty englannin kautta. Miten lie sinne päätyneitä. Suosittelen softaa lämpimästi.

Ennen

Keskustelin illallisella buddyni Chuanin kanssa. Puhe kääntyi jossain kohtaa kaikille tuttuun "ennen oli kaikki paremmin" -meemiin.

Suureksi hämmästyksekseni Kiinassa ennen asiat eivät olleet paremmin. Olivat itseasiassa paljon huonommin ja nyt asiat ovat verrattaen hyvin. I'm shocked, shocked I tell you.

Matka

Lähtöni oli tiistaina, 17:55. Eeppistä kyllä, halvin lentovaihtoehto usean sadan euron marginaalilla kulki ensin Helsingistä Amsterdamiin KLM:llä ja sen jälkeen Amsterdamista Pekingiin China Southern Airlinesilla. Ilmeisesti Finnairin lentojen järkyttävä kalleus (tuplasti halvin) tuli siitä, että Finnairin maksimimaassaolo normaaleilla lipuilla on 3kk.

Ostin lennot vasta kun olin saanut hyväksymiskirjeen, mikä oli jälkikäteen ajatellen virhe. Kolme viikkoa aikaisemmin lennot olisi saanut reilu 100€ halvemmalla, ja siihen mennessä Tsinghua oli jo lähettänyt epävirallisen hyväksymissähköpostin.

En voi missään tapauksessa suositella ostamaan valuuttaa Helsinki-Vantaalta matkalla Kiinaan. Kakkosterminaalin rahanvaihtotiskin kurssi oli yli 10% virallista huonompi (7,5 vs. 8,5) ja lisäksi kiinteitä vaihtomaksuja tuli jonkun verran. Kannattaa odottaa ja vinguttaa Pekingin kentällä. Automaatteja on pilvin pimein.

Lennot olivat sinänsä varsin miellyttäviä. KLM oli tuttu, turvallinen ja yllätyksetön ja huonojen tarinoiden varjossa China Southernin 777:ssä ollut tila ja palvelutaso oli yllättävänkin hyvä. Vieressäni istunut kiinalaismummo ei peittänyt pettymystään kun viereen tuli pitkä ja isokokoinen pyörösilmä. Sekä mummo että minä nukuimme huonosti matkalla. China Southernille miinuspisteitä siitä, että in-flight lehti oli pelkästään kiinaksi. Olisi jonkun englanninkielisen osionkin ympätä.

Pienenä yllätyksenä tuli se, että Schipholissa koneella oli kaksi määränpäätä: Peking ja Guangzhou. Ilmeisesti sama koodi jatkaa vielä Pekingistä Guangzhouhun, mutta konetta pitää vaihtaa.

Perille päästyäni jonotin pienen ikuisuuden passintarkastukseen ja sinä aikana matkustusrinkkani oli jo ehtinyt pyöriä hyvän tovin vastaanottoaulassa. Otin taksin näyttämällä kuskille paperilappua, jonka foreign students' affairs office oli lähettänyt osana tervetulopdf:ää ja pääsin Tsinghuan Zijing-asunnoille vaivattomasti. Perillä törmäsin toiseen samassa koneessa tulleeseen länkkäriin, joka sanoi päässeensä 30 yuania halvemmalla saman taksimatkan. Ilmeisesti minua huijattiin ja maksoin siis melkein 4 euroa ekstraa. Aina ei voi voittaa.

Asunnolle päästyäni soitin paikalliselle kv-isohenkilölle eli buddylle nimeltänsä Chuan Wang. Tämä tuli pienen odotuksen jälkeen paikalle ja auttoi minua ensin hankkimaan kämpän, joka piti maksaa etukäteen (n. 1400€ tilitapahtuma kerralla, auts). Heitimme matkatavarani kämpälle ja jatkoimme eteenpäin ilmoittamaan minut läsnäolevaksi. Prosessi oli kivuton, koska saavuin hyvään aikaan. Miljoona lappua piti täyttää ja ainakin 4 passikuvaa jättää eri kohdissa.

Sain myös lopulta kiinalaisen nimeni, josta etukäteen oli varoiteltu. Olin etukäteen ajatellut kysyväni T-110 -ryhmän kiinalaisilta apua, mutta en loppupeleissä raaskinut häiritä heitä. Onneksi Chuan sattui olemaan luova arkkari ja siten hän osasi nopeasti pähkäillä minulle osuvan ja ilmeisen hyvän nimen. Virkailijoiden keksimät nimet kun ovat kuulemma erinomaisen tylsiä ja huonoja.

Rekisteröitymisen yhteydessä sain nipun lappuja, ja mm. paperin, jolla sain ostettua kuukaudeksi Valtion Virallisesti Suodatettua Internetiä (n. 10€). Buddyni paljasti, että paikalliset maksavat kuussa murto-osan tuosta hinnasta, mutta itse pidin hintaa kohtuullisena.

Ehdin myös hankkia ruokailukortin, jossa proseduuri oli suorastaan nerokas. Käytävän toiselta puolelta haetaan kortti, jonka jälkeen se pitää viedä toiselle puolelle ladattavaksi, vaikka kummallakin puolella on lataaamiseen tarvittava välineistö. Brilliant.

Ainoa jota en ehtinyt, oli käydä kuvauttamassa itseni opiskelijakorttia varten. Ilmeisesti tätä on tarjolla vain joka tiistai, joten venyy sen suhteen.

Iso bonus sille, että prosessi toimi kaikin puolin paremmin ja nopeammin kuin käsittääkseni TKK:lla. Osittain tämä johtunee siitä, että tulin omia aikojani, eikä missään ollut ruuhkaa. Kuitenkin tunsin, että prosessiomistajuus asioissa oli minulla, ja tiesin tismalleen mitä kaikkia asioita pitää hoitaa, jos toki joka asiassa jouduin nojaamaan buddyn apuun.

Aurinko laskee Pekingissä mannermaisen nopeasti kuuden ja seitsemän välillä ja seitsemältä olinkin jo varsin väsynyt ja kävin hakemassa vettä ja olennaisia tarpeita kampuksella sijaitsevasta supermarketista ja yritin levätä. Tästähän ei tietenkään mitään tullut. Valvoin sitten aamukolmeen kun jetlag päätti kuitenkin ilmoittaa itsestään outona virkeytenä.