Kuivuus

Pekingin ilma on selkeesti Helsinkiä (tai Nummelaa for that matter) kuivempi. Kesäkeleillä vielä tajus juoda paljon, koska oli kuuma ja tuli hikoiltua. Talvella ei tajua juoda samalla tavalla ja nestehukka iskee varsin helposti.

Nestehukka yhdistettynä saasteiseen ilmaan saa aikaan hengitystieoireita. Oon yskiny käytännössä siitä lähtien kun lämpötila laski alle t-paitakelien. Muistin aikaan tulee juotua, mut silloin tällöin naamaan huitaistut puolen litran vesituopilliset ei tunnu riittävän.

Tosi moni meidän luokalla oireilee köhimällä ja muilla kurkku-alahengitystieoireilla. Vesihöyrystin ehkä auttais asiaan. Toisaalta ehkä ei. Opettajista yksi neuvoo aina syömään päärynöitä ja juomaan teetä. Myönnän etten ole kokeillut, mutta oon miettinyt pitäiskö.

Odotan innolla sydäntalvea. Huhu kertoo, et täkäläinen talvi ois yhtä helvettiä vaikka elohopea ei laskekaan kovin alas. Siperian tuulet <3.

Xi'an

Noora ehti tällä kertaa ensimmäisenä bloggaamaan Xi'anin keikasta. Meillä on aina hirveä kilpajuoksu ehtiä ekana bloggaamaan. Hence yli 2 viikon lägi.

Suunnittelimme varsin kunnianhimoisen plänin kustannusten ja ajankäytön minimoimiseksi. Lähdimme torstai-iltana Pekingistä yöjunalla ja palasimme lauantai-iltana lähtevällä yöjunalla. Ergo siirtymisten yhteydessä tuli nukuttua parit yöunet ja Xi'anissa yövyttiin vain yksi yö. Sunnuntaina sai sit tehtyä läksykinoksen joka oli viikonlopuks läiskästy ("eihän teillä muuta ookaan kuin aikaa tehdä läksyjä"). Muuten ois toiminu, mutta syystä x junan oli pakko saapua ihan epäinhimillisen aikasin Xi'aniin eli ennen kuutta. Not fun.

Noh, ekana kattomaan terrakottasotilaita. Sinne pääsee halvalla (n. 15 yuania) pikkubussilla, jotka lähtee rautatieasemalta. Matkalla varsinaisille pikkubusseille on noin triljoona helppoheikkiä ja tyrkyttäjää jotka haluaa viedä sut jos jonkinlaisella menopelillä kattomaan solttuja. Pari oli jopa laittanu oikean bussilinjan numeron bussin ikkunaan huijatakseen pelisilmättömiä ja kielitaidottomia turisteja. Oikeita busseja oli monta rivissä odottamassa. Lisäks ne ei tuputtanu itseään liikaa.

Soltut oli ihan näkemisen arvoinen, jos toki turistiopaspalveluja myytiin ihan törkeesti. Opiskelija-alennus tietenkin jos sattuu sellainen olemaan. Kivasti mentiin lipputarkastuspisteestä saksalaisen eläkeläisryhmän kans samaan aikaan. Nooralta kysyttiin opiskelijaläystäke (aika yleistä jopa lipun oston jälkeen), joten kaivoin omani esille. Takana olleet tädit supis saksaks jotain siitä et pitääks näyttää passi lipun kanssa ja oli ihan sekasin, joten nopeesti huikkasin niille saksaks että "Das ist meine Studentenausweis" ja kävelin portista läpi. Jäi vähän hölmistyneenä kattomaan et miten randomturisti Xi'anissa heittää yhtäkkiä murtaen saksaa läppää. Tän takia melkein kannatti opiskella ne kaikki vuodet saksaa.



Isompi on parempi Kiinassa ja terrakotta-armeijan parhaimmisto eli kenraalit (ei mitään puhetta kaaderialipäällystöstä!) oli sit pikkuisen imarreltu mua isommiks tyypeiks.

Solttujen jälkeen sit museon ulko-ovelta alkavaa krääsäkatua pitkin takas bussille. Matkan varrella myynnissä mm. koirantaljoja jotka oli nyljetty tosi tarkkaan. Lisäksi hieman yllättäen savisia terrakottasolttuja.

Pienen hostellipaussin jälkeen kävimme putkikameloimassa kaupungin muurin. Kesti abt 2 tuntia tiheiden kuvauspaussien takia. Voin suositella lämpimästi. Xi'anin vanha muuri kattoi kuulemma 7 kertaa nykyisen "pikkumuurin" kattaman alueen. Muutenkin kiinalaisilla on ollut tapana pykätä noita muureja. Pekingin vanha kaupunginmuuri purettiin, koska Mao halusi rakentaa kehä II:n. Briljantti ja kaupungin elinkelpoisuudelle olennainen ratkaisu, mutta nähtävyys män.






Illalla sit muslimikaupunginosaan shoppaamaan ja syömään paikallista erikoisuutta, lammaskeittoa jossa on leipäpaloja. Noora ei tykännyt yhtään. Kerroin, että isoäiti opetti laittamaan vaaleaa leipää hernekeitton sekaan ja söin onnellisesti omaa annostani. Nooran ilme oli hyvin Spockmainen.

Jälkimmäisenä päivänä kävimme aamusella kalligrafiakadulla shoppaamassa aamiaista ja jatkoimme eteenpäin villihanhipagodalle, joka on kuuluisa nähtävyys. Pagoda oli. Saastetilanteen takia laelle ei viittinyt kiivetä kun sieltä ei ois nähny mitään. Puutarha oli kivempi ja siellä oli hauska kiertää. Sit lounas, hostellilta kamat, palloilua ja paluujuna.

Sanoinko jotain ilmansaasteista ja näkyvyydestä?



Kiinalaisen insinöörin suunnittelema vesiputous.



Xi'an kaupunkina oli paitsi saasteinen, myös hyvin kiinalainen. Noora kuvaili Xi'ania vähemmän moderniksi kuin Peking tai Shanghai. Itse en kokenut moderniudessa ongelmaa. Noh, myönnän että Xi'anissa oli vain yksi metrolinja, mutta siinä vaiheessa kun länsimetro valmistuu niin linjoja on 5. Sensijaan kaupunki oli selkeästi aidomman kiinalainen.

Hostelli oli tosiaan tosi jees ja Xi'an soveltuu parin päivän halpaan hengaamiseen varsin hyvin. Lähellä olisi ollut yksi pyhä vuori pyhine näköaloineen, muuten alueella ei ihan hirmusti oo nähtävää. Rata Tiibetiin taitaa kulkea Xi'anin läpi, joten matkustussuositukseni olis pitää viikonlopun stopover Xi'anissa matkalla Kiinan uusimpaan hankintaan provinssimarkkinoilla.

Maailman sinisin taivas

Juuri tätä kirjoittaessani Pekingin AQI on mun näkemistä tasoista korkeimmalla, luvussa 484. Epäilen, että skaala loppuu arvoon 500.

Säätiedotuksen mukaan täällä on "sumua". Kai se on kosher tapa ilmaista että ilmassa on ihan maan perkeleesti pikkupartikkelia. Esimerkiksi ruokalassa toiselta seinustalta vastakkaiselle katsoessa alkaa jo havaitsemaan pientä utuisuutta. Voinpahan sit kertoa lapsenlapsille joskus että Pekingissä a) oli niin isot opiskelijaruokalat ettei kai seiniä meinaa nähdä kerralla tai b) ilmanlaatu on niin hirveetä että sisälläkin on huono näkyvyys.

Kävin lenkillä. Oli yllättävän helppoa, vaikka aika paljon limaa joutuikin köhimään ulos henkitorvesta.

Jollen ole jo maininnut, niin Suomesta eniten ikävä on (ihmisten jälkeen) kirkasta taivasta ja vettä, josta näkee läpi.

Kuvassa näkkäri Xi'anin Villihanhipagodan puistosta. En tiedä paljonko AQI oli tuossa mutta nakkituntuma arviois jonnekin 300 pintaan (vrt. Pekingin 484 juuri nyt).

Itsepäisyyspäivä

Kiina juhlistaa valtion perustamista 1.10. Punainen lokakuu on siis punainen myös bittiesiripun takana. National dayna on perinteisesti kaikkea häppeninkiä ja se aloittaa viikon mittaisen loman, jolla kävimme Shanghaissa piipahtamassa.

Tämä loma on aikaa, jolloin kaikki mikä voi olla kiinni on kiinni (eli valtion virastot). Kyseessä on toinen paikallisista high seasoneista ja hotellit, lennot yms. ovat kalleimmillaan.

Noh, itse itsenäisyyspäivänä on joka 10. vuosi joku himmeä sotilasparaati. Viime vuonna oli joten hetkeen ei taas ole. Päivän hienoimmat tapahtumat ovat lipun nosto ja lasku Tiananmenin aukiolla. Emme länkkäriporukalla jaksaneet lähteä kohti varsinaista aamukuudelta, ja sekään ei ehkä olisi riittänyt. Lipunnosto kun saattaa olla invite only-tapahtuma. Lähdimme liikkeelle aamuyhdeksältä huomataksemme, että mikään julkinen liikenne ei jättänyt alle 2 kilometrin päähän Taivaallisen rauhan aukiolta. Kävelimme siis.



Itse aukiolle ei vielä vähän kymmenen jälkeen päässyt. Kuulimme että yhdentoista tietämillä pääsisi. Näimme vilaukselta virallisen häppeningin lopun ja kyttäsimme usean tuhannen kiinalaisen kanssa porttien aukeamista.

Aukesivathan ne ja ei kun väentungoksen mukana siirtymään.



Siirtyminen tien toiselle puolelle kesti noin puoli tuntia, koska väentungos, tunnelit, mutkat ja karja-aidat. Lopulta pääsimme kuitenkin perille aukiolle, jossa paljastui että kaikki kiinalaiset olivat turisteja eikä torilla oikeastaan ollut mitään. Onneksi kuitenkin venäläinen Sergey arvosti paikallisia kansanvallan sankarien patsaita. Ne on kuulemma prujattu suoraan venäjältä, paitsi että silmät ovat vinompia.


Kuvassa allekirjoittanut, britti Connie, venezuelalainen Jorge ja sanfransiskaani Vicky. Kuvan otti Sergey, joka osaa käyttää mun kameraa paremmin kuin mä :/

Kuten kuvista näkyy, oli vähän saasteinen päivä.

Ilmansaaste - nyt vittu oikeesti

Palasin tänä aamuna Shanghaista, jossa vietin paikallista itsepäisyyspäivälomaa turistia leikkien (tästä lisää myöhemmin). Paluumatkalla junassa (josta lisää myöhemmin) katsoin ikkunasta ulos enkä meinannyt nähdä lähimpiä taloja.



Peking on n. 18-miljoonaisen väestönsä kanssa yksi maailman saasteisimmista kaupungeista. Ympäröivässä Hebein maakunnassa toimiva teollisuus ei ainakaan auta saastetilannetta ja jokainen päivä on erilainen ja varsin arpapelia saastetilanteen suhteen. Suositus on, että yli 2-3 (riippuu lähteestä) vuotta Pekingissä viettävien tulisi ottaa ilmansaasteen pitkäaikaisvaikutukset huomioon. Onneks mun ei tartte vaan pääsen kotiin ihanan puhtoiseen Espooseen ennen sitä.

Ilmanlaatua voi seurata erilaisin mittarein. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Beijing AQI-sivusto, jota ei kai ole vielä blokattu Kiinan suuresta palomuurista. Jostain syystä ilmanlaatuindekseillä yms. alan kommentaareilla on taipumus päätyä mustalle listalle.

Beijing AQI antaa numeerisen arvon ilmanlaadulle, välillä 0:sta (suomalainen mökkisää) yli 400:n. Jotain virallisia skaalojakin kai ois, mutta tässä on omakohtainen arvio eri arvoista.

• 0-100, saastetta on tosi vähän. Lähempänä nollaa on hyvä mieli, lähempänä sataa suupielet alkavat kääntyä alaspäin. Tuurilla voi saada kuvan taivaasta joka on sininen tai nähdä tähtiä.


• 101-200, saastetta alkaa olla aikamoisesti. Sellainen perussaasteisuus, joka pistää miettimään lenkkeilyä jne. Yleensä kuitenkin vaivaudun lenkille. Aivan herkimmät ihmiset (esim. Kati) saavat oireita.


• 200-300, tekee tiukkaa olla, noin puolet ihmisistä oireilee: silmät vuotavat, yskittää, kurkku on karhea. Itse en oireile vielä pahemmin, mutta vähän on känkkäränkkäfiilis ja janottaa.


• 300-400, kaikilla on paha olla. Ei tee mieli mennä ulos ellei ole pakko.


• >400, tekee pahaa olla sisälläkin.

Juuri nyt mittari näyttää 444 pinnaa ja sisällä ollessa kurkkuun sattuu ja silmiä kirvelee. Ehdin jo epäillä alkuviikosta potemani flunssan uusiutuvan, mutta leposyke tiesi kertoa syyllisen piilevän jossain muussa kuin taudissa.

En laske itseäni ituhipiksi enkä missään tapauksessa koe tarpeelliseksi tuhlata kaikkea postindustrialistisen maailman talousylijäämää vihreämpään tuottamiseen. Se raha kun menee kaikki omatuntoteollisuuden taskuun. Sensijaan vielä teollisuusvaiheessa olevia maita pitäisi ehdottomasti kannustaa ja tukea tuottamaan tarvittava energiansa siististi, polttamatta liikaa. Kuulemma talvella tilanne pahenee kun kaikkia koteja lämmitetään epätehokkaasti hiilillä. Eikö muutama atomimiilu lämmittäisi pekingiläisten koteja siistimmin?