Hainan - vain varauksella

Nooran lähdettyä kävimme Juulian kanssa snorklausreissulla. Kummallakaan ei ollut laitesukelluskorttia mukana joten dyykkaus olisi ollut mahdotonta. Ihan hyvä näin. Hostellin kautta järjestetylle snorklauskeikalle tuli mukaan 9-henkinen kiinalaisperhe ja käytännössä englantia puhumaton opas. Noh, pääsin puhumaan paljon kiinaa.

Eka snorklauspaikka oli kirjaimellisesti työmaan vieressä. Yllättäen näkyvyyskin oli vastaava ja nippa nappa näki oman kätensä. Lisäksi kiinalainen perhe kalasti samalla kun me Juulian kanssa snorklattiin. Kuva ankkurointipaikalta. Ankkuri tietenkin heitettiin suoraan koralleihin koska voi.



Lounastimme niemenkärjessä, jonne tie ei vienyt. Nuotioiden ympärillä oli hirveät roskavuoret. Iltapäivällä sit snorklasimme vähän paremman näkkärin kohdassa, jossa tosin pidettiin tusinoittain introsukelluksia ja kiinalaiset olivat tappaneet korallin pintakerroksen aika täysin. En voi suositella Sanaa dyykkausmestaksi näiden kokemusten perusteella. Ehkä jossain kauempana on tuhoamatonta, mutta lähellä ei ainakaan.



Muutenkin Hainanista jäi sellainen fiilis, että se on vielä nippa nappa siedettävä, mutta että 3 vuoden aikajänteellä paikasta tulee täysin ylimitoitettu turistihelvetti. Selviäminen ilman kiinan taitoja on vähän kyseenalaista, joten en suosittele kieltä osaamattomille, ellei mene jonnekin resorttiin. Niitä pitäisi olla omissa rauhallisissa poukamissaan maksukykyisille.



Sanyalla oli voimakas kahtiajako lähestulkoon kehitysmaatasoisten paikallisten elinolojen ja turisteille rakennetun kangastuksen välillä. Tästä johtuen turisteihin kohdistuva rikollisuus on varsin suurta. Kannattaa pitää tavaroistaan kiinni kaksin käsin tai vyöttää ne itseensä.

Arkipäivää

Vaikka Juulia onkin täällä niin en ehdi koko ajan hyysäämään sitä. Meidän ryhmä on edennyt koulussa hitaimmin joten vikan kuukauden aikana pitää ottaa aimo spurtti. Ergo huomiseks 2 sanakoetta ja nippu läksyjä päälle.

Pekingiin tuli aikuisten oikea talvi maanantaina kun oli "talven" eka päivä jolloin lämpötila oli koko päivän alle nollan. Tiistaina olikin jo sit lämpimimmillään -8 astetta ja aivan järjetön tuuli. Kombo t-paita, villapaita, fleecetakki ja kalvotakki ei ollut mitenkään ylilyönti säähän. Joillakuilla on vaikeampaa. Venezuelalaiset näytti tänä aamuna siltä et ne oli menny fyysisesti rikki pakkasesta.

Kävin tänään uimassa ja pääsin jeesaan jotain ulkkaria joka ei puhunu sanaakaan kiinaa. Se oli kadottanut kaulakorunsa ja yritti löytää löytötavaroita. Selitin ongelman kassatyypille joka tuntui ymmärtävän ja vastasi hymyillen kiinaksi "Joo, vessa!". Parin toistamisen ja uuden vessan jälkeen olin jo valmis luovuttamaan kun setä lähti näyttämään. Ilmeisesti jossain pukukopin/saniteettitilan yhteydessä sit oikeasti oli löytötavaroita.

Pääsin myös todistaan kiinalaisen arkkitehtuurin riemuja. Pakkasen johdosta uimahallin normaali pyöräparkki oli suljettu, koska sille tippui aktiivisesti jäätä. Ymmärrän että pakkasella syntyy jäätä, mutta ottaen huomioon et lunta ei oo satanu niin aika onnistuminen kiinalaisilta rakentaa uimahalli niin et kosteus jäätyy ja putoilee katon yhdeltä reunalta jatkuvasti alas.

Hallille oli ilmestynyt puntari. Oon ilmeisesti laihtunut jonkin verran Irlannin jälkeen. Voisin syyttää nestehukkaa, mut jos oisin menettänyt noin paljon pelkkänä nesteenä, oisin tsägällä sairaalassa tiputuksessa ellen ois kuollut. Ilmeisesti pienet ateriat + tiheät välipalat -paradigma sopii mulle.

Entä jos?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Jotkut niistä ovat ikäviä jopa koto-Suomessa, josta löytyy tukiverkosto ystäviä ja sukulaisia, ja jossa noin keskimäärin luterilaisuuden jäänteet tekevät yhteiskunnasta korkean luottamuksen yhteiskunnan.

Kiina on kaikkea muuta kuin korkean luottamuksen yhteiskunta, vaikka sen asukkaat välillä reilulla asenteellaan yllättävätkin. Sosiaalista verkostoa ei ole ja valtiota eivät poikkeustilanteessa kiinnosta edes omat kansalaiset, saati sitten laowait. Pieni pelko persuksissa on näissä olosuhteissa mielestäni varsin perusteltua. On ikävä elää jatkuvassa pelontunteessa.

Pelko on ihmisille ominainen tunnereaktio. Insinöörit puolestaan lähestyvät samaa ongelmaa paljon rauhallisemmin, riskianalyysin keinoin.
Tiivistäen:

riski = P(uhka) x K(uhka)

Missä P on todennäköisyys ja K on kustannus. Uhka on mikä tahansa negatiivinen tapahtuma, joka on mahdollinen. Tapahtumaan liittyy todennäköisyys sen tapahtumiselle (väliltä 0-1) ja joku arvio siitä, kuinka korkeat tapahtumasta aiheutuvat kustannukset ovat. Kustannuksia voidaan mitata rahassa tai missä tahansa muussa sopivassa mittarissa.

Esimerkiksi turistiripulin todennäköisyys lukukauden vaihdon aikana on erittäin suuri (p > 0.8) ja sen aiheuttama kustannus on odotusarvoisesti 2 päivän uhraaminen posliinijumalle, joten siihen on varauduttu käsidesillä ja Suomesta ostetuilla Imodium-kuureilla. Kuurit pitää tietenkin olla omasta takaa, koska taudilla on tapana iskeä varsin nopeasti. On myöhäistä rypistää jne.

Riskianalyysin suuri ongelma on siinä, että ihmiset on evolutiivisesti ehdollistettu arvioimaan P(uhka) sitä suuremmaksi, mitä suurempi tai megalomaanisempi K(uhka) on. Esimerkiksi lento-onnettomuuksia pelätään paljon enemmän kuin auto-onnettomuuksia, vaikka jälkimmäisten aiheuttama riski on paljon suurempi. Samoin tornitaloihin lentäviä lentokoneita pelätään paljon enemmän kuin influenssaa, vaikka jälkimmäinen on tappanut magnitudia enemmän ihmisiä aikojen saatossa.

Ripulia väheksymättä (siihen voi kuolla) ulkomailla oleskellessa on suurempia uhkia, joihin liittyvät riskit kannattaa tiedostaa. Listasin muutamia uhkia niiden muodostaman riskin suuruuden perusteella.

1. Liikenne. Kiinan liikenne on parhaimmillaankin kaoottinen ja pahimmillaan jotain vielä hirveämpää. Paikallisia kuolee liikenteessä paljon ja länkkäreillä ei ole edes paikallisten vaistoa kulkea liikenteessä. Liikenne on selkeästi suurin turvallisuusriski Kiinassa


2. Epidemia. Kiinan terveysviranomaiset ovat keskimäärin ihan vitun vauhkona kaikista tarttumataudeista. Lääkäreitä tuntevana vähän veikkaan että vauhkoilua ei harrasteta siksi että se on kivaa. Maan hygieniatavat ja väkitiheys tekevät Kiinasta suoranaisen epidemiologisen aikapommin, joka odottaa räjähtämistään.


3. Ihmisen aiheuttama katastrofi. Turvallisuussäännökset eivät ole koskaan painaneet Kiinassa riittävästi. Jo ympäröivästä Hebein provinssista tuleva saaste on todiste siitä, että Pekingiä ympäröi tekninen aikapommi, joka voi saada aikaan vaikka mitä. Tehtaat toimivat hasardisti, käsittelevät kaikkia ikäviä kemikaaleja jne. Jos joku tehdas syttyy tuleen ja tuuli on sopiva, voi Pekingissä olla erittäin ikävä olla ja hengittää.


4. Luonnonkatastrofi. Koko Kiina on seismisesti aktiivista aluetta. Pekingin alueella ja ympäröivässä Hebein provinssissa on historian aikana kirjattu 592 maanjäristystä. Historiaa on toki useamman tuhatta vuotta, eikä suuria järistyksiä ole ollut sitten 1970-luvun, mutta en silti huokaisi helpotuksesta. Lisäksi tähän asti kaikkia kiinalaisia maanjäristysten avustusoperaatioita on johdettu Pekingistä. Avun tulo ei ole lainkaan varmaa, jos ei löydy jotakin muuta instanssia johtamaan maata.


5. Väkivalta. Väkivalta länsimaalaisia kohtaan on varsin pientä. Mitään vihaa ei ole ollut ilmassa, vaan enemmänkin ihmetystä. Ryöstäjät kautta maailman ymmärtävät, että ilman väkivaltaa saatu saalis hakkaa aina vaihtoehdon, joten väkivallan uhka on pieni niin kauan kuin on henkisesti valmistautunut antamaan sen lompakon jos joku sen tuntuu välttämättä haluavan. Niin, ja täkäläiseen metroon ei saa tuotua kirveitä, joten turvallista pitäisi olla.


6. Poliittinen epävakaus. Poliittinen epävakaus aiheuttaa aina uhan maassa asuville ulkomaalaisille. Palvelut eivät toimi, kaduilla mellakoidaan jne. Kiinan poliittinen tilanne on kuitenkin vakaa. Kapitalismi on saanut ihmiset purkamaan tyytymättömyytensä kuluttamalla, joten kenenkään ei tarvitse lähteä kaduille talikoiden ja soihtujen kera penäämään muutosta.


7. Zombiet. Eräätkin tuttuni varustautuvat kovasti zombieinvaasion varalta. Vaikka elokuvien perusteella K(zombie) on varsin suuri, on oman arvioni mukaan P(zombie) niin pieni, etten erikseen varaudu hankkimalla esimerkiksi palokirvestä, moottorisahaa tai katanaa.

Mitä siis analyysistä kostuin? Tärkeintä omalle turvallisuudelle on varoa liikenteessä. Lisäksi kannattaa varautua epidemiaan ja mahdollisesti hankkiutumaan Suomen lähetystöön omin neuvoin jos koko kaupunki muuttuu yht'äkkiä hulluksi.

Samaa tietosisältö (ilman zombeja) löytyy suurinpiirtein Ulkoasiainministeriön matkustustiedotteesta Pekingiin. UAM osoittaa mallia tietoyhteiskunnasta ja tarjoaa tiedotteita maakohtaisena rss-feedinä. Hienoa nähdä että jossain osataan!

Omaisuuteen kohdistuvat riskit ovat sitten asia erikseen. Jos jotain varastetaan, se varastetaan ja sit se pitää uusia. Esimerkkinä hiljan puhallettu pyörä. Tiettyjä varotoimenpiteitä teen omaisuudenkin suhteen: en koskaan pidä luottokorttia ja varaluottokorttia (jollainen siis on) samassa paikassa, pidän jatkuvasti kämpillä pienen määrän rahaa jne. Terve järki auttaa näihin.

Sarjassa pian tulossa: bug-out-bag ja bug-out-plan, jahka saan hankittua viimosetkin osaset ensiksimainittuun.