Nyt kun Juulia on turvallisesti poissa jaloista niin lienee hyvä vähän pohtia sitä, miltä tuntuu ottaa sukulainen pyörimään jalkoihin melkein kuukaudeksi.
Oon itseasiassa varsin positiivisesti yllättynyt, koska pelkäsin et Juulian hyysääminen ois ikävämpää. Raskastahan se oli, mutta vastapainona sit pääsin tulkkaileen siellä sun täällä. Koska Juulia ei tietenkään osaa varoa aihealueita joilla mun sanasto on heikkoa, jouduin pärjäämään improvisoimalla, mikä tuntui sujuvan varsin kivasti. Juulian tuloa edeltävät viikot oli vähän semmonen fiilis et kielitaidon edistys on jämähtänyt paikoilleen.
Noin muuten Juulian reissu oli siitä mukava, että kun oli kunnolla aikaa niin ei sit tarvinnu esim. nähdä joka päivä ja ehdin ees vähän opiskella. Kyllähän tää vähän opintoja tietty hidasti ja vaikeutti ja nyt pitää kerrata apinan raivolla finalseihin. Eipä sikäli, vissiinkin arvosanan tuominen mukanaan on aika vaikeeta.
Eniten harmittaa se, että siskon kanssa vietetty laatuaika useimmin söi urheiluaikaa. Ei nyt hirmu iso juttu, mutta vähän ees.
No comments:
Post a Comment