Kiinan opiskelu

Miten kiinaa opiskellaan "täysipäiväisesti"?

Koulua on joka päivä 4 tuntia, mulla 8-12. Tunteja on 2+2, aina eri aiheista. Opetus on jaettu kolmeen osaan, puhuttuun kieleen (kouyu), kuuntelemiseen (tingli) ja kaikenkattavaan oppimiseen (ei hajuakaan miten kirjoitetaan pinyinillä).

Kiinan erikoisuus on tietenkin merkit. Jokaisen sanan joutuu opettelemaan yksi kerrallaan, eikä oikoteitä onneen ole.

Lohduttavasti kielioppi ei tunne käsitettä taivutus, joten yhden sanan osaaminen avaa paljon enemmän kuin yhden sanan oppiminen indoeurooppalaisissa kielissä. Aivan perusperussanoja lukuunottamatta sanat koostuvat kahdesta tai kolmesta merkistä. Erilaisia partikkeleita lisäämällä saadaan lisää sanoja. Esimerkiksi tänään vihdoin aukesi että surullinen sana koostuu merkeistä "ei korkea mieliala", vs. onnellinen, joka on "korkea mieliala". Kääntöpuolena kielioppia pidetään niin yksinkertaisena, että esim. saksankirjoistat tutut "tiivistettynä 200 yleisintä kielioppijuttua" -lisäsivut puuttuvat ja mistään ei meinaa saada kattavaa käsitystä rakenteista ja niiden suhteista.
n
Merkkien viivat eivät ole aivan mielivaltaisia, vaan merkit koostuvat pääosin pienemmistä yksiköistä, radikaaleista. Radikaaleja on hanskattavat alle 400, ja niiden frekvenssijakaumassa on varsin pitkä häntä. N. 50 radikaalin jälkeen arviolta 70-80% radikaaleista on tuttuja.

Helpotuksista huolimatta jokainen merkki on opeteltava yksi kerrallaan ja siihen menee aikaa ja toistoja. Flashcardit ja flascard-softat ovat kova juttu opiskelussa.

Kouyu

Puhutun kielen tunnilla opetellaan puhumaan dialogeja paperista (merkkejä) lukien. Opettaja on nelikymppinen konkari, joka välillä eksyy opettamaan meille kaikkea asian sivusta, kuten tinkimistä, ruokalajeja, rakkauslauluja jne. Kouyuta on 4x2h viikossa.

Alussa vaikeaa oli oppia lukemaan kirjoitusmerkeistä. Houkutus huijata ja lukea pinyiniä oli suuri. Nyt noin kuukauden jälkeen tarpeeksi monta merkkiä tulee selkärangasta ja yksinkertaista tekstiä pystyy lukemaan.Kouyun vaikein osa ovat ainakin mulle ehdottomasti toonit. Joka kappaleesta pidetään koe, jossa pitää kirjoittaa merkkejä vastaavat pinyinit tooneilla. Silloin tällöin myös sanelua. Korva alkaa ehkä ihan pikkuisen erottaa tooneja, mutta aika vähäistä on. Sama on niiden muistamisen kanssa ja tuottamisen kanssa.

Toinen ongelma ovat suhuäänteet. Niitä on kiinassa niin paljon, että venäläinenkin on helisemässä. Äänteitä on ääntämistapojen samankaltaisuuden perusteella 3x3 matriisi + pari lisä-ääntä. Niiden kuuleminen on enemmän kuin hieman vaikeaa, kuten myös tuottaminen. Tässäkin kärsivällisyys ja työ auttavat. Otin myös vapaavalintaisina lisäopintoina 2h ääntämistä, missä tätä harjoitellaan intensiivisesti.

Kouyun opettaja on vaikea siinä mielessä, että pikaisen arvion mukaan hän on vahvasti auditiivinen henkilö. Ei siinä mitään, sellaiset päätyy lukemaan kieliä. Mutta kun auditiivinen oppija yrittää opettaa visuaalista, on tulos usein aika jännää. Yritän para-aikaa opetella fraaseja Lonely Planetin fraasikirjasta, koska mun kielenoppiminen tapahtuu välttämättä lukemisen kautta, mitä kouyun opetus ei tue.

Kirja "Hen Hao" on Beijing Language and Culture Pressin painama. Tässä kirjassa seikkailevat aiemmin mainitut Ma Ke ja Ma Lan.

Tingli

Kuuntelua on 2x2h viikossa ja koen tunnit hämmentäviksi. Opettaja puhuu lähes pelkästään kiinaa ja olettaa, että opiskelijat ymmärtävät välillä varsin lennokastakin puhetta. Oletus on tietenkin väärä, ja puolet ajasta kaikki opiskelijat (paitsi ehkä superahkera vietnamilainen ja lahjakas kiinalaistaustainen britti) ovat pihalla. Opettajalla on jännä taipumus ääntää oikea ja väärä esimerkki random-järjestyksessä ja jättää mainitsematta kumpi ääntämys on oikea ja kumpi väärä.

Tunneilla kuunnellaan paljon tekstiä elämää kuppaisemmista kaiuttimista huonolta nauhoitteelta. Koen turhauttavaksi sen, että vola on liian pieni, kaiuttimet ylirasitettuja ja nauhoitukset on tehty siten, että luettujen tekstien väliset ohjeet oletetaan ymmärrettävän (kiinaksi tietysti).

Kuuntelusta ei koskaan tule oikeita läksyjä, mikä on harmi. Toki aihetta on vaikea harjoitella kotona, mutta läksyt voisivat helpottaa tunneilla tulevaa shokkia.

Tämäkin kirja on BLCU:n painama. Kuvaavaa on, että en tiedä miten kirjan nimi lausutaan kiinaksi.

Comprehensive study

En oikein tiedä miten viimeisen aineen kääntäisi suomeksi. Kai se on jotain kiinan yleisoppia tai vastaavaa. Tunneilla opetellaan puhumaan, kuuntelemaan, lukemaan ja kirjoittamaaan. Koska viimeistä ei ole muualla, on sillä jonkin verran painoa.

Joka viikko on sanakoe kappaleesta ja viiden kappaleen välein kertauskoe. Lisäksi läksyinä tulee usein lauseiden muodostamista vastaopitun rakenteen avulla. Opettaja on vähän huono ilmoittamaan yksikäsitteisesti mitä haluaa tehtävän ja tämä johtaa usein jänniin tilanteisiin.

Vika kirja on Peking University Pressin Boya Chinese (saa myös Amazonista vaivaiseen kahdeksankertaiseen hintaan täkäläisiin hintoihin verrattuna). Kirjana ihan hyvä ja yleispätevä, mutta kaipaisin kovasti tiivistä kielioppiosioa kirjan loppuun.

Läksyjä tulee varsin paljon niihin tottumattomalle. Kunnolla suorittamiseen kuluu arviolta keskimäärin tunti-puolitoista päivässä. Itse voisin tehdä vähän enemmänkin ja edetä vähän nopeammin. Meidän ryhmä on siitä hitaammasta päästä alkeisryhmiä, johtuen lähinnä parista epämotivoituneesta henkilöstä, jotka eivät turhaan tee läksyjään ja joita ei voida jättää jälkeen, kun kerran ovat maksavia asiakkaita.