Turandot

Kävin luokkakaverien, kämppiksen ja sen kaverien kanssa oopperassa. Pekingin oopperatalo on steroids järkkäsi tuotannon Turandot'sta täysin kiinalaisin voimin. Huomattavaa on, että koska Puccini kuoli kesken oopperan kirjoittamisen, oli tähän hankittu uusi kiinalainen säveltäjä säveltämään lopun.

Ooppera oli valittu, koska sen tarina sijoittuu Pekingiin. Kuvankaunis ice queen -prinsessa Turandot ja melkein nimetön prinssi (nimeltään Calaf), joka kuolemaa uhmaten voittaa Turandot'n omakseen ovat oopperataiteen klassikkoja. Samoin on Calafia salaa rakastava palvelija Liu, joka uhraa oman henkensä varjellakseen isäntänsä salaisuutta. Oopperassa on kaksi kuuluisaa aariaa, Liun Signore ascolta ja Calafin Nessun dorma!, joka kulkee myös mielikuvituksettomalla nimellä aria de Calaf. Ensiksimainittu oli erinomainen ja jälkimmäinen ihan mukiinmenevä.

Yllättävää kyllä oopperalaulajien italia oli ihan hyvää ja espanjalainen kämppis tosiaan sanoi ymmärtävänsä oopperaitaliaa ensimmäistä kertaa elämässään. Lisäksi ooppera oli suritettu (subit paitsi yläpuolella) englanniksi melkein onnistuneesti.



Kaikenkaikkiaan ihan jees keikka. Harmittavasti kolminäytöksisen oopperan näytösten väleissä oli kummassakin vessatauko, mutta ei sellaista hitaan konjakin/vast menevää taukoa. Aina ei selkeästikään voi voittaa ja ehkä ooppera ei oo yhtä kostea harrastus Kiinassa kuin mitä se on Suomessa.