Epic hanzi

Epic hanzi is epic. Xi'anissa vastaantullut merkki lausutaan ilmeisesti biang. Toonista ei ole tähän hätään hajua. Biang Biang Mian on kuuluisa Xi'anilainen nuudeliruoka.

Biangin merkki on siitä hauska, että Wikitravel-artikkeli mainitsee että sitä ei voi syöttää tietokoneeseen. Kiinalaiset ovat tunnetusti nihkeitä ottamaan uusia merkkejä kieleensä. Sanat tehdään yhdistämällä olemassaolevia merkkejä: sähkövarjo on elokuva, sähköaivo tietokone jne. Ei auta se, että Unicode-koodiavaruduessa on tilaa vaikka hevoset ja lampaat söis, jollei löydy virallista tahoa lisäämään sinne näitä merkkilöitä. Tässä asiassa sanakirjoitus on selkeästi tavu- tai merkkikirjoitusta huonompi.

Jos ajatellaan kieltä koodina, voidaan miettiä, että merkki- ja tavukirjoituksessa on joukko alkeissymboleita ja sääntöjä, joilla niitä voidaan yhdistää. Tämän lähestymisen huono puoli on se, että kaikki säännöillä tuotetut sanat eivät ole kielen valideja sanoja. On helpohkoa keksiä sanayhdistelmiä, jotka voisivat olla Suomen kielen sanoja ja kuulostavat valideilta, vaikka eivät tarkoitakaan mitään. Vaikkapa puupu ja kekkä. En ainakaan tiedosta että merkitsisivät mitään. Sanakirjoituksessa taas jokainen sana (merkki tai yhdistelmä) valitaan käsin joukkoon, joka on kielen validit sanat. Tällä on mielenkiintoisia implikaatioita kieliteknologian kannalta. Niistä ehkä joskus myöhemmin.

Sanakirjoitus ei todennäköisesti kehity, koska prosessi sanan virallistamiseksi on vaikea. Merkki- ja tavukirjoituksesssa prosessi tapahtuu itse käyttöönoton jälkeen. Suomessa kielitoimisto säännöllisesti kertoo, että jonkin sanan käyttö on yleistynyt siinä määrin, että sen voidaan katsoa olevan validia kieltä. Kiinassa biang on tuskin ihan äkkiä tulossa viralliseen sanastoon.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat ylläolevassa klassisen kirjoitusasun hevos-radikaalin. Alla on ns. "simplified" -muoto samasta merkistä.

13. soturi Kiinassa

Aikaisemmassa postauksessani kielen oppimisesta sivusin elokuvaa 13. soturi. Hassunhauskasti usein kiinalaisten kanssa käy samoin.

1. Kiinalainen näkee länkkärin ja toteaa että pakko kai on puhua huonoa englantia.


2. Länkkäri vastaakin kiinaksi.


3. Kiinalainen ymmärtää länkkärin puhetta ja vastaa englanniksi.


4. Kiinalaisella on hyvä mieli kun ymmärsi länkkärin englantia, mutta jokin outous jää kalvamaan...

Minä vahingossa kouyuläksyt, onko tämä vaarallista?

Kuten Noora, mäkin koen aina välillä onnistumisen hetkiä. Tänään kävin iltavuorolla uimassa ja ajattelin sen jälkeen lukea ensi viikon midtermeihin. Noh, pääsinkin harjoittelemaan puhumista olan takaa, koska kaksi eri tyyppiä lähestyi uimahallissa ja halus puhua ummet ja lammet kiinaa mun kanssa.

Arvostan sitä, että ensin kiinalainen korjaa mun tooneja, johon vastaan että toonit on vaikeita kun niitä ei ole suomessa eikä englannissa. Tähän kiinalainen kertomaan että eipä ne oo niin justiinsa putonghuassakaan.

Tilaisuus tekee kerjäläisen

Olen jo kahdesti törmännyt ilmiöön, jossa siistihkösti pukeutunut, omia asioitaan hoitava kiinalaismies vaan spottaa mut kaukaa ja toteaa, että ulkkarilta voi nyhtää lounasrahat. Tämän todettuaan tulee kerjäämään multa ja valittamaan nälkää. Viimeksi Xi'anissa kaveri pyysi seuralaistaan jäämään kauemmaksi ja tuli tyhjät kädet ojossa. Ei huolinut eitä vastaukseksi koska selkeästi olin rikas länkkäri. Ärsytti.

Mietin että kantaisin jotain eväspatukoita messissä ja antaisin vittumaisille tapauksille sellaisia "nälkään".

Kerjääminen on Aasiassa yleistä. Itse en anna kerjäläisille, nämä kun ovat kiinalaisittain ammattikunta siinä missä muutkin. Jos sosiaalista stigmaa kestää, kerjäämällä pääsee paremmalle päiväpalkalle kuin esimerkiksi siivoojana. Katuesiintyjille tai vastaaville tulee välillä annettua rahaa jos ovat jostain kotoisin ja arvion että ovat veteeen piirretyn viivan artistipuolella eivätkä naamioitua kerjäämistä.

Läheisessä Wudaokoussa on maailman huonoin kerjäläinen aina vakkaripaikalla. Parikymppinen mieshenkilö feikkaa tosi huonosti puuttuvaa kättä turvallisuuspalveluiden uniformussa. Lapsikin näkee, että käsi on paidan sisällä. Samainen maailman huonoin kerjäläinen käy välillä hakemassa mäkistä Big Mac aterian työpaikkaruuakseen ja laskee välillä usean sadan yuanin rahatukkoa selkeästi näkyvillä. Ehkä kiinalaiset on jotennin herkkäuskoisempia tässä suhteessa tai jotain. Periaatteessa buddhismi taitaa tehdä almujen antamisesta hyveen, mutta tuskinpa se kommunistivaltiossa niin paljoa vaikuttaa.

Apropoo, romanikerjäläiset Suomessa ovat jotain muuta kuin täkäläiset. Täällä kerjääminen on halveksittu ammatti siinä, missä paskakuski ja teurastajakin. Chydeniuksen Kaj ja Kristiina Halkola tulkitsevat Suomen tilannetta kappaleessa Alhaalta ylöspäin pyydetään. Itse koen ainakin romanikerjäläiset laulun uhkakuvaksi agressiivisista ja väkivaltaisista kerjäläisistä.

Koulukavereita

Otin yks päivä kameran kouluun.


Kuvassa eturivissä Noora, toinen He:n sikoksista, inkkari Sumit, toinen He:n siskoksista (en koskaan muista etunimiä ja sekoitan välillä) ja siskosten veli Jorge. Takana muhkean kaulahuivin kanssa kämppikseni Eduardo, joka opiskelee myös kiinaa. Taustalla näkyy myös Nicky, josta tiedän tasan sen että se on Eduardon kaveri ja pitää oopperasta.


Jorge ja Sumit poseeraavat comprehensive-opettajan, Zhang laoshin kanssa. Zhang laoshi on ihan söpö, muttei ihan aina onnistu pitämään oppilaita kurissa. Vika voisi olla koossa, mutta samankokoinen kuuntelunopettaja onnistuu kyllä. Kuvassa myös Sergein silmäterä-iPhone.

Kommentoin inkkarille että se näyttää neekerisutenööriltä tolleen huppu ylhäällä. Otti kohteliaisuutena. Ei mennyt ihan palautteen anto putkeen...

Toveri, mitä odotat?

Ylellä oli hiljan suuri homokeskustelu. Agit Prop laulaa Kristiina Halkolan heleällä äänellä Toveri, mitä odotat? Mikä yhdistää nämä kaksi asiaa?

Aivan oikein, Kiina!

Kiinankielen toveria tarkoittava sana 同志 (tong2zhi4) on uuden vuosituhannen yllerryksissä siirtynyt tarkoittamaan homoa. Sana kääntyy aika tarkkaan gayksi, sillä paikalliset homot itse kutsuvat itseään homoksi mielummin kuin käyttävät virallista termiä homoseksuaali.

Kuulemma täkäläisen TV:n poliittiset keskusteluohjelmat ovat hauskempaa katsottavaa. Tikkiläiselle Agit Propin ja Kom-teatterin parhaat näyttäytyvät uudessa valossa.

Jos raataja rahvas hallitsisi tovereina rinta rinnan, olisi varmasti Suomessakin homoilla paremmat oikeudet. Mutta olisivatko homot silloin tasa-arvoisempia kuin heterot?

Ei, en nyt tässä allegorisesti vertaa homoja sikoihin, vaan lähinnä huomautan, että sukupuolinen suuntautuminen (tai sukupuoli, for that matter) ei tee ihmisestä parempaa kumpaankaan suuntaan. Siksi olen toveri-, toiseus- ja naiskiintiöitä vastaan. Sopivin henkilö kuhunkin työhön ja tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoaminen lähtee lasten asennekasvatuksesta.

Osaan, osaanko?

Noora riemuitsi juuri henkilökohtaisesta voitosta. Itselleni näitä sattuu myös varsin usein, joskaan ei ihan yhtä monimutkaisten dialogien suhteen vielä. Kirittävää riittää.

Sanotaan, että ihminen käyttää jokapäiväisessä elämässään noin kymmentä prosenttia sanavarastostaan. Tämä ei päde ihan kielen opiskelun alussa, mutta varsin hyvin. Opiskellessa on varsin epämotivoivaa, että niitä juuri opittuja juttuja ei tulekaan sit käytettyä sujuvasti. Vasta kokemus näyttää, että ne viikko-pari sitten opetellut jutut alkavat tulla selkärangasta kunhan ei masennu.

Epäintuitiivisena seurauksena asiat lähtevät sujumaan vasta kun ne on ohitettu ja siirrytty opettelemaan seuraavaa, vaikeampaa asiaa. Esimerkiksi kieliä juurikaan opiskelemattomalle jenkille tämä on tainnut hiljan tulla yllätyksenä. Vaikuttaa motivoituneemmalta ja tyytyväisemmältä kuin aiemmin.

Elokuvassa 13. soturi on ehkä huonoin, mutta omalla tavallaan aika kämp kuvaus kielen oppimisesta (Youtube). Arabisoturi oppii puhumaan ruotsinorjaa kuuntelemalla, ja elokuvassa viikinkien puheeseen alkaa lipsua englantia väliin ja lopulta kaikki puhuvat englantia. Ei se ihan näin mene tosielämässä.

Osaamisessa on selkeitä tasoja. Miten kielten osaamista mitataan? Perinteisesti skaala on ollut aika hajanainen, se ministeriö siinä maassa käyttää yhtä skaalaa, tämä toista jne. Suomessa on kehitetty valtionhallinnon yleinen kielitutkinto YKI. YKIä tarvitaan kielitaidon osoittamiseen kansalaisuutta halutessa tai valtionhallinnon virkoihin haettaessa. Käytännössä siis vain, jos haluaa valtion leipiin sopivan lavealla leivän määritelmällä. Jos sanon, että mulla on YKI 6 tason tutkinto englannista (on, hankin viime keväänä), se ei sano oikeastaan kenellekään mitään.

Onneksi Eurooppa-ilmiö on tuottanut CEFR-referenssitasot. CEFR-tasot on määritelty järkevästi siten, että niiden kuvauksesta kielipedagogiikkaa nauttimatonkin osaa arvioida mihin tasoon kuuluu. YKI 6 vastaa CEFR-tasoa C2, joka on tasoista korkein. Jos sanon CEFR C2 kenelle tahansa läntisessä maailmassa, tämä pystyy äärellisellä vaivalla tarkistamaan, millä tasolla väitän kielitaitoni olevan.

CEFR-tasot on tehty varsin taidokkaasti, A1 ja A2 ovat alkeistasoja, joiden jälkeen tulee selkeä hyppäys B1-tasoon. B2 on vain vahvennettu B1 ja C1-tasoon onkin sitten taas aimo hyppäys. A2-B2 -kuilu syntyy siitä, että määritelmässä "tulee toimeen yleisimmissä vuorovaikutustilanteissa" muuttuu muotoon "tulee toimeen lähes kaikissa vuorovaikutustilanteissa". Loikka on varsin selkeä. Välillä B2-C1 taas pitää oppia yhtäkkiä kommunikoimaan sujuvasti ja tilanteeseen sopivaa kieltä käyttäen. Kokemuksen perusteella tässä välissä on varsin järkky harppaus.

Kiinalla on toki vastaavat tasot, ns. HSK-tasot mandariinikiinaa vieraana kielenä opiskeleville. HSK:ta on juuri rempattu, jotta se menisi mahdollisimman yksi yhteen CEFR:n kanssa. Uudet tasovastaavuudet löytyvät esimerkiksi täältä. Vastaavuuksia kannattaa pohtia hieman kriittisesti alkupäässä. Tasovastaavuudet voivat olla esimerkiksi kielipoliittinen vääntökapula aina silloin tällöin.

Arvioisin olevani nyt HSK:n tasolla 1. Tiedän ainakin 150 merkkiä hanzi-pinyin ja uskoisin tietäväni valtaosan näistä myös toisin päin (en ole tarkistanut). Syyslukukauden jälkeen tavoitteena kai on, että valtaosa opiskelijoista olisi tasolla 2 ja muutamat tasolla 3. Esimerkiksi Noora todennäköisesti ahkerana ja aiemmin kieltä nauttineena varmaan pääsee kolmostasolle. Itsestäni en tiedä jaksanko pingottaa. Alma materin Kiinan opetus on jonkunnäköisessä myllerryksessä, enkä oikein ota selvää mitä keväällä on tarjolla. Parhaimmillaan yliammun siten, että keväällä on tarjolla vain jo opitun kertaamista, mikä olisi ihan snadisti masentavaa.

Self improvement is masturbation - Tyler Durden

Oma haaveeni olisi päästä vähintään A2-tasolle maailman isoissa ja jännissä kielissä. Englanti on jo hoidettuna, kuten myös espanja (vaikka ruosteessa onkin). Kiinaa hommaan nyt hyppysiin ja Suomessa voisi jatkaa Venäjää vähän pidemmälle. Arabia on iso, enkä tiedä jaksanko vääntäytyä Itäiseen Satamakaupunkiin sen peruskurssille. Sen jälken voisikin oikeastaan kiertää maailman pysytellen maissa, joiden kieliä puhuu edes miten kuten. Kallis reissu, mutta sen hinta tulee olemaan vain murto-osa kielten opiskeluun uhratun ajan kustannuksista.

Apropoo, kaikilla katu-uskottavilla kielillä on jonkun tunnetun tyypin mukaan nimetyt instituutit. Suomella on "Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit". Hei kamoon oikeesti nyt, vähän munaa ja vaikka nimeksi vaikka Waltari- tai Sibelius-instituutti (ei missään nimessä Aalto!).