Eilen oli viimeiset kokeet.
Loppukokeet noudattivat välikokeiden rakennetta, oli comprehensive, kuuntelu ja puhuminen eli kouyu erikseen. Kuuntelu meni tällä kertaa hyvin, comprehensiven tulokset puuttuu vielä ja kouyu meni varsin penkin alle. Viimeinen oli osittain omaa syytäni, en enää jaksanut panostaa viimeiseen kokeeseen. En kyllä jaksanut edeltäviinkään kahteen, mutta ne meni sattumalta ihan siedettävästi. Koepisteet siis yleinen 92.5, kuuntelu 95.5 ja puhuminen 88 pistettä sadasta. 60 on läpipääsyn raja muistaakseni, et siitä voi miettiä miten nää menee.
Kouyussa piti tehdä aikaisemman "lue ääneen ja keskustele opettajan kanssa" -setin lisäksi näytelmä ryhmässä. Noh, ilmeisesti joko opettajalla tai kohtalolla oli jotain mua vastaan, sillä mä sain ryhmääni luokan ainoan englantia puhumattoman opiskelijan ja kolmesta huonoimmasta (siis kertaluokkaa muita huonommista) kaksi, jotka ei siis pysty ees auttavasti kommunikoimaan kiinaksi. Koita siinä motivoida epämotivoituneita, tulkata ristiin (oli sinänsä ihan hyvää harjoitusta, paitsi et englannintaidottoman kiinan ääntämys oli hirveetä) ja lisäks vielä organisoida jotain valmisteluja. Tuli kyllä Marttia, epämoitivoitunutta unkarilaista fyysikkoa ja graafiteorian harkkaa ikävä.
Noh, hetken häpeä ja ikuinen kunnia. Mulle luvattiin että virallinen transcript on maanantaiaamuna 09.00 haettavissa kielikeskuksen toimistolta. Paree ois olla, koska mun lento lähtee 12.50 ja lentokentälle menee helposti tunti.
Lopun pari päivää aattelin käyttää röyhkeesti shoppailuun. Tummanharmaa villakangastakki ja ruskea nukkavieru professori -bleiseri on jo tilauksessa ja aattelin et jos vielä parit kauluspaidat. Lisäksi ryöstettyjen Clark Kent- lasien tilalle pitää saada uudet koska koskaan ei tiedä milloin on CK-hetki tuloillaan.
Thursday, January 13, 2011
Tuesday, January 11, 2011
Poliittinen panda
Iso-Britannia on taas saamassa Pandoja.
Eläintarhakäynnillä tuli varsin selväksi, että Kiina pelaa pandoillaan voimakasta ulkopoliittista peliä. Jos ootte kivoja, saatte pandoja. Ruotsilla ja Venäjällä on, Norjalle ei ikinä ole tulossa ja yllättäen Pohjois-Korealla on kiloweise. Noh, ehkä parempi antaa DPRK:lle eläimiä kuin asejärjestelmiä.
Pohjoismaiden kohdalla kartta on vähintään jännä. Täppien pitäis kai olla Kolmården Ruotsissa ja jotain Tanskassa. Melkein onnistui.
Eläintarhakäynnillä tuli varsin selväksi, että Kiina pelaa pandoillaan voimakasta ulkopoliittista peliä. Jos ootte kivoja, saatte pandoja. Ruotsilla ja Venäjällä on, Norjalle ei ikinä ole tulossa ja yllättäen Pohjois-Korealla on kiloweise. Noh, ehkä parempi antaa DPRK:lle eläimiä kuin asejärjestelmiä.
Pohjoismaiden kohdalla kartta on vähintään jännä. Täppien pitäis kai olla Kolmården Ruotsissa ja jotain Tanskassa. Melkein onnistui.
Monday, January 10, 2011
Cost of learning
Yksi isäni lempisanontoja on "Oppirahat on maksettava". Oppirahoja voi kuitenkin maksaa enemmän tai vähemmän. Hyvässä tapauksessa voi jopa valita.
Katselin tässä itselleni sopivaa kurssia suur-Helsingin alueelta. Aalto-hilpeästö tarjoaa vain Kiina II:sta, joka on suunnattu opiskelijoille, jotka ovat lukeneet syyskuusta lähtien 4 lähiopetustuntia kiinaa viikossa. Itse kun olen lukenut samanmittaisen ajanjakson mutta 20 lähiopetustuntia viikossa niin pelkään että ihan hippasen turhautuisin. Noh, onneksi hippiyliopiston Konfutse-instituutti tarjoaa ilmaista opetusta. Kirjat on tosin hankittava itse.
Opetuksessa käytetty kirja on New Practical Chinese Reader vol.3. Kirjaa saa esimerkiksi täältä paikanpäältä tai Internetistä. Tekstikirja, harjoituskirja + CD:t Kiinassa 124 RMB, jenkkilässä Amazonin "huipputarjouksella" edukkaat $59.
En olisi ees yllättynyt vaikka jenkkikirjojen hintaa ois nostettu jotta jenkit ei pitäis kirjaa huonona.
Olen yrittänyt katsella tietotekniikan alan oppikirjoja täältä. Ei löydy mistään samoja kirjoja kuin mitä meillä käytetään. Ei niinkun ees Kerningham&Ritchietä, ei sit missään. On jotain eeppisiä nevarikirjoittajien kirjasarjoja ja parit O'Reillyn perusteokset (ei Perliä, oisin ostanut jos ois löytynyt). Jännästi nevarikirjoittajien kirjat on on usein sanasta sanaan samannimisiä kuin tunnetumpien. Hinta ois kohdallaan kyllä niissäkin.
En ole ihan varma miksi tietotekniikan kirjat on erilaisia. Voi johtua siitä et täkäläiset tykkää enemmän kirjoista jotka voi päntätä ulkoa. Voi johtua myös siitä, että jenkki- ja eurokustantamot ei oo havahtunut siihen et enemmän halvemmalla voi olla hyvää bisnestä.
Katselin tässä itselleni sopivaa kurssia suur-Helsingin alueelta. Aalto-hilpeästö tarjoaa vain Kiina II:sta, joka on suunnattu opiskelijoille, jotka ovat lukeneet syyskuusta lähtien 4 lähiopetustuntia kiinaa viikossa. Itse kun olen lukenut samanmittaisen ajanjakson mutta 20 lähiopetustuntia viikossa niin pelkään että ihan hippasen turhautuisin. Noh, onneksi hippiyliopiston Konfutse-instituutti tarjoaa ilmaista opetusta. Kirjat on tosin hankittava itse.
Opetuksessa käytetty kirja on New Practical Chinese Reader vol.3. Kirjaa saa esimerkiksi täältä paikanpäältä tai Internetistä. Tekstikirja, harjoituskirja + CD:t Kiinassa 124 RMB, jenkkilässä Amazonin "huipputarjouksella" edukkaat $59.
En olisi ees yllättynyt vaikka jenkkikirjojen hintaa ois nostettu jotta jenkit ei pitäis kirjaa huonona.
Olen yrittänyt katsella tietotekniikan alan oppikirjoja täältä. Ei löydy mistään samoja kirjoja kuin mitä meillä käytetään. Ei niinkun ees Kerningham&Ritchietä, ei sit missään. On jotain eeppisiä nevarikirjoittajien kirjasarjoja ja parit O'Reillyn perusteokset (ei Perliä, oisin ostanut jos ois löytynyt). Jännästi nevarikirjoittajien kirjat on on usein sanasta sanaan samannimisiä kuin tunnetumpien. Hinta ois kohdallaan kyllä niissäkin.
En ole ihan varma miksi tietotekniikan kirjat on erilaisia. Voi johtua siitä et täkäläiset tykkää enemmän kirjoista jotka voi päntätä ulkoa. Voi johtua myös siitä, että jenkki- ja eurokustantamot ei oo havahtunut siihen et enemmän halvemmalla voi olla hyvää bisnestä.
Päivällinen ei ole ohi ennen kuin
Ensimmäinen merkki vasemmalta on selkeästi 肥 eli lihava. Toista en tiedä ja loput tarkoittaa meriruokaa.
Sunday, January 9, 2011
Vähiin käy ennen kuin loppuu
Komennus alkaa lähestyä loppuaan: Forecan ennuste yltää jo mun paluupäivälle. Olkoonkin että siitä ei saa paljoa irti noin itsessään.
Täällä sisämaassa sää on yllättävänkin kuivaa. Lunta ei ole näkynyt ja ilmeisesti viime vuonna oli poikkeuksellisesti lumi maassa kuukauden.
Pystyn lenkkeilemään vieläkin viereisellä urheilukentällä vaivatta ilman, että jää vaivaa. Välillä tosin on päiviä, jolloin voimakas tuuli yhdistettynä -1 - -8 asteiseen ilmaan tekee lenkkeilystä aivan liian kylmää hommaa mun urheilutamineille. En kuitenkaan viittis arkivaatteissa lenkkeillä, vaikka se ilmeisesti kiinalainen tapa onkin. Kentällä kun on jatkuvasti possea kauluspaidassa tai farkuissa tai molemmissa lenkkeilemässä.
Köhä helpotti kun kävi Hainanilla. Varmaan se palaisi jos hengaisin täällä pidempään. En kuitenkaan ehdi vaan palaan Suomeen. Vielä pitäis jaksaa pinnistää kokeet huomisesta keskiviikkoon. Ei oikeastaan inspais valmistautua, mut toisaalta ylpeys ei anna mennä takki auki kokeeseen.
Täällä sisämaassa sää on yllättävänkin kuivaa. Lunta ei ole näkynyt ja ilmeisesti viime vuonna oli poikkeuksellisesti lumi maassa kuukauden.
Pystyn lenkkeilemään vieläkin viereisellä urheilukentällä vaivatta ilman, että jää vaivaa. Välillä tosin on päiviä, jolloin voimakas tuuli yhdistettynä -1 - -8 asteiseen ilmaan tekee lenkkeilystä aivan liian kylmää hommaa mun urheilutamineille. En kuitenkaan viittis arkivaatteissa lenkkeillä, vaikka se ilmeisesti kiinalainen tapa onkin. Kentällä kun on jatkuvasti possea kauluspaidassa tai farkuissa tai molemmissa lenkkeilemässä.
Köhä helpotti kun kävi Hainanilla. Varmaan se palaisi jos hengaisin täällä pidempään. En kuitenkaan ehdi vaan palaan Suomeen. Vielä pitäis jaksaa pinnistää kokeet huomisesta keskiviikkoon. Ei oikeastaan inspais valmistautua, mut toisaalta ylpeys ei anna mennä takki auki kokeeseen.
Saturday, January 8, 2011
Minä vai me?
Kiinalaisten ja eurooppalaisten käsitys itsestä suhteessa ympäristöön on hyvin erilainen.
Euroopassa lasken lähimmäisiksi sukulaiset, ystävät ja useissa konteksteissa ihmiset jotka sattuvat tallaamaan samoja katuja. Kiinalaiset laskevat lähimmäisikseen perheenjäsenet ja ehkä jossain määrin hyvät ystävät. Kun puhun tässä yhteydessä lähimmäisistä, tarkoitan ihmisiä jotka otan huomioon jokapäiväisessä elämässäni. Luterilaisen kasvatuksen saaneena lähimmäinen on henkilö, jolle pyrin tekemään kuten toivoisin itselleni tehtävän.
Esimerkiksi Otaniemessä jos joku kaatuu eikä näytä pääsevän ylös, menen tietenkin auttamaan. 102:ssa jos bussiin näyttää tulevan paljon possea, ahtaudun mahdollisimman perälle jotta kaikki varmasti mahtuvat. Jonossa odotan kiltisti vuoroani, koska kaikki muutkin jonossa odottavat ja rehellinen jonotus takaa keskimäärin parhaan tuloksen ja matalimman v-käyrän.
Kiinasa taas jos joku kaatuu, ohikulkijat korkeintaan ottavat kuvia kännykkäkameralla. Aiheeseen tietty vaikuttaa ennakkotapaus parin vuoden takaa, jossa kaatuneen mummon apuun mennyt shanghailainen IT-insinööri tuomittiiin maksamaan osa mummon sairaalalaskusta, koska "Oli epäilyttävää mennä silleen apuun ja auttaa mummo taksiin ja sairaalaan. Ei olisi poika varmaankaan tehnyt jollei ois aiheuttanut kaatumista" (tuomarin perustelu). Kiinassa laupias samarialainen vähintään haluaa ryöstää matkamiehen tai ottaa tämän orjaksi. Miksi kukaan auttaisi tuntematonta pyyteetömästi, kun niitä tuntemattomia on niin monia?
Busseissa, metroissa ja muissa kiinalaiset kasvattavat juuret heti sisään mukavasti päästyään. Siltä paikaltahan ei sit liikuta ennen omaa pysäkkiä ellei istuin vapaudu jossain. Oheisen kuvan bussissa oven takapuolella oli hyvin seisomatilaa, mutta sinne ei kukaan päässyt koska ihmiset eivät tiivistäneet taaksepäin. Oma paikka oli jo varmistettu.
Kiinassa jonotus on koripalloakin suositumpi kansanhuvi. Muut jonossa olijat eivät oikeastaan ole ihmisiä, ja vain itsellä on oikeastaan väliä.
Vastaavasti Suomessa mä tismalleen päätän itse elämästäni. Jos olisin tyttö, voisin polttaa tupakkaa tai valita ihmissuhteideni määrän ja keston ihan itse. Täällä "pahan tytön" stigma estää tekemästä kumpaakaan. Naisten tupakointiin liittyvä stigma on yhtä vahva kuin minihameessa, verkkosukkiksissa ja korkkareissa kadunkulmissa norkoilu Suomessa.
Yliopistossa minä korkeimman omakätisesti päätän koska teen ohjelmoinnin harjoitustyöt. Täällä kampuksilla opiskelijoiden sähköt katkaistaan klo 10 tai nyttemmin 11 illalla, koska "nukkuminen on teille hyväksi. nukkukaa!". (Onneksi ei päde ulkkariasuntolaan).
Suomessa naapurin ökykallista Mersua paheksutaan ja ollaan kateudesta vihreitä. Kiinassa naapurin miljonääri ei todennäköisesti osta Mersua tai Bemaria, koska kerskakulutus on paheksuttavaa. Kiinan rikkaimpien ihmisten listan tekijä tunnustaa, että todennäköisesti noin puolet 100 oikeasti rikkaimman nimistä puuttuu, koska kiinalaiset pitävät onnensa erittäin visusti salassa.
Suomessa valitsen opintoalani ehkä liiankin liberaalisti sen suhteen, mitä haluan isona tehdä ja mikä kiinnostaa. Kiinassa valitaan opintoala ensisijaisesti sen perusteella, mitä Kiinan valtio ja yhteiskunta tarvitsevat ja toissijaisesti näiden joukosta valitaan joku ala joka saattais kiinnostaa itseä.
Kiinan järjetön (sitä ei vaan voi käsittää) väkimäärä sanelee ihmisen suhteen ympäröivään yhteiskuntaan ja se on erilainen. Kiinaan tulluta länkkäriä turhauttaa, mutta kyse on pohjimmiltaan erosta. Implisiittinen arvovalinta ei tässä suhteessa toimi läheskään niin yksioikoisesti kuin useimpien länkkärien reaktioista voisi päätellä. Voisin perustella väitteeni kulttuurirelativismilla, mutta en satu uskomaan kyseiseen kukkahattuteoriointiin. Väitän kuitenkin, Kiinan ja lännen käsitykset ihmisen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta ovat kumpikin tilanteeseensa (ihmisten määrä, väestön tiheys, väestörakenne) oikeita.
Euroopassa lasken lähimmäisiksi sukulaiset, ystävät ja useissa konteksteissa ihmiset jotka sattuvat tallaamaan samoja katuja. Kiinalaiset laskevat lähimmäisikseen perheenjäsenet ja ehkä jossain määrin hyvät ystävät. Kun puhun tässä yhteydessä lähimmäisistä, tarkoitan ihmisiä jotka otan huomioon jokapäiväisessä elämässäni. Luterilaisen kasvatuksen saaneena lähimmäinen on henkilö, jolle pyrin tekemään kuten toivoisin itselleni tehtävän.
Esimerkiksi Otaniemessä jos joku kaatuu eikä näytä pääsevän ylös, menen tietenkin auttamaan. 102:ssa jos bussiin näyttää tulevan paljon possea, ahtaudun mahdollisimman perälle jotta kaikki varmasti mahtuvat. Jonossa odotan kiltisti vuoroani, koska kaikki muutkin jonossa odottavat ja rehellinen jonotus takaa keskimäärin parhaan tuloksen ja matalimman v-käyrän.
Kiinasa taas jos joku kaatuu, ohikulkijat korkeintaan ottavat kuvia kännykkäkameralla. Aiheeseen tietty vaikuttaa ennakkotapaus parin vuoden takaa, jossa kaatuneen mummon apuun mennyt shanghailainen IT-insinööri tuomittiiin maksamaan osa mummon sairaalalaskusta, koska "Oli epäilyttävää mennä silleen apuun ja auttaa mummo taksiin ja sairaalaan. Ei olisi poika varmaankaan tehnyt jollei ois aiheuttanut kaatumista" (tuomarin perustelu). Kiinassa laupias samarialainen vähintään haluaa ryöstää matkamiehen tai ottaa tämän orjaksi. Miksi kukaan auttaisi tuntematonta pyyteetömästi, kun niitä tuntemattomia on niin monia?
Busseissa, metroissa ja muissa kiinalaiset kasvattavat juuret heti sisään mukavasti päästyään. Siltä paikaltahan ei sit liikuta ennen omaa pysäkkiä ellei istuin vapaudu jossain. Oheisen kuvan bussissa oven takapuolella oli hyvin seisomatilaa, mutta sinne ei kukaan päässyt koska ihmiset eivät tiivistäneet taaksepäin. Oma paikka oli jo varmistettu.
Kiinassa jonotus on koripalloakin suositumpi kansanhuvi. Muut jonossa olijat eivät oikeastaan ole ihmisiä, ja vain itsellä on oikeastaan väliä.
Vastaavasti Suomessa mä tismalleen päätän itse elämästäni. Jos olisin tyttö, voisin polttaa tupakkaa tai valita ihmissuhteideni määrän ja keston ihan itse. Täällä "pahan tytön" stigma estää tekemästä kumpaakaan. Naisten tupakointiin liittyvä stigma on yhtä vahva kuin minihameessa, verkkosukkiksissa ja korkkareissa kadunkulmissa norkoilu Suomessa.
Yliopistossa minä korkeimman omakätisesti päätän koska teen ohjelmoinnin harjoitustyöt. Täällä kampuksilla opiskelijoiden sähköt katkaistaan klo 10 tai nyttemmin 11 illalla, koska "nukkuminen on teille hyväksi. nukkukaa!". (Onneksi ei päde ulkkariasuntolaan).
Suomessa naapurin ökykallista Mersua paheksutaan ja ollaan kateudesta vihreitä. Kiinassa naapurin miljonääri ei todennäköisesti osta Mersua tai Bemaria, koska kerskakulutus on paheksuttavaa. Kiinan rikkaimpien ihmisten listan tekijä tunnustaa, että todennäköisesti noin puolet 100 oikeasti rikkaimman nimistä puuttuu, koska kiinalaiset pitävät onnensa erittäin visusti salassa.
Suomessa valitsen opintoalani ehkä liiankin liberaalisti sen suhteen, mitä haluan isona tehdä ja mikä kiinnostaa. Kiinassa valitaan opintoala ensisijaisesti sen perusteella, mitä Kiinan valtio ja yhteiskunta tarvitsevat ja toissijaisesti näiden joukosta valitaan joku ala joka saattais kiinnostaa itseä.
Kiinan järjetön (sitä ei vaan voi käsittää) väkimäärä sanelee ihmisen suhteen ympäröivään yhteiskuntaan ja se on erilainen. Kiinaan tulluta länkkäriä turhauttaa, mutta kyse on pohjimmiltaan erosta. Implisiittinen arvovalinta ei tässä suhteessa toimi läheskään niin yksioikoisesti kuin useimpien länkkärien reaktioista voisi päätellä. Voisin perustella väitteeni kulttuurirelativismilla, mutta en satu uskomaan kyseiseen kukkahattuteoriointiin. Väitän kuitenkin, Kiinan ja lännen käsitykset ihmisen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta ovat kumpikin tilanteeseensa (ihmisten määrä, väestön tiheys, väestörakenne) oikeita.
Subscribe to:
Posts (Atom)