Havaijipaidat

Ehdin aikaisemmin Kiinan muurin yhteydessä dissata turistiryhmiä jotka merkataan muurilla dorkannäköisellä hatulla. Noh, Hainanilla sit taas:



Kyllä! Voi olla turistiryhmällä kaikilla samanlaiset havaijipaidat.

Joulua kaikille

Myöhästynyttä joulua kaikille. Vietämme tosiaan Juulian ja Nooran kanssa joulua täällä lämpimässä Hainanin provinssissa, joka on saari etelä-Kiinan merellä. Kaupunki on saaren eteläosassa sijaitseva Sanya, joka on ikävästi venäläisiä täynnä. Kaikkialla on kyrillistä kirjoitusta ja hanzeja, vähän 50-50 et kumpien perusteella päättelee kyltin tarkoituksen paremmin.

Hostellin netti on hitaammanpuoleinen, joten en ole päässyt postaamaan mitään pikaistakaan. Jouluaatto meni biitsillä hengaillessa ja lahjoja vaihtaessa. Joulupäivänä kävimme eri biitsillä ja tapaninpäivänä Juulia hankki mulle joululahjaks surffaustunnin. En kyllä hirveesti oppinut mutta loppua kohden alko löytyä joku tasapaino ja melkein pystyin seisomaankin laudalla. Kivaa oli kumminkin.

Lämpöä on ollut sellainen 25-28 astetta päivällä ja sää on ollut enimmäkseen aurinkoinen.

Tänään mun laukku varastettiin. Olin onneksi poistanut kaiken arvokkaan ennen biitsille menoa koska asiasta varoiteltiin. Käytiin Nooran kanssa meressä uimassa ja mun laukku lähti alle puolen metrin päästä rannalle jääneen Juulian jalasta. Laukussa arvokkainta oli laukku itse ja toiseksi arvokkainta oli mulle kivasti sopineet lasit jotka olin ostanut täältä. Onneksi otin varalasit messiin tämän tai rikkoutumisen varalta. Lisäksi laukussa oli noin 20€ arvosta rahaa, koska en halunnut ottaa liikaa rannalle. Ei taida maksaa vaivaa yrittää tehdä vakuutukseen ilmoitusta, mutta ikävää tää on silti. Lisäksi jopa pidin mun Gollasta. Se oli ihan hyvä ja laadukas laukku ja varta vasten ostettu.

Laukun mukana lähti myös kopio passista. Mielummin tietysti kopio kuin itse passi, mutta teoriassa passin tiedoilla pystyy jo tekeen aika ikäviä identiteetinkaappausjuttuja. En kyllä usko, että rantavarkaat mitenkään kootusti siirtää henkilötietoja eteenpäin huijausketjussa, mutta en nyt pidä sitä mahdottomanakaan.

Niin, ja laukun mukana meni kanssa mun läksyt. Voi olla jännää selittää opettajille että mun läksyt varastettiin.

En tiedä voiko Sanyaa oikeastaan suositella lomakohteena. Sää on ihan jees, ilma tosin eurooppalaiseen makuun vähän saasteista. Jos puhuu kiinaa niin voi pärjätä tosi halvalla. Jos on venäläinen turisti niin kaikki puhuu venäjää ja erityisesti tässä meidän alueella Dadonghaissa kaikki kyltit on kaksikielisesti. Englantia ei hirveästi puhuta ja kaikki alueella olettaa et länkkärin näköisillä on liikaa rahaa ja niitä voi nyhtää. Vastaavasti esim. Pekingissä on kahdenlaisia länkkäreitä: turisteja ja ei-turisteja ja näille pätee eri säännöt.

There's a first time for everything

Käytin Juuliaa Yashown vaatemarketissa. Marketti on vähän huijausta ja feikkibrändejä, mutta siellä on tiettyjä plussia. Yksi on se, että palvelua saa englanniksi (ja venäjäksi, espanjaksi tai kiinaksi for that matter). Toinen on se, että länkkäriorientoituneesta mestasta löytää välillä mun kokoja. Viimeksi 2 villapaitaa ja housut (joiden koko oli numeroa pienempi kuin vielä kesällä <3). Kolmas on räätälit, jotka erikoistuvat englantiin ja saitojen länkkärien palvelemiseen.

Juulia kopioidutti jotkut housut, joihin oli tykästynyt. Maksoivat melkein saman verran kuin alkuperäiset, mutta toisaalta jos on epästandardi niin istuvat vaatteet on aika kallisarvoisia. Trust me, I know.

Yläkerran food courtissa onnistuin saamaan elämäni ensimmäistä kertaa chilikastiketta silmääni. Epäsuoria silmään saamisia on tietty tapahtunut lukemattomia kertoja, mutta ensimmäistä kertaa onnistuin läikäyttämään nuudeleita niin, että chilikastiketippa lensi suoraan uusien silmälasien pokan ali silmään. Nyt on tämäkin koettu.

Yashowssa tuntuu olevan myyjien kunnia-asia kusettaa länkkäreitä ainakin vähän. Sit jos kertoo olevansa opiskelija ja puhuu kiinaa niin tulee vähän vähemmän ukotetuksi. Mulle jopa myytiin sitä parempaa laatua olevat housut huonomman laadun sijaan. Viimeksi kävi toisin päin ja maksoin saman verran.

First things

Talvikimara

Kiinalaisen buddyni kutsumassa kävin tsiigaamassa yhden paikallisen talvikimaran. Tainoh, osan siitä koska koko roska kesti yli 6 tuntia koska opiskelijoita on aika paljon. En siis mennyt tikkiläisten kimaraan vaan arkkarien ja jonkunnäköisten raksalaisten yhteisjuttuun.

Kimaraan osallistuminen on siis pakollista joka vuosi ennen kanditutkinnon saamista. Sen jälkeen se on vapaaehtoista. Virallinen perustelu on se, että "tulevaisuuden johtajien pitää pystyä esiintymään luontevasti". Tulee pyytämättä mieleen intin mielikuvapropaganda, paitsi et täällä joku saattaa uskoakin.

Esityksiä oli ennaltaeditoiduista videoista tanssiin ja näytelmiin. Kiinani ei riittänyt pysymään kärryillä läheskään kaikessa, mutta aina välillä pääsin kärryille joistain jutuista. Yhden sketsirupeaman lopuksi miespääosan esittäjä totesi "我喜欢男生", mikä on itseasiassa mauttomuudessaankin aika positiivista. Yleisö remahti nauramaan, mikä valaa uskoani Kiinan seksuaalivähemmistjen tulevaisuuteen. Seuraavassa sketsissä esitettiin parodiaa jostain paatoksellisesta esityksestä, todennäköisimmin Red Guards on Honghu Lake -oopperasta. Kolmannessa Maon kuva ilmestyi katonrajasta saaden aikaan naurunremakan yleisössä. There may yet be hope.

Söpöin oli esitys, jossa noin 10 hanzia pyöriteltiin eri järjestykseen ja muodostettiin lauseita, jotka muodostivat tarinan. Parasta oli että tunnistin kaikki merkit, joten pysyin melkein kärryillä. Olen pyytänyt tarinaa kokonaisuudessaan, toivottavasti saan sen jostain.

2x Su-laoshi

Ohhoh, oonpas ollut paha ihminen ja pitkään bloggaamatta. Juulian kierrättäminen yhdistettynä normaaliin päivärytmiin vie aikaa aika tehokkaasti. Lisäksi oon urheillut ja paskarrellut joululahjoja. Noh, ehkä tästä taas pääsee vauhtiin.

Viime lauantaiksi olin sopinut, että menemme hippisiskoni kanssa opettamaan paikalliseen migrant workers' schooliin, joka siis nimestään huolimatta on tarkoitettu muuttotyöläisten lapsille. Tämä oli eri koulu kuin aikaisemmin, koska menimme eri kautta. Kouluja riittää, kuten myös muuttotyöläisiäkin. Parhaat arviot sanovat että työn perässä muuttavia kiinalaisia on noin Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian yhteenlasketun väkiluvun verran. Nämä eivät saa asua kaupungeissa, koska kaupunkiin muuttamiseen tarvitaan lupa ja lupaan pysyvä työpaikka. Vaikka käytännön eroa ei ihan aina näe ja järjestelmän merkitystä virallisesti väheksytään, on kiinalainen silti vieläkin jollain tasolla turpeeseen sidottu.



Meidän kanssa samana päivänä sattui eeppinen lauma internejä, jotka olivat maksaneet isot rahat siitä ilosta että joku oikein suostuu teetättään heillä pari kuukautta töitä Kiinassa. Nettisivujen mukaan sijoitus tulevaisuuteen. Internien johdosta opettaja-oppilassuhde oli noin 1-1 ja enemmistö opettajista keskittyi ottamaan kuvia ihan aidoista räkänokkaisista kiinalaislapsista.

Edellisessä koulussa kävin heittämässä ihan oppitunnin. Täällä oli enemmän askartelua ja hauskanpitoa. Joulun kunniaksi teimme joulukortit, joihin piirrettiin lahjatoiveet ja sit toiselle puolelle jouluisia juttuja kuten pukki ja kuusi. Lapset piirsivät lähinnä pehmoleluja, robotteja ja sensellaisia. Itse piirsin ponin (daa!) ja polkupyörän. Mun opettamat lapset selitti hyvin juurta jaksain että polkupyörä ei oo kiva juttu joten sitä ei kannata pukilta pyytää.

Lapsia oli kiva opettaa. Mulle sattuneet 2 tyttöä puhuivat tosi selkeää mandariinia, ehkä siksi että ovat oppineet sen vieraana kielenä eikä äidinkielenään kuten monet pekingiläiset. Sain selitettyä jo monimutkaisempia asioita lapsille ja lapset jopa tuntuivat ymmärtävän eikä niitä yhtään häirinnyt että kiinani oli huonoa. Asiaan saattoivat vaikuttaa viereisen pöydän jenkit jotka eivät puhuneet sanaakaan kiinaa.

Mahdollisuudesta oli kuultu venäläisen koulukaveri Sergein kautta. Kuvassa Sergei, Juulia ja randomkiinalaisnassikka.



Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat taustasta että päivä on saasteinen. Mun kännykän sääennusteet sanoo "dreary" kun ilma on täynnä pienhiukkasia erotuksena esim. sumusta, jolloin kännykkä tietenkin sanoo että sumua.

Voihan tikki

En ole tainnut kertoa huutokujasta. Matkalla lounaalle isoon ruokalaan (se nelikerroksinen) joutuu kulkemaan 10-15 metriä pyöräparkista ovelle tiettyä reittiä. Tämän reitin varrella on usein sen tai tämän eturyhmän edustajat tyrkyttämässä kaikkea harrastuksista englanninkursseihin ja verenluovutukseen. Tapana on ottaa 5-25 tyyppiä jotka huutaa yhteen ääneen jotain hokemaa. Kiinalaiset ovat erittäin, erittäin hyviä huutamaan juttuja synkronoidusti.

Tänään mua odotti tällainen näky.





Menin kyseleen et "WTF kiinalaiset?". Ilmeisesti nää oli paikallisia tikkiläisiä ja mut pyydettiin niiden "talvikimaraan" sunnuntaina. Luvassa kuulemma teatteria, esityksiä jne.

En kuitenkaan päässyt pois ennen kuin mun kouraan tyrkättiin IPv6-läystäke. Ihanat kiina-tikkiläiset markkinoi IPv6:a kanssaopiskelijoilleen. Voihan Tietokilta sentään ja miksei meillä? Voisin valmistella ponnen aiheesta. IPv6:n ilosanomaa Täffän lipan alla joku keskiviikko.

Ilmeisesti kaikille IPv6:n ilosanoma ei kelvannut. Oma läystäke on tietty tallessa.



Buddy tiesi kertoa et joka lafkalla on oma kimara, jossa jokaisen kandiopiskelijan on pakko esittää jotain jossain ryhmässä. Mainitsin jännittäväni itse esiintymistä ja mulle kerrottiin, että "jos haluaa tulevaisuuden johtajaksi, pitää osata esiintyä sujuvasti". Voihan sitä noinkin. Puheviestinnän kurssin vois kyllä palauttaa