Matka

Lähtöni oli tiistaina, 17:55. Eeppistä kyllä, halvin lentovaihtoehto usean sadan euron marginaalilla kulki ensin Helsingistä Amsterdamiin KLM:llä ja sen jälkeen Amsterdamista Pekingiin China Southern Airlinesilla. Ilmeisesti Finnairin lentojen järkyttävä kalleus (tuplasti halvin) tuli siitä, että Finnairin maksimimaassaolo normaaleilla lipuilla on 3kk.

Ostin lennot vasta kun olin saanut hyväksymiskirjeen, mikä oli jälkikäteen ajatellen virhe. Kolme viikkoa aikaisemmin lennot olisi saanut reilu 100€ halvemmalla, ja siihen mennessä Tsinghua oli jo lähettänyt epävirallisen hyväksymissähköpostin.

En voi missään tapauksessa suositella ostamaan valuuttaa Helsinki-Vantaalta matkalla Kiinaan. Kakkosterminaalin rahanvaihtotiskin kurssi oli yli 10% virallista huonompi (7,5 vs. 8,5) ja lisäksi kiinteitä vaihtomaksuja tuli jonkun verran. Kannattaa odottaa ja vinguttaa Pekingin kentällä. Automaatteja on pilvin pimein.

Lennot olivat sinänsä varsin miellyttäviä. KLM oli tuttu, turvallinen ja yllätyksetön ja huonojen tarinoiden varjossa China Southernin 777:ssä ollut tila ja palvelutaso oli yllättävänkin hyvä. Vieressäni istunut kiinalaismummo ei peittänyt pettymystään kun viereen tuli pitkä ja isokokoinen pyörösilmä. Sekä mummo että minä nukuimme huonosti matkalla. China Southernille miinuspisteitä siitä, että in-flight lehti oli pelkästään kiinaksi. Olisi jonkun englanninkielisen osionkin ympätä.

Pienenä yllätyksenä tuli se, että Schipholissa koneella oli kaksi määränpäätä: Peking ja Guangzhou. Ilmeisesti sama koodi jatkaa vielä Pekingistä Guangzhouhun, mutta konetta pitää vaihtaa.

Perille päästyäni jonotin pienen ikuisuuden passintarkastukseen ja sinä aikana matkustusrinkkani oli jo ehtinyt pyöriä hyvän tovin vastaanottoaulassa. Otin taksin näyttämällä kuskille paperilappua, jonka foreign students' affairs office oli lähettänyt osana tervetulopdf:ää ja pääsin Tsinghuan Zijing-asunnoille vaivattomasti. Perillä törmäsin toiseen samassa koneessa tulleeseen länkkäriin, joka sanoi päässeensä 30 yuania halvemmalla saman taksimatkan. Ilmeisesti minua huijattiin ja maksoin siis melkein 4 euroa ekstraa. Aina ei voi voittaa.

Asunnolle päästyäni soitin paikalliselle kv-isohenkilölle eli buddylle nimeltänsä Chuan Wang. Tämä tuli pienen odotuksen jälkeen paikalle ja auttoi minua ensin hankkimaan kämpän, joka piti maksaa etukäteen (n. 1400€ tilitapahtuma kerralla, auts). Heitimme matkatavarani kämpälle ja jatkoimme eteenpäin ilmoittamaan minut läsnäolevaksi. Prosessi oli kivuton, koska saavuin hyvään aikaan. Miljoona lappua piti täyttää ja ainakin 4 passikuvaa jättää eri kohdissa.

Sain myös lopulta kiinalaisen nimeni, josta etukäteen oli varoiteltu. Olin etukäteen ajatellut kysyväni T-110 -ryhmän kiinalaisilta apua, mutta en loppupeleissä raaskinut häiritä heitä. Onneksi Chuan sattui olemaan luova arkkari ja siten hän osasi nopeasti pähkäillä minulle osuvan ja ilmeisen hyvän nimen. Virkailijoiden keksimät nimet kun ovat kuulemma erinomaisen tylsiä ja huonoja.

Rekisteröitymisen yhteydessä sain nipun lappuja, ja mm. paperin, jolla sain ostettua kuukaudeksi Valtion Virallisesti Suodatettua Internetiä (n. 10€). Buddyni paljasti, että paikalliset maksavat kuussa murto-osan tuosta hinnasta, mutta itse pidin hintaa kohtuullisena.

Ehdin myös hankkia ruokailukortin, jossa proseduuri oli suorastaan nerokas. Käytävän toiselta puolelta haetaan kortti, jonka jälkeen se pitää viedä toiselle puolelle ladattavaksi, vaikka kummallakin puolella on lataaamiseen tarvittava välineistö. Brilliant.

Ainoa jota en ehtinyt, oli käydä kuvauttamassa itseni opiskelijakorttia varten. Ilmeisesti tätä on tarjolla vain joka tiistai, joten venyy sen suhteen.

Iso bonus sille, että prosessi toimi kaikin puolin paremmin ja nopeammin kuin käsittääkseni TKK:lla. Osittain tämä johtunee siitä, että tulin omia aikojani, eikä missään ollut ruuhkaa. Kuitenkin tunsin, että prosessiomistajuus asioissa oli minulla, ja tiesin tismalleen mitä kaikkia asioita pitää hoitaa, jos toki joka asiassa jouduin nojaamaan buddyn apuun.

Aurinko laskee Pekingissä mannermaisen nopeasti kuuden ja seitsemän välillä ja seitsemältä olinkin jo varsin väsynyt ja kävin hakemassa vettä ja olennaisia tarpeita kampuksella sijaitsevasta supermarketista ja yritin levätä. Tästähän ei tietenkään mitään tullut. Valvoin sitten aamukolmeen kun jetlag päätti kuitenkin ilmoittaa itsestään outona virkeytenä.