Arvasin että näiden viimeisten postausten kirjoittaminen viivästyy. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.
Paluumatkalla matkatavaraa oli suorastaan törkeästi. Kiinasta ostamani laukku täyttyi myös ääriään myöten ja hyödynsin Sallan vinkin siitä, että käsimatkatavaroita ei punnita.
Sain todistukset luvattuun aikaan lähtöpäivän aamuna ja kaksin kappalein varmuuden vuoksi.
Kämpästä piti ottaa tavarat ulos, jonka jälkeen sai hakea lopun vuokran asuntotoimistosta. Kuittia piti erikseen pyytää ja sain lisäbonuksena huimat 10 RMB takaisin pesukonepoletista.
Taksi kentälle maksoi enemmän kuin piti. Kuski vissiin yritti kusettaa mua kun 170 RMB:tä pyöristyi kiltisti summaksi, joka mulla oli mukana (~160). Aiemmin taksimatka on maksanut noin 120RMB toistuvasti.
Löysin paikallisen airport transfer authorityn tai vastaavan tiskin, jolla oli vaaka. Vaa'an kanssa sit kevensin käsimatkatavaroitani ne pari kiloa, mitä laukkuihin sai vielä laittaa. Silti mulla oli pari päällystakkia yms. ja iso reppu ja isohko putkikassi personal iteminä.
Tiskillä piti maksaa. Piece conceptin takia maksoin vain ilosta laittaa yksi laukku ruumaan. Se tosin oli USD 55 joka muutettiin yuaneiksi jollain hihasta revityllä kurssilla. En ymmärrä miksi, koska luottokortilta ois voinu veloittaa dollareitakin. Noh, ei kinostanut. Piece conceptissa tosiaan painoraja on per kolli ja kun lennot on samalla lipulla niin ylipainomaksu tulee vain kerran.
Kentällä oli Burger King, mutta sielläpä ei kortti käynyt. "Miks sulla ei ois Kiinan käteistä mukana? Wat?". Noh, muissa rafloissa kävi.
Matkalla portille yritin ostaa hieman 白酒, mutta ikävästi kentällä oli vain yhtä sorttia ja se törkeän kallista. Kiinalla oli jotain spessusääntöjä nesteiden laittamisesta ruumaan, eikä painorajoihin ois mennytkään. Noh, ehkä sitä joskus pääsee maistamaan. Samaisessa kaupassa spottasin ensimmäisen suomalaisen - *brr*. Kiersin kaukaa, koska oli selkeästi joku kujalla oleva turisti.
Lähtöportilla oli niin paljon ihmisiä, että koin voimakasta ahdistusta. Kiinalaisia voi olla paljon, mutta useampi sata länkkäriä samassa paikassa samaan aikaan oli hyvin outoa ja ahdistavaa. Schipholiin mennessä ehdin tottua.
