Kadonnut kimchi

Tavallaan käy sääliks korealaisopiskelijaraukkaa. Toisaalta toi teksti on vaan niin söpö ettei mitään rajaa.

Kuivuus

Pekingin ilma on selkeesti Helsinkiä (tai Nummelaa for that matter) kuivempi. Kesäkeleillä vielä tajus juoda paljon, koska oli kuuma ja tuli hikoiltua. Talvella ei tajua juoda samalla tavalla ja nestehukka iskee varsin helposti.

Nestehukka yhdistettynä saasteiseen ilmaan saa aikaan hengitystieoireita. Oon yskiny käytännössä siitä lähtien kun lämpötila laski alle t-paitakelien. Muistin aikaan tulee juotua, mut silloin tällöin naamaan huitaistut puolen litran vesituopilliset ei tunnu riittävän.

Tosi moni meidän luokalla oireilee köhimällä ja muilla kurkku-alahengitystieoireilla. Vesihöyrystin ehkä auttais asiaan. Toisaalta ehkä ei. Opettajista yksi neuvoo aina syömään päärynöitä ja juomaan teetä. Myönnän etten ole kokeillut, mutta oon miettinyt pitäiskö.

Odotan innolla sydäntalvea. Huhu kertoo, et täkäläinen talvi ois yhtä helvettiä vaikka elohopea ei laskekaan kovin alas. Siperian tuulet <3.

Nobody expects the...

Sen leijonavaakunaa kiinalaistyttöjen...

Kiinassa törmää jatkuvasti vaatteisiin ja laukkuihin, joissa on Euroopan maiden lippuja, nimiä tai vastaavaa. Varsinkin Saksa ja Iso-Britannia ovat edustettuina. Vähemmässä määrin Ranska, Espanja ja jostain syystä Ruotsi. Kouyu-opettaja sanoi tämän johtuvan siitä, että lippu implikoi sitä että vaate oikeasti on Euroopasta ja sitä myöten kallis ja laadukas. Käsittääkseni trendi sai alkunsa niistä iänikuisista Saksan ylijäämäpaidoista joissa on Saksan lippu hihoissa.

Liput ovat niin yleisiä, että vastailmiönä hankin itselleni Kiinan lipun, ompelin siihen velcro-taustan ja lätkäisin softshellin hihassa olevaan velcropaikkaan. Lipusta on tullut wtf-tasoisia kommentteja kiinalaisilta, mutta ei ainakaan vielä negatiivia.

Viime viikolla kuitenkin törmäsin johonkin uuteen.



Tietenkin piti mennä kysymään tytöltä kuvaa ja poseerata seuraks. Kuulemma viime vuoden Kappan mallistoa. En tiedä onko kuinka aito vai ei. Hiano on kummiski.



Ei oo ees siniristilippua vaan on vaakuna! Jos tää ois Suomi niin toi tyttö äänestäis persuja ja todennäköisesti seukkais prätkällä ajavan amis-Jaskan kanssa. Sinänsä aika surullista, että skinit ja muut devalvoi Suomen leijonavaakunaa. Tästä syystä mun er-uu-koon (aina er, ei koskaan r) kurssiverkkarien selästä löytyy ilmatorjunnan heraldinen siivekäs ammus (löytyy esim. täältä), joka myös taisteludildona tunnetaan.

Söpökivet

Villihanhipagodan puistossa oli maailman söpöimmät "älä kävele tässä" -kyltit.

Miksi Jussi Halla-aho on blokattu Kiinassa?

En ole itseasiassa ihan hirveästi blogannut bittiesiripusta, jonka mukaan tämä blogi on nimetty. Kerronkin teille siis tarinan.

Päivänä muutamana kuitenkin surffasin huvikseni ilman kiertoa. Havaitsin, että http://halla-aho.com/scripta ei lataannu.

Noh, koitin tarkistaa olisiko Mestari elyttänyt ylläpitonsa suhteen katsomalla downforeveryoneorjustme.comin kautta onko sivusto alhaalla. Ironisesti sekin on blokattu. Ainakin kiinalaisilla on huumorintajua. Vähän vakavammin ottaen downforeveryonen blokkaaminen kuvaa hyvin syvälle juurtunutta taipumusta kiinalaisessa kulttuurissa: "Worüber mann nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen". Kun törmäät tabuun, edessä on helposti seinä. Ei siis hienovaraisia vihjeitä siitä et nyt ollaan tabun äärellä vaan seinä.

Mietin pienen pääni puhki miksi ihmeessä Kiinan kansantasavalta haluaisi blokata suomalaisen maahanmuuttokriitikon sivut. En muista, että Tohtori Viha olisi levittänyt vihasanomaansa kiinalaisista maahanmuuttajista. Nämä nimittäin ovat yleensä ahkeria ja yhdistävät kiitettävästi omaa kulttuuriaan ja muuttokohdemaansa kulttuuria. Tulokset ovat joskus söpöjä, mutta aina kohdeyhteiskuntaa hyödyttäviä. Kiinalaisten meemipleksi ei salli antisosiaalista käyttäytymistä ei niin tippaakaan.

Voisiko kyseessä olla islamin dissaaminen? Kiina on virallisesti ateistinen valtio, joka dissaa kaikkia uskontoja, kotimaisia enemmän kuin ulkomaisia. Kiinan uiguurivähemmistö on muslimeja, mutta Kiina ei noin valtiona anna uiguureille muita myönnytyksiä kuin että sallii näiden harjoittaa uskontoaan.

Tarkemmin pohtien Kiinan konservatiivisen kansantasavallan ja Halla-ahon ajatusmaailma ovat kovasti toistensa kaltaisia.

Ei, vika on selkeästi tekniikassa. Pikainen traceroute käyttöläppäriltä. (Joo, on Windows, so shoot me).

C:\>tracert halla-aho.com

Tracing route to halla-aho.com [216.39.62.190]
over a maximum of 30 hops:

  1     9 ms     *        2 ms  Turandot.connectify [192.168.2.1]
  2     *        *        *     Request timed out.
  3     6 ms     8 ms    17 ms  118.229.2.185
  4    14 ms     6 ms    11 ms  118.229.2.41
  5     3 ms     4 ms    15 ms  118.229.2.1
  6    10 ms    14 ms     4 ms  th002082.ip.tsinghua.edu.cn [59.66.2.82]
  7     4 ms     3 ms    14 ms  th002002.ip.tsinghua.edu.cn [59.66.2.2]
  8     6 ms     3 ms    10 ms  pku0.cernet.net [202.112.38.73]
  9    45 ms     6 ms     4 ms  202.112.53.169
 10    70 ms     3 ms    20 ms  202.112.61.158
 11     *        4 ms    10 ms  202.112.61.214
 12     *        *        *     Request timed out.

Viimeistä IP:tä googlaamalla paljastuu, että kyseessä on tosiaan palomuurin joku gateway, joka droppaa ei-sallittuihin IP-osoitteisiin menevät paketit. Taikasana on tosiaan IP-osoite ja viime kevään Jotin tenttikysymyksenäkin ollut kuvaus ip-osoitteen ja dns-nimen välillä. Se kun ei ole injektio eikä surjektio.

C:\>nslookup 216.39.62.190
Server:  Turandot.connectify
Address:  192.168.2.1

Name:    p4p2.geo.re4.yahoo.com
Address:  216.39.62.190

Hallis siis ilmeisestikin hostaa sivujaan Yahoon tarjoamalla palvelimella. Todennäköisimmin samalla palvelimella (tai samassa palvelussa) on jotain Free Tibet tai Falun Gong -krääsää, jonka johdosta koko roska on blokissa.

Tarinan opetukset?

1. Kiinaa ei oikeasti kiinnosta ensi eduskuntavaalien ääniharava. Halla-aho eduskunnassa tuskin paskoo ulkomaankauppasuhteita, joten turha huolestua.


2. Kiina filtteröi Suomea monipuolisemmin, paitsi domainnimen, myös ip-osoitteen perusteella.

Tarkkasilmäisimmät ehkä panivat merkille että mulla on kone nimeltä Turandot. Olen sattumoisin tämän artsun julkaisun aikaan katsomassa ao. rainaa paikallisessa oopperatalossa. Kiinalaisten esittämä Pekingiin sijoittuva ooppera, joka kertoo kiinalaisesta prinsessasta. Lauletaan italiaksi. Mikä voisi mennä vikaan?

Xi'an

Noora ehti tällä kertaa ensimmäisenä bloggaamaan Xi'anin keikasta. Meillä on aina hirveä kilpajuoksu ehtiä ekana bloggaamaan. Hence yli 2 viikon lägi.

Suunnittelimme varsin kunnianhimoisen plänin kustannusten ja ajankäytön minimoimiseksi. Lähdimme torstai-iltana Pekingistä yöjunalla ja palasimme lauantai-iltana lähtevällä yöjunalla. Ergo siirtymisten yhteydessä tuli nukuttua parit yöunet ja Xi'anissa yövyttiin vain yksi yö. Sunnuntaina sai sit tehtyä läksykinoksen joka oli viikonlopuks läiskästy ("eihän teillä muuta ookaan kuin aikaa tehdä läksyjä"). Muuten ois toiminu, mutta syystä x junan oli pakko saapua ihan epäinhimillisen aikasin Xi'aniin eli ennen kuutta. Not fun.

Noh, ekana kattomaan terrakottasotilaita. Sinne pääsee halvalla (n. 15 yuania) pikkubussilla, jotka lähtee rautatieasemalta. Matkalla varsinaisille pikkubusseille on noin triljoona helppoheikkiä ja tyrkyttäjää jotka haluaa viedä sut jos jonkinlaisella menopelillä kattomaan solttuja. Pari oli jopa laittanu oikean bussilinjan numeron bussin ikkunaan huijatakseen pelisilmättömiä ja kielitaidottomia turisteja. Oikeita busseja oli monta rivissä odottamassa. Lisäks ne ei tuputtanu itseään liikaa.

Soltut oli ihan näkemisen arvoinen, jos toki turistiopaspalveluja myytiin ihan törkeesti. Opiskelija-alennus tietenkin jos sattuu sellainen olemaan. Kivasti mentiin lipputarkastuspisteestä saksalaisen eläkeläisryhmän kans samaan aikaan. Nooralta kysyttiin opiskelijaläystäke (aika yleistä jopa lipun oston jälkeen), joten kaivoin omani esille. Takana olleet tädit supis saksaks jotain siitä et pitääks näyttää passi lipun kanssa ja oli ihan sekasin, joten nopeesti huikkasin niille saksaks että "Das ist meine Studentenausweis" ja kävelin portista läpi. Jäi vähän hölmistyneenä kattomaan et miten randomturisti Xi'anissa heittää yhtäkkiä murtaen saksaa läppää. Tän takia melkein kannatti opiskella ne kaikki vuodet saksaa.



Isompi on parempi Kiinassa ja terrakotta-armeijan parhaimmisto eli kenraalit (ei mitään puhetta kaaderialipäällystöstä!) oli sit pikkuisen imarreltu mua isommiks tyypeiks.

Solttujen jälkeen sit museon ulko-ovelta alkavaa krääsäkatua pitkin takas bussille. Matkan varrella myynnissä mm. koirantaljoja jotka oli nyljetty tosi tarkkaan. Lisäksi hieman yllättäen savisia terrakottasolttuja.

Pienen hostellipaussin jälkeen kävimme putkikameloimassa kaupungin muurin. Kesti abt 2 tuntia tiheiden kuvauspaussien takia. Voin suositella lämpimästi. Xi'anin vanha muuri kattoi kuulemma 7 kertaa nykyisen "pikkumuurin" kattaman alueen. Muutenkin kiinalaisilla on ollut tapana pykätä noita muureja. Pekingin vanha kaupunginmuuri purettiin, koska Mao halusi rakentaa kehä II:n. Briljantti ja kaupungin elinkelpoisuudelle olennainen ratkaisu, mutta nähtävyys män.






Illalla sit muslimikaupunginosaan shoppaamaan ja syömään paikallista erikoisuutta, lammaskeittoa jossa on leipäpaloja. Noora ei tykännyt yhtään. Kerroin, että isoäiti opetti laittamaan vaaleaa leipää hernekeitton sekaan ja söin onnellisesti omaa annostani. Nooran ilme oli hyvin Spockmainen.

Jälkimmäisenä päivänä kävimme aamusella kalligrafiakadulla shoppaamassa aamiaista ja jatkoimme eteenpäin villihanhipagodalle, joka on kuuluisa nähtävyys. Pagoda oli. Saastetilanteen takia laelle ei viittinyt kiivetä kun sieltä ei ois nähny mitään. Puutarha oli kivempi ja siellä oli hauska kiertää. Sit lounas, hostellilta kamat, palloilua ja paluujuna.

Sanoinko jotain ilmansaasteista ja näkyvyydestä?



Kiinalaisen insinöörin suunnittelema vesiputous.



Xi'an kaupunkina oli paitsi saasteinen, myös hyvin kiinalainen. Noora kuvaili Xi'ania vähemmän moderniksi kuin Peking tai Shanghai. Itse en kokenut moderniudessa ongelmaa. Noh, myönnän että Xi'anissa oli vain yksi metrolinja, mutta siinä vaiheessa kun länsimetro valmistuu niin linjoja on 5. Sensijaan kaupunki oli selkeästi aidomman kiinalainen.

Hostelli oli tosiaan tosi jees ja Xi'an soveltuu parin päivän halpaan hengaamiseen varsin hyvin. Lähellä olisi ollut yksi pyhä vuori pyhine näköaloineen, muuten alueella ei ihan hirmusti oo nähtävää. Rata Tiibetiin taitaa kulkea Xi'anin läpi, joten matkustussuositukseni olis pitää viikonlopun stopover Xi'anissa matkalla Kiinan uusimpaan hankintaan provinssimarkkinoilla.

Paketin tarina

Sain tänään postia.


Näyttääkö vähän kärsineeltä? Näyttääkö siltä että pakettia olisi potkittu viikko tai pari kiinalaisen tien poskessa? Ehkä siksi että sitä on!

Kaikki alkoi kuukausi sitten, lokakuun 21. kun tilasin itselleni netistä housuja. Vanhat reisitaskuhousut veteli viimeisiään ja tää maa on kokorasistinen meikäläisen kokoisia vastaan. Pituudessa ja leveydessä löytyis, mutta ei tietenkään löydy sekä että. Tilasin puolalaiselta luottokauppiaalta joka lähettää kohtuuedukkaasti minne tahansa päin maailmaa ja tyhmästi hinnoittelee itsensä dollareissa. Noh, Puolan Lukasz sai paketin lähtemään 5 päivässä eli 26.10., koska yksi tavara ei ollut varastossa. Jäin odottelemaan. Lähetys lähti puolalaisena lentopostina, jolta kesti 2 viikkoa saapua Irlantiin kun viimeksi ostin.

Odotin viikon, odotin toisen, odotin kolmannen ja neljännenkin. Kun kuukausi tuli täyteen eikä pakettia näkynyt, kyselin kaupalta oisko paketissa mahdollisesti joku träkkäysnumero. Eilen tulleen vastauksen perusteella oli.

Träkkäysnumeron perusteella katoin netistä Poczta Polskan sivuilta että paketti on saapunut Pekingiin jo 31.10. ja että sitä on yritetty toimittaa 3.11. ja 4.11. ja sen jälkeen ei oo tietoa. Epävarmana menin kysymään alakerrasta respatädeiltä apuja. Pienen väännön jälkeen tajusin katsoa paikallisen kaukopostin EMS:n sivuilta, ja siellähän on nälkävuoden mittainen infolista mun paketille. Pakettia on yritetty joka päivä toimittaa 3 viikon ajan tuloksetta. Alakerran fuwuyuanit lupas selvitellä asiaa ja ilmoittaa aamulla.

Tänä aamua mua odotti lappu, jossa kehotettiin menemään kampuksen ulkopuolella sijaitsevaan postitoimistoon Shangdi-nimiseen paikkaan. Koulun jälkeen sit sotkin Shangdin postitoimistoon (google maps löysi) 5km kuulemaan, että eijeieiei ei ole lainkaan heillä pakettia ja oon väärässä paikassa. Noh, vaivaisen 2 kilometrin päässä on Shangdin EMS-postitoimisto, eli eri juttu kuin posti (tietenkin!). Sinne siis kuulemaan että kyllä, se on se paikka johon mut oli ohjattu, mutta että paketti ei ollutkaan siellä vaan kampuksen EMS:llä. Siitä sit kampuksen EMS-toimistoon, josta myytiin kohteliasta eioota ja meesvittuunsiitä. Sit soitin kampuksen EMS-toimiston numeroon ja yritän selittää asiani kiinaks. Ei onnistu.

3 tunnin putkikameliseikkailun jälkeen palasin takaisin kämpille ja pyysin alakerran fuwuyuan-tytöltä apua. Sit selvis et mun pitää olla kampusalueen toisella reunalla klo 17.30 ja mun paketti on mystisesti siellä.


Perillä mua odotti pakettimarket. Olin pyöräillyt sen ohi aikaisemmin ja lollotellut, mutta kuriiriposti tosiaan tulee kiinalaisopiskelijoille kadun varteen, josta se pitää noutaa. Ei ollut edes ainoa, vaan kaikilla kuriiripalveluilla oli samassa pisteessä kuljetusväline tiellä ja paketit tien poskessa.



Ilmeisesti mun paketti on tosiaan ainakin 2 viikon ajan käynyt joka päivä tien poskessa odottamassa, josko tajuaisin tulla hakemaan sen. Joku ilmoituskin oli lähtenyt, mutta koska asun osoitteessa Zijing 20 ja paperista oli leikkaantunut 0 pois niin rakennuksen nro 2 tyypit eivät olleet vaivautuneet yrittään selvittää et pitäiskö saapumisilmoitus saada jollekulle.

Tarinan opetus? Kansainvälisessä postissa aina seurantanumero ja aktiivinen kyttäys.

Tykkään myös siitä et mittanauhan kanssa sovittamatta ostetut vaatteet on liian isoja, koska tilauksen ja saapumisen välillä vyötärönympärys on ehtinyt kutistua. Jos tää ois toiseen suuntaan niin itkettäis. Tähän suuntaan ei itseasiassa haittaa.

edit: Meidän kampuksella tosiaan on 2 postia, kaikkien suurimpien kuriirifirmojen toimipisteet ja muutenkin ihan kaikki palvelut. Aalto vois pistää paremmaks.

Chinglish VII

Junalla hard sleeperissä

Edellisessä postauksessa soft ja hard seat -matkoista lupasin kokeilla myös makuuvaunuluokkia. Xi'anin keikalla tuli testattua hard sleeper.

Liput hankimme hieman tylsästi Pekingin päärautatieasemalta, jossa on englantia puhuva ulkkareille suunnattu erillinen tiski. Kiinassa junaliput tulevat vasta <10 päivää ennen matkaa myyntiin ja jos haluaa jotain tiettyä lipputyyppiä, pitää olla aikaisin liikenteessä. Tiski on aseman sivulla (edestäpäin oikealla puolella) sijaitsevassa lipunmyyntihallissa ja isolla kyltillä merkitty. Halusimme sniiduilla ja nimenomaan hard sleeper -paikat. Setä tiskillä varoitteli, että on vain yläpunkkia ja mun jalat ei mahdu. Totesin, että ei voi olla sissitelttaa ahtaampi ja intin että haluan kuitenkin juuri sellaisen lipun. Paluumatkalle saatiin alapunkat, jotka on halutuimpia ja siksi pari höpöä kalliimpia. 2 henkeä eestaas n. 1200km yhteensä 1050 yuania eli 110e.

Juna-asemalle kannattaa Kiinassa aina tulla hyvissä ajoin. Tilaa matkatavaroille on miten sattuu ja muutenkin kiinalaiset ovat kuin kaasu ja laajenevat täyttämään kaiken vapaan tilan.



Menomatkan yläpedit oli siedettäviä. Samassa lokerikossa olleet alapetiläiset vanhukset oli tosi nihkeitä eikä antanu yhtään hengata niiden punkilla. Tavallaan ymmärrän. Eväitä oli hyvin ja keskustellumahtollisuuksiakin oli. Ihan jees.



Jalat tuli tosiaan ulos nilkasta eteenpäin. Oli villasukat ja jalat oli niin korkealla että kiinalaiset ei ois yltäny tönimään ees hyppäämällä. Vaatteiden vaihto oli vähän ahdasta, koska katto oli matalalla. Ohessa kokoontaitettu puolituinen demonstroi korkeutta.



Konduktöörit kontrolloi junasta poistumista jännästi. Kun tuut junaan, sulta otetaan lippu talteen ja siitä annetaan kuitiks läpyskä. Ennen sun pysäkkiä täti tai setä tulee ottaan läpyskän pois ja antaa lipun tilalle.

Vaikka se kuvista tuleekin selväksi niin sanotaan nyt tekstissäkin: hard sleeperissä sängyt ovat avoimessa tilassa. Liikkuvat kiinalaiset voi aiheuttaa melua (ninjat tulee Japanista, ei Kiinasta). Liinavaatteet on ja kiehuvaa vettä saa halutessaan.

Gotta eat it all!

Matkailuvinkki

Jos Kiinassa tarvitsee länkkärimajoituksen ulkopuolella käydä vessassa eikä kyykkiminen maita voi olla aika tukalat oltavat. Kokenut travelleri kuitenkin etsii lähimmästä isommasta palvelurakennuksesta (supermarketti, marketti, whatnot) invavessan. Edes Kiinassa kaikkien invalidien liikuntakyky ei riitä kyykkypaskalle, joten hyvin todennäköisesti invavessassa on istuin. Lisäksi sitä ei ihan hirveästi tavalliset tallaajat käytä, joten istuinrenkaalta tuskin löytyy kengänjälkiä (ihan yleistä muuten).

Does my bum look big on me?

Yksi juttu, josta kiinalaiset ja länkkärit ajattelevat eri tavalla on paino. Tiedostan olevani ylipainoinen, mutta silti vähän yllättää kun uusi tuttavuus uimahallissa sanoo toisena lauseenaan mulle että onpas herralla jenkkakahvat ja pitäisköhän tehdä vatsalihaksia.

Koulussa kouyu-tunnilla opettaja esittelee termin laihduttaa, ja käyttää sitä esimerkkilauseessa "Jyry, pitäisköhän sun laihduttaa?".

Noh, ranskassa inkkarikämppis toteaa et onhan se mun läski tosi komeeta ja vastaavalla sais kotikylän pojat kateelliseks, mutta että terveysvaikutukset vähän huolettaa.

Vastaavasti jos kuulee juttuja isosta nenästä (mä en omalla pikku nypykälläni kuule) niin se on ilmeisesti kateutta. Näillä on joku ihan eeppinen nenäfiksaatio.

Maailman sinisin taivas

Juuri tätä kirjoittaessani Pekingin AQI on mun näkemistä tasoista korkeimmalla, luvussa 484. Epäilen, että skaala loppuu arvoon 500.

Säätiedotuksen mukaan täällä on "sumua". Kai se on kosher tapa ilmaista että ilmassa on ihan maan perkeleesti pikkupartikkelia. Esimerkiksi ruokalassa toiselta seinustalta vastakkaiselle katsoessa alkaa jo havaitsemaan pientä utuisuutta. Voinpahan sit kertoa lapsenlapsille joskus että Pekingissä a) oli niin isot opiskelijaruokalat ettei kai seiniä meinaa nähdä kerralla tai b) ilmanlaatu on niin hirveetä että sisälläkin on huono näkyvyys.

Kävin lenkillä. Oli yllättävän helppoa, vaikka aika paljon limaa joutuikin köhimään ulos henkitorvesta.

Jollen ole jo maininnut, niin Suomesta eniten ikävä on (ihmisten jälkeen) kirkasta taivasta ja vettä, josta näkee läpi.

Kuvassa näkkäri Xi'anin Villihanhipagodan puistosta. En tiedä paljonko AQI oli tuossa mutta nakkituntuma arviois jonnekin 300 pintaan (vrt. Pekingin 484 juuri nyt).

Missä ollaan mikä maa? Joku veikkaa länsihampaita

Lapsikin tietää, että nimi on merkityksellinen juttu. Kiinaksi maiden nimet eivät tietenkään voi olla länkkärimerkein vaan ne pitää kirjoittaa jotenkin hanzeilla, jolloin nimille tulee myös merkitys. Sapir-Whorfin hypoteesin mukaan tämä vaikuttaa siihen, miten noin giljoona ihmistä näkevät maailman.

Yleisin esimerkki on Kiina itse, eli kiinaksi Zhongguo, 中国. Zhong tarkoittaa keskellä tai keskustaa. Guo taas valtiota. Nooran blogi onkin nimileikki tästä tulkinnasta. Sinänsä esimerkiksi kepumaa voisi olla ihan yhtä hyvä tulkinta, mutta ajatuskin Kiinan kokoisesta Kekkoslovakiasta puistattaa.

Suomi on Fen Lan， 芬兰 eli tuoksu ja orkidea. Ottaen huomioon miten pahalta suomalaiset haisevat, on nimi varmaankin sarkastinen. Lan on maiden nimissä varsin yleinen ja tarkoittaa orkideaa.

Ruotsi on Rui Dian 瑞典, eli onnekas (enteikäs) lainaus tai viittaus. Hannuhanhi-stigma kantaa pitkälle. Ruotsin kanssa saman ensimmäisen merkin jakaa Sveitsi, Rui Shi 瑞士, missä shi on pappi, oppinut, upseeri tai asiantuntija.

Englanninkieliset maat ovat keskimäärin vetäneet pitkän korren. Yhdysvallat on Mei Guo 美国, eli kaunis maa. foneettisesti sanasta Englanti taas Ying Ge Lan tai Ying Guo 英国, eli rohkeiden maa. Kiinalaiset eivät välttämättä intuitiivisesti miellä että home of the brave on nimenomaan USA. Brittien rohkeutta voisi selittää skoteilla, mutta skotlanti on Su Ge Lan 苏格兰, jossa su on sama su kuin sukunimeni su. Se voi olla tarkoittamatta mitään tai tarkoittaa kiinalaista punaista kukkaa (näyttäiskö yhtään ohdakkeelta?). Ge taas tarkoittaa mieltä, mielialaa. Skotlanti on siis kukkamielisten ihmisten maa. Ehkäpä joku englantilainen on päässyt kusemaan muroihin tjsp.

Irlanti on Ai Er Lan 爱尔兰, "rakastan sinua orkidea". Er on ilmeisesti vanhahtavaa kieltä, Shakespearen thou tai suomalaisittain sa. Lyhimmän korren on kuitenkin vetänyt Jia Na Da， 加拿大 eli Kanada. Nimessä käytetty kirjoitusmerkkiä Jia-sanalle tarkoittaa enemmän tai lisää. Na Da on korkea tai ylhäinen tai itsetärkeä (s.o. paskantärkeä).

Saksa on De Guo 德国, moraalin ja säntillisyyden maa. Ranska on Fa Guo 法国, lakien ja säädösten maa. Voin niin nähdä sieluni silmin ranskalaiset yrittämässä selittää laeista ja sopimuksista kiinalaisille. Espanja on Si Ban Ya 死板呀, länsi+ryhmä+hammas, wtf?

Laatu kulutusyhteiskunnassa II

Valitin aikaisemmin laadun käsitteestä. Eräs laatuun liittyvä asia on häirinnyt siitä asti kun olen Kiinaan tullut: vessapaperi. En ole vielä onnistunut törmäämään vessapaperirullaan, jossa ei jossain vaiheessa rullaa eri paperikerrosten repäisykohdat menisi epäsynkkaan. Pikkujuttu, mutta tulee tosi usein vastaan. Näin on käynyt sekä itseostetun, että kämppiksen ostaman vessapaperin kanssa, joten on oletettavaa että vian ei pitäis olla vain käyttämässäni merkissä. Voi toki olla et sattumalta kämppis ostaa samaa brändiä.

Chinglish VI

En ole ihan varma onko tässä Veijo Kiinalaiselta jäänyt ymmärtämättä tarkoitus erikoisjoukkojen moton "Mess with the best, die like the rest" merkitys. Tai sit kyseessä voi olla ihan aito typo.

Voi myös olla, että merkki kuvastaa Midnight Oilin US Forces-biisin kaltaisia vahvan antiamerikkalaisia tuntoja. ITseltäni kuitenkin meni hetki tämän näkemisessä, ja englannin taitoni on kuitenkin pari magnitudia paikallista parempi.

Epic hanzi

Epic hanzi is epic. Xi'anissa vastaantullut merkki lausutaan ilmeisesti biang. Toonista ei ole tähän hätään hajua. Biang Biang Mian on kuuluisa Xi'anilainen nuudeliruoka.

Biangin merkki on siitä hauska, että Wikitravel-artikkeli mainitsee että sitä ei voi syöttää tietokoneeseen. Kiinalaiset ovat tunnetusti nihkeitä ottamaan uusia merkkejä kieleensä. Sanat tehdään yhdistämällä olemassaolevia merkkejä: sähkövarjo on elokuva, sähköaivo tietokone jne. Ei auta se, että Unicode-koodiavaruduessa on tilaa vaikka hevoset ja lampaat söis, jollei löydy virallista tahoa lisäämään sinne näitä merkkilöitä. Tässä asiassa sanakirjoitus on selkeästi tavu- tai merkkikirjoitusta huonompi.

Jos ajatellaan kieltä koodina, voidaan miettiä, että merkki- ja tavukirjoituksessa on joukko alkeissymboleita ja sääntöjä, joilla niitä voidaan yhdistää. Tämän lähestymisen huono puoli on se, että kaikki säännöillä tuotetut sanat eivät ole kielen valideja sanoja. On helpohkoa keksiä sanayhdistelmiä, jotka voisivat olla Suomen kielen sanoja ja kuulostavat valideilta, vaikka eivät tarkoitakaan mitään. Vaikkapa puupu ja kekkä. En ainakaan tiedosta että merkitsisivät mitään. Sanakirjoituksessa taas jokainen sana (merkki tai yhdistelmä) valitaan käsin joukkoon, joka on kielen validit sanat. Tällä on mielenkiintoisia implikaatioita kieliteknologian kannalta. Niistä ehkä joskus myöhemmin.

Sanakirjoitus ei todennäköisesti kehity, koska prosessi sanan virallistamiseksi on vaikea. Merkki- ja tavukirjoituksesssa prosessi tapahtuu itse käyttöönoton jälkeen. Suomessa kielitoimisto säännöllisesti kertoo, että jonkin sanan käyttö on yleistynyt siinä määrin, että sen voidaan katsoa olevan validia kieltä. Kiinassa biang on tuskin ihan äkkiä tulossa viralliseen sanastoon.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat ylläolevassa klassisen kirjoitusasun hevos-radikaalin. Alla on ns. "simplified" -muoto samasta merkistä.

13. soturi Kiinassa

Aikaisemmassa postauksessani kielen oppimisesta sivusin elokuvaa 13. soturi. Hassunhauskasti usein kiinalaisten kanssa käy samoin.

1. Kiinalainen näkee länkkärin ja toteaa että pakko kai on puhua huonoa englantia.


2. Länkkäri vastaakin kiinaksi.


3. Kiinalainen ymmärtää länkkärin puhetta ja vastaa englanniksi.


4. Kiinalaisella on hyvä mieli kun ymmärsi länkkärin englantia, mutta jokin outous jää kalvamaan...

Minä vahingossa kouyuläksyt, onko tämä vaarallista?

Kuten Noora, mäkin koen aina välillä onnistumisen hetkiä. Tänään kävin iltavuorolla uimassa ja ajattelin sen jälkeen lukea ensi viikon midtermeihin. Noh, pääsinkin harjoittelemaan puhumista olan takaa, koska kaksi eri tyyppiä lähestyi uimahallissa ja halus puhua ummet ja lammet kiinaa mun kanssa.

Arvostan sitä, että ensin kiinalainen korjaa mun tooneja, johon vastaan että toonit on vaikeita kun niitä ei ole suomessa eikä englannissa. Tähän kiinalainen kertomaan että eipä ne oo niin justiinsa putonghuassakaan.

Tilaisuus tekee kerjäläisen

Olen jo kahdesti törmännyt ilmiöön, jossa siistihkösti pukeutunut, omia asioitaan hoitava kiinalaismies vaan spottaa mut kaukaa ja toteaa, että ulkkarilta voi nyhtää lounasrahat. Tämän todettuaan tulee kerjäämään multa ja valittamaan nälkää. Viimeksi Xi'anissa kaveri pyysi seuralaistaan jäämään kauemmaksi ja tuli tyhjät kädet ojossa. Ei huolinut eitä vastaukseksi koska selkeästi olin rikas länkkäri. Ärsytti.

Mietin että kantaisin jotain eväspatukoita messissä ja antaisin vittumaisille tapauksille sellaisia "nälkään".

Kerjääminen on Aasiassa yleistä. Itse en anna kerjäläisille, nämä kun ovat kiinalaisittain ammattikunta siinä missä muutkin. Jos sosiaalista stigmaa kestää, kerjäämällä pääsee paremmalle päiväpalkalle kuin esimerkiksi siivoojana. Katuesiintyjille tai vastaaville tulee välillä annettua rahaa jos ovat jostain kotoisin ja arvion että ovat veteeen piirretyn viivan artistipuolella eivätkä naamioitua kerjäämistä.

Läheisessä Wudaokoussa on maailman huonoin kerjäläinen aina vakkaripaikalla. Parikymppinen mieshenkilö feikkaa tosi huonosti puuttuvaa kättä turvallisuuspalveluiden uniformussa. Lapsikin näkee, että käsi on paidan sisällä. Samainen maailman huonoin kerjäläinen käy välillä hakemassa mäkistä Big Mac aterian työpaikkaruuakseen ja laskee välillä usean sadan yuanin rahatukkoa selkeästi näkyvillä. Ehkä kiinalaiset on jotennin herkkäuskoisempia tässä suhteessa tai jotain. Periaatteessa buddhismi taitaa tehdä almujen antamisesta hyveen, mutta tuskinpa se kommunistivaltiossa niin paljoa vaikuttaa.

Apropoo, romanikerjäläiset Suomessa ovat jotain muuta kuin täkäläiset. Täällä kerjääminen on halveksittu ammatti siinä, missä paskakuski ja teurastajakin. Chydeniuksen Kaj ja Kristiina Halkola tulkitsevat Suomen tilannetta kappaleessa Alhaalta ylöspäin pyydetään. Itse koen ainakin romanikerjäläiset laulun uhkakuvaksi agressiivisista ja väkivaltaisista kerjäläisistä.

Koulukavereita

Otin yks päivä kameran kouluun.


Kuvassa eturivissä Noora, toinen He:n sikoksista, inkkari Sumit, toinen He:n siskoksista (en koskaan muista etunimiä ja sekoitan välillä) ja siskosten veli Jorge. Takana muhkean kaulahuivin kanssa kämppikseni Eduardo, joka opiskelee myös kiinaa. Taustalla näkyy myös Nicky, josta tiedän tasan sen että se on Eduardon kaveri ja pitää oopperasta.


Jorge ja Sumit poseeraavat comprehensive-opettajan, Zhang laoshin kanssa. Zhang laoshi on ihan söpö, muttei ihan aina onnistu pitämään oppilaita kurissa. Vika voisi olla koossa, mutta samankokoinen kuuntelunopettaja onnistuu kyllä. Kuvassa myös Sergein silmäterä-iPhone.

Kommentoin inkkarille että se näyttää neekerisutenööriltä tolleen huppu ylhäällä. Otti kohteliaisuutena. Ei mennyt ihan palautteen anto putkeen...

Toveri, mitä odotat?

Ylellä oli hiljan suuri homokeskustelu. Agit Prop laulaa Kristiina Halkolan heleällä äänellä Toveri, mitä odotat? Mikä yhdistää nämä kaksi asiaa?

Aivan oikein, Kiina!

Kiinankielen toveria tarkoittava sana 同志 (tong2zhi4) on uuden vuosituhannen yllerryksissä siirtynyt tarkoittamaan homoa. Sana kääntyy aika tarkkaan gayksi, sillä paikalliset homot itse kutsuvat itseään homoksi mielummin kuin käyttävät virallista termiä homoseksuaali.

Kuulemma täkäläisen TV:n poliittiset keskusteluohjelmat ovat hauskempaa katsottavaa. Tikkiläiselle Agit Propin ja Kom-teatterin parhaat näyttäytyvät uudessa valossa.

Jos raataja rahvas hallitsisi tovereina rinta rinnan, olisi varmasti Suomessakin homoilla paremmat oikeudet. Mutta olisivatko homot silloin tasa-arvoisempia kuin heterot?

Ei, en nyt tässä allegorisesti vertaa homoja sikoihin, vaan lähinnä huomautan, että sukupuolinen suuntautuminen (tai sukupuoli, for that matter) ei tee ihmisestä parempaa kumpaankaan suuntaan. Siksi olen toveri-, toiseus- ja naiskiintiöitä vastaan. Sopivin henkilö kuhunkin työhön ja tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoaminen lähtee lasten asennekasvatuksesta.

Osaan, osaanko?

Noora riemuitsi juuri henkilökohtaisesta voitosta. Itselleni näitä sattuu myös varsin usein, joskaan ei ihan yhtä monimutkaisten dialogien suhteen vielä. Kirittävää riittää.

Sanotaan, että ihminen käyttää jokapäiväisessä elämässään noin kymmentä prosenttia sanavarastostaan. Tämä ei päde ihan kielen opiskelun alussa, mutta varsin hyvin. Opiskellessa on varsin epämotivoivaa, että niitä juuri opittuja juttuja ei tulekaan sit käytettyä sujuvasti. Vasta kokemus näyttää, että ne viikko-pari sitten opetellut jutut alkavat tulla selkärangasta kunhan ei masennu.

Epäintuitiivisena seurauksena asiat lähtevät sujumaan vasta kun ne on ohitettu ja siirrytty opettelemaan seuraavaa, vaikeampaa asiaa. Esimerkiksi kieliä juurikaan opiskelemattomalle jenkille tämä on tainnut hiljan tulla yllätyksenä. Vaikuttaa motivoituneemmalta ja tyytyväisemmältä kuin aiemmin.

Elokuvassa 13. soturi on ehkä huonoin, mutta omalla tavallaan aika kämp kuvaus kielen oppimisesta (Youtube). Arabisoturi oppii puhumaan ruotsinorjaa kuuntelemalla, ja elokuvassa viikinkien puheeseen alkaa lipsua englantia väliin ja lopulta kaikki puhuvat englantia. Ei se ihan näin mene tosielämässä.

Osaamisessa on selkeitä tasoja. Miten kielten osaamista mitataan? Perinteisesti skaala on ollut aika hajanainen, se ministeriö siinä maassa käyttää yhtä skaalaa, tämä toista jne. Suomessa on kehitetty valtionhallinnon yleinen kielitutkinto YKI. YKIä tarvitaan kielitaidon osoittamiseen kansalaisuutta halutessa tai valtionhallinnon virkoihin haettaessa. Käytännössä siis vain, jos haluaa valtion leipiin sopivan lavealla leivän määritelmällä. Jos sanon, että mulla on YKI 6 tason tutkinto englannista (on, hankin viime keväänä), se ei sano oikeastaan kenellekään mitään.

Onneksi Eurooppa-ilmiö on tuottanut CEFR-referenssitasot. CEFR-tasot on määritelty järkevästi siten, että niiden kuvauksesta kielipedagogiikkaa nauttimatonkin osaa arvioida mihin tasoon kuuluu. YKI 6 vastaa CEFR-tasoa C2, joka on tasoista korkein. Jos sanon CEFR C2 kenelle tahansa läntisessä maailmassa, tämä pystyy äärellisellä vaivalla tarkistamaan, millä tasolla väitän kielitaitoni olevan.

CEFR-tasot on tehty varsin taidokkaasti, A1 ja A2 ovat alkeistasoja, joiden jälkeen tulee selkeä hyppäys B1-tasoon. B2 on vain vahvennettu B1 ja C1-tasoon onkin sitten taas aimo hyppäys. A2-B2 -kuilu syntyy siitä, että määritelmässä "tulee toimeen yleisimmissä vuorovaikutustilanteissa" muuttuu muotoon "tulee toimeen lähes kaikissa vuorovaikutustilanteissa". Loikka on varsin selkeä. Välillä B2-C1 taas pitää oppia yhtäkkiä kommunikoimaan sujuvasti ja tilanteeseen sopivaa kieltä käyttäen. Kokemuksen perusteella tässä välissä on varsin järkky harppaus.

Kiinalla on toki vastaavat tasot, ns. HSK-tasot mandariinikiinaa vieraana kielenä opiskeleville. HSK:ta on juuri rempattu, jotta se menisi mahdollisimman yksi yhteen CEFR:n kanssa. Uudet tasovastaavuudet löytyvät esimerkiksi täältä. Vastaavuuksia kannattaa pohtia hieman kriittisesti alkupäässä. Tasovastaavuudet voivat olla esimerkiksi kielipoliittinen vääntökapula aina silloin tällöin.

Arvioisin olevani nyt HSK:n tasolla 1. Tiedän ainakin 150 merkkiä hanzi-pinyin ja uskoisin tietäväni valtaosan näistä myös toisin päin (en ole tarkistanut). Syyslukukauden jälkeen tavoitteena kai on, että valtaosa opiskelijoista olisi tasolla 2 ja muutamat tasolla 3. Esimerkiksi Noora todennäköisesti ahkerana ja aiemmin kieltä nauttineena varmaan pääsee kolmostasolle. Itsestäni en tiedä jaksanko pingottaa. Alma materin Kiinan opetus on jonkunnäköisessä myllerryksessä, enkä oikein ota selvää mitä keväällä on tarjolla. Parhaimmillaan yliammun siten, että keväällä on tarjolla vain jo opitun kertaamista, mikä olisi ihan snadisti masentavaa.

Self improvement is masturbation - Tyler Durden

Oma haaveeni olisi päästä vähintään A2-tasolle maailman isoissa ja jännissä kielissä. Englanti on jo hoidettuna, kuten myös espanja (vaikka ruosteessa onkin). Kiinaa hommaan nyt hyppysiin ja Suomessa voisi jatkaa Venäjää vähän pidemmälle. Arabia on iso, enkä tiedä jaksanko vääntäytyä Itäiseen Satamakaupunkiin sen peruskurssille. Sen jälken voisikin oikeastaan kiertää maailman pysytellen maissa, joiden kieliä puhuu edes miten kuten. Kallis reissu, mutta sen hinta tulee olemaan vain murto-osa kielten opiskeluun uhratun ajan kustannuksista.

Apropoo, kaikilla katu-uskottavilla kielillä on jonkun tunnetun tyypin mukaan nimetyt instituutit. Suomella on "Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit". Hei kamoon oikeesti nyt, vähän munaa ja vaikka nimeksi vaikka Waltari- tai Sibelius-instituutti (ei missään nimessä Aalto!).

Oh My Lady Gaga!

Viime viikon tunnilla puhuimme länkkäriartisteista tunnilla ja joku kysyi, onko Lady Gaga tunnettu Kiinassa. Noh, opettaja siitä vastaamaan että Oh My Lady Gaga on korvannut perinteisemmän Oh My Godin kielenkäytössä.

OMLG Kiina!

Chinglish V

Kiinalaisen holhousyhteiskunnan kapteen Obvious on päässyt latomaan vähän kylttiä taas. Onneksi vasemman reunan mäkeä ei huomais ilman kylttiä.

Kesäpalatsi syksyllä

Kävimme viime viikonloppuna kesäpalatsissa, koska se on syksyllä ruska-aikaan nätti. Joukkueessa minä, britti Connie, indoneesi Surya ja tyttiksensä Mei Fang, korealainen joka sanoi nimekseen Helen ja Noora.








Wushu oli ollut tuhma, joten se piti laittaa häkkiin.


Keisarillinen hobittiasumus.


Siistejä lasileikkauksia ikkunoissa.

Joku papparainen kirjoitti vedellä tiehen runoja. Oli ihan nätti. Jos ois ymmärtänyt runoja niin vielä nätimpi.

Rutiinit

Herään yleensä puoli kahdeksalta. Sen jälkeen menen kouluun. Koulu alkaa kahdeksalta. Koulupäivä päättyy 11.40. Sen jälkeen menen ruokalaan lounaalle. Sitten palaan kotiin ja lepään. Iltapäivällä urheilen, teen läksyt ja käyn päivällisellä, yleensä ruokalassa. Illalla surffaan netissä.

我大部分7点半起床。 再我去学校。8点上课。11点40分下课。下课以后我去食堂吃午饭。然后我回家休息。下午我运动，做作业何去吃饭， 一般食堂。晚上我上网。

Ei ehkä maailman hienoin tai informatiivisin teksti, mutta tämmösiä meidän pitää kirjoittaa pari kipaletta viikossa. Koneella kirjoittaminen on käytännössä xiittaamista, koska google pinyin input hoitaa kaiken vaikean. Tossakin on parit merkit joiden hanzeja en ois muistanut (urheilu, ruokala). Lisäksi en oo ihan varma "yleensä", "useimmiten" jne. ilmaisuista.

Autiokampus

Kiinassa autiouden käsite muuttuu. Yhtenä aamuna tulin vähän myöhässä tunnille, eikä missään ilmansuunnassa ollut yli 20 kiinalaista. Olo oli kuin preerialla risupalloa (tumbleweed lontooksi) katsellessa tai zombileffan sairaalasta heräävällä pääosan esittäjällä, joka huomaa elävänsä autiokaupungissa.

Luku takaa

Mut laskettiin Kiinan väestönlaskennassa tänään. Sit kun se virallinen mauttoman iso luku tulee julki, niin mä oon yksi niistä reilusta puolestatoista miljardista.

Palvelu oli hyvää. Yliopistoasuntola sai jakaa laput ihmisille ja hoitaa tiedot ilman että ois tarvinnu tulla jonkun ulkopuolisen paikan päälle haastatteleen. Respan fuwuyan-tädit oli täyttäny kaikki tiedot valmiiks jne. Jostain syystä multa piti kysyä minkä asteen opiskelija olen. Kuvittelis et ois jokseenkin selvää et jos asun yliopiston asuntolassa...

Väestönlaskentaa suorittamaan on palkattu kevyet 6 megaihmistä. Siis Suomen väestö ja pyöristysvirheenä vielä Viron popula päälle. Siinä on aika monta pientä kiinalaista yhden asian parissa hetken.

Metromatkailua

Pekingin metro on ns. massiivinen otus. Sitä laajennetaan niin nopeasti kuin ehditään, jotta kaupungin kasvu pysyisi kontrollissa. Täälläolon aikana yhteen linjaan on ehditty asentaa uudet näyttötaulut jatkopätkälle (10 pysäkinväliä). Pätkä tosin aukeaa vasta ensi vuonna.

Metrot on rakennettu ns. lyhyille. Ilmeeni aiheeseen liittyen. Onneksi oon oppinut jo kumartamaan niillä linjoilla, joissa tangot on 185 cm korkeudessa.

Metron uloskäynnit on aakkostettu. Kesti kauan tajuta, että A-uloskäynti on aina aseman luoteispuolella, B koillisessa jne. E:stä eteenpäin exitit ovat "all bets are off" ja sit kannattaa ihan oikeasti kattoa aseman kartasta et missä kohtaa nousee pintaan.

Tämän kun pitää mielessä, voi aina pitää pohjoisen suunnan tiedossa. Itse ainakin kadotan pohjoisen aina metrossa, mutta täällä ei tämän dokumentoimattoman ominaisuuden takia tarvitse. Kuulemma pekingiläisillä on tapana puhua jopa talon sisällä asioista ilmansuunnittain, koska se vaan on mahdollista tässä kaupungissa. Vessa on keittiön itäpuolella jne.