Entä jos?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Jotkut niistä ovat ikäviä jopa koto-Suomessa, josta löytyy tukiverkosto ystäviä ja sukulaisia, ja jossa noin keskimäärin luterilaisuuden jäänteet tekevät yhteiskunnasta korkean luottamuksen yhteiskunnan.

Kiina on kaikkea muuta kuin korkean luottamuksen yhteiskunta, vaikka sen asukkaat välillä reilulla asenteellaan yllättävätkin. Sosiaalista verkostoa ei ole ja valtiota eivät poikkeustilanteessa kiinnosta edes omat kansalaiset, saati sitten laowait. Pieni pelko persuksissa on näissä olosuhteissa mielestäni varsin perusteltua. On ikävä elää jatkuvassa pelontunteessa.

Pelko on ihmisille ominainen tunnereaktio. Insinöörit puolestaan lähestyvät samaa ongelmaa paljon rauhallisemmin, riskianalyysin keinoin.
Tiivistäen:

riski = P(uhka) x K(uhka)

Missä P on todennäköisyys ja K on kustannus. Uhka on mikä tahansa negatiivinen tapahtuma, joka on mahdollinen. Tapahtumaan liittyy todennäköisyys sen tapahtumiselle (väliltä 0-1) ja joku arvio siitä, kuinka korkeat tapahtumasta aiheutuvat kustannukset ovat. Kustannuksia voidaan mitata rahassa tai missä tahansa muussa sopivassa mittarissa.

Esimerkiksi turistiripulin todennäköisyys lukukauden vaihdon aikana on erittäin suuri (p > 0.8) ja sen aiheuttama kustannus on odotusarvoisesti 2 päivän uhraaminen posliinijumalle, joten siihen on varauduttu käsidesillä ja Suomesta ostetuilla Imodium-kuureilla. Kuurit pitää tietenkin olla omasta takaa, koska taudilla on tapana iskeä varsin nopeasti. On myöhäistä rypistää jne.

Riskianalyysin suuri ongelma on siinä, että ihmiset on evolutiivisesti ehdollistettu arvioimaan P(uhka) sitä suuremmaksi, mitä suurempi tai megalomaanisempi K(uhka) on. Esimerkiksi lento-onnettomuuksia pelätään paljon enemmän kuin auto-onnettomuuksia, vaikka jälkimmäisten aiheuttama riski on paljon suurempi. Samoin tornitaloihin lentäviä lentokoneita pelätään paljon enemmän kuin influenssaa, vaikka jälkimmäinen on tappanut magnitudia enemmän ihmisiä aikojen saatossa.

Ripulia väheksymättä (siihen voi kuolla) ulkomailla oleskellessa on suurempia uhkia, joihin liittyvät riskit kannattaa tiedostaa. Listasin muutamia uhkia niiden muodostaman riskin suuruuden perusteella.

1. Liikenne. Kiinan liikenne on parhaimmillaankin kaoottinen ja pahimmillaan jotain vielä hirveämpää. Paikallisia kuolee liikenteessä paljon ja länkkäreillä ei ole edes paikallisten vaistoa kulkea liikenteessä. Liikenne on selkeästi suurin turvallisuusriski Kiinassa


2. Epidemia. Kiinan terveysviranomaiset ovat keskimäärin ihan vitun vauhkona kaikista tarttumataudeista. Lääkäreitä tuntevana vähän veikkaan että vauhkoilua ei harrasteta siksi että se on kivaa. Maan hygieniatavat ja väkitiheys tekevät Kiinasta suoranaisen epidemiologisen aikapommin, joka odottaa räjähtämistään.


3. Ihmisen aiheuttama katastrofi. Turvallisuussäännökset eivät ole koskaan painaneet Kiinassa riittävästi. Jo ympäröivästä Hebein provinssista tuleva saaste on todiste siitä, että Pekingiä ympäröi tekninen aikapommi, joka voi saada aikaan vaikka mitä. Tehtaat toimivat hasardisti, käsittelevät kaikkia ikäviä kemikaaleja jne. Jos joku tehdas syttyy tuleen ja tuuli on sopiva, voi Pekingissä olla erittäin ikävä olla ja hengittää.


4. Luonnonkatastrofi. Koko Kiina on seismisesti aktiivista aluetta. Pekingin alueella ja ympäröivässä Hebein provinssissa on historian aikana kirjattu 592 maanjäristystä. Historiaa on toki useamman tuhatta vuotta, eikä suuria järistyksiä ole ollut sitten 1970-luvun, mutta en silti huokaisi helpotuksesta. Lisäksi tähän asti kaikkia kiinalaisia maanjäristysten avustusoperaatioita on johdettu Pekingistä. Avun tulo ei ole lainkaan varmaa, jos ei löydy jotakin muuta instanssia johtamaan maata.


5. Väkivalta. Väkivalta länsimaalaisia kohtaan on varsin pientä. Mitään vihaa ei ole ollut ilmassa, vaan enemmänkin ihmetystä. Ryöstäjät kautta maailman ymmärtävät, että ilman väkivaltaa saatu saalis hakkaa aina vaihtoehdon, joten väkivallan uhka on pieni niin kauan kuin on henkisesti valmistautunut antamaan sen lompakon jos joku sen tuntuu välttämättä haluavan. Niin, ja täkäläiseen metroon ei saa tuotua kirveitä, joten turvallista pitäisi olla.


6. Poliittinen epävakaus. Poliittinen epävakaus aiheuttaa aina uhan maassa asuville ulkomaalaisille. Palvelut eivät toimi, kaduilla mellakoidaan jne. Kiinan poliittinen tilanne on kuitenkin vakaa. Kapitalismi on saanut ihmiset purkamaan tyytymättömyytensä kuluttamalla, joten kenenkään ei tarvitse lähteä kaduille talikoiden ja soihtujen kera penäämään muutosta.


7. Zombiet. Eräätkin tuttuni varustautuvat kovasti zombieinvaasion varalta. Vaikka elokuvien perusteella K(zombie) on varsin suuri, on oman arvioni mukaan P(zombie) niin pieni, etten erikseen varaudu hankkimalla esimerkiksi palokirvestä, moottorisahaa tai katanaa.

Mitä siis analyysistä kostuin? Tärkeintä omalle turvallisuudelle on varoa liikenteessä. Lisäksi kannattaa varautua epidemiaan ja mahdollisesti hankkiutumaan Suomen lähetystöön omin neuvoin jos koko kaupunki muuttuu yht'äkkiä hulluksi.

Samaa tietosisältö (ilman zombeja) löytyy suurinpiirtein Ulkoasiainministeriön matkustustiedotteesta Pekingiin. UAM osoittaa mallia tietoyhteiskunnasta ja tarjoaa tiedotteita maakohtaisena rss-feedinä. Hienoa nähdä että jossain osataan!

Omaisuuteen kohdistuvat riskit ovat sitten asia erikseen. Jos jotain varastetaan, se varastetaan ja sit se pitää uusia. Esimerkkinä hiljan puhallettu pyörä. Tiettyjä varotoimenpiteitä teen omaisuudenkin suhteen: en koskaan pidä luottokorttia ja varaluottokorttia (jollainen siis on) samassa paikassa, pidän jatkuvasti kämpillä pienen määrän rahaa jne. Terve järki auttaa näihin.

Sarjassa pian tulossa: bug-out-bag ja bug-out-plan, jahka saan hankittua viimosetkin osaset ensiksimainittuun.