Käytännön järjestelyt etukäteen

Havahduin mielestäni varsin ajoissa siihen, että haluan vaihtoon opiskelemaan. Noh, kävi ilmi että olin auttamattomasti myöhässä valtaosaan kivoista paikoista, koska vaihtoon hakemisen pullonkaula on englannin kielikoe, joka vaaditaan moneen paikkaan. Kielikoetta saattaa vaatia joko vastaanottava yliopisto tai Aallon kv-palvelut. Paikat buukataan kuukausia etukäteen, ja olen kuullut monia tarinoita siitä, että kielitodistusta haluava joutuu lähtemään toiselle puolelle Eurooppaa kokeeseen, jossa on vielä tilaa.

Itse tarvitsin vain kielikeskuksen todistuksen, joka heltisi (sekin viime tingassa) 10 minuutin keskustelulla opettajan kanssa. Opettajat tuntuvat olevan vähän hassusti paikalla ja hakudediksen lähestyessä on ruuhkaa.

Olisin halunnut Fudanin yliopistoon opiskelemaan, koska Shanghaissa talvi on leudompi ja kuulemma se on muutenkin kuin New York, jossa on vähemmän ei-kiinalaisia. Mielestäni vertailulukuni oli varsin kova, ja kaikkialla luki että valinta tehdään vertailuluvun perusteella. Laitoin kuitenkin kakkosvalinnaksi Tsinghuan Pekingissä, koska siitäkin olin kuullut hyvää.

Laitoin kuitenkin paperit sisään ja suunnittelin opiskelevani taloutta, koska Internetin mukaan sitä saa englanniksi molemmissa yliopistoissa.

Vasta jälkikäteen sain kuulla, että Fudaniin poikkeuksellisesti suositaan opintojen alkuvaiheessa olevia opiskelijoita vanhempien kustannuksella ohi vertailulukujen ja siksi en pääse. Tämä oli kuulemma mainittu 3 kertaa suullisesti eri presiksissä ja olisin voinut kuulla tämän Kiina-vastaavalta, mikäli tämä ei olisi ollut lomalla viimeiset 2 viikkoa ennen hakuajan päättymistä. Näinpä sitten päädyin pohjoiseen pääkaupunkiin.

Tsinghuasta tietoa tuli oudosti tipoittain ja ensimmäinen indikaatio siitä, että minut on hyväksytty oli tarjous mahdollisuudesta saada paikallinen kv-iso eli buddy. Vasta myöhemmin tuli ensin sähköpostia ja sitten paperista postia hyväksymisestä. Paperinen kirjekuori sisälsi nipun korvaamattomia papereita, joissa kaikissa oli virallisennäköisiä leimoja (leimat <3). Tsinghuan leimassa on jotain koukeroita ja iso punainen tähti, joka lämmittää tikkiläisen sydäntä.

Paperien joukossa oli myös asunnonhakujärjestelmän ohjeet. Asuntoa piti hakea verkossa tiettynä päivänä alkaen kello 08:00 Pekingin aikaa. Itse en viitsinyt valvoa Irlannissa aamuyölle ja kärkkyä, joten asunnoissa ei ollut enää paljoa valinnan varaa. Asua olisi saanut kahden hengen huoneissa (ei todellakaan!) yksiöissä (olisi kelvannut) tai sitten AB-huoneessa, eli 2 hengen solussa jaetulla vessalla ja keittiöllä. AB ilmeisesti viittaa siihen, että jokaisessa huoneessa on A ja B, esim. mun huone on 218B.

Tarinan opetus on se, että kun Kiinassa sanotaan jonkin haun olevan auki tietystä hetkestä tiettyyn hetkeen, kannattaa aina olla ensimmäisten joukossa kärkkymässä. Jonotuskulttuuri on voimissaan tässä maassa.

Viisumin haku oli helpohkoa, koska tiesin missä Kiinan lähetystö sijaitsee. Lähetystön löytää parhaiten sen ulkopuolella olevien Falun Gong -mielenosoittajien perusteella. En kuitenkaan suosittele ottamaan näiltä läystäkkeitä sisäänmenomatkalla. Lähetystön sivut ovat varsin epäselvät siitä, mitä dokumentteja mukaan tarvitsee. Itse näytin originaalit ja annoin viisumihakemuksen yhteydessä kopiot JW202-lomakkeesta ja hyväksymiskirjeestäni.

Also, se tiskillä saatu kuitti ei ole ihan 100% pakollinen. Unohdin omani, mutta löysivät ajokortin perusteella mun passin kuitenkin.